Viikko vegetaristina: lähtökuopassa

Tunnustetaan. Olen aina suhtautunut pikkuisen epäillen tofuun sun muihin soijatuotteisiin. Sekä Kiinassa että Japanissa tuore tofu maistui oikeinkin makoisalta, mutta täällä Suomessa syön proteiininlähteenäni mieluummin vaikka lähimetsissä kaadettua hirveä kuin Kiinassa kasvaneita soijapapuja.

Yhtenä päivänä päädyin selailemaan Peter J. D’Adamon kirjaa Syö oikein oman tyyppisi mukaan. Kirjan ideana on ajatus siitä, että ihmisen veriryhmä olisi yhteydessä hänelle sopivimpaan ravintoon. Minua veriryhmät kiinnostavat sen vuoksi, että niiden perusteella voisi kenties tehdä päätelmiä myös kansojen menneisyydestä. Vanhimman veriryhmän O:n kantajat olisivat D’Adamon mukaan muistumia luolamiesajalta, ja sen takia heidän olisi syytä syödä runsaasti lihaa ja vähemmän viljatuotteita.

A-veriryhmä olisi puolestaan kehittynyt siinä vaiheessa, kun ihminen ryhtyi viljelemään viljaa, mistä syystä kyseisen ryhmän edustajien kannattaisi syödä edelleenkin runsaasti kasviksia. Aasiassa Himalajan tienoilla syntyneet ja sieltä mm. itäiseen Eurooppaan levinneet B-ryhmäläiset voivat ruokailla sen sijaan huomattavasti joustavammin ja monipuolisemmin. Lihakin siis on suositeltavaa.

Itse edustan kaikkein nuorinta veriryhmää AB:tä, jossa on D’Adamon mukaan sekä A- että B-tyypin piirteitä. Eli olisin siis osaksi läntisempää jyväjemmaria ja osaksi arojen ratsastajaa, mutta en lainkaan luolamiestä. Kävin uteliaisuuttani katsastamassa kirjasta myös AB-tyypille sopivimman ruokavalion (ei sillä, että teoriaan mitenkään ihmeemmin uskoisin saati sitten ryhtyisin sitä mitenkään erityisemmin noudattamaan: en aio esimerkiksi aloittaa aamujani juomalla lämmintä vettä, johon on puristettu sitruunanmehua – enkä todellakaan aio vältellä veriryhmälleni sopimatonta ketsuppia), ja tietenkin kirjan piti korostaa nimenomaan soijatuotteiden sopivuutta AB-tyyppiläisille.

Heti seuraavana päivänä lähikaupassamme sattui olemaan joku naispuolinen soijalähettiläs maistattamassa soijarouheesta tehtyä tomaattista pataa, jota minäkin tietenkin nälissäni päädyin maistelemaan... ja ostamaan maistattajalta elämäni ensimmäiset soijasuikaleet!

Kotona suikaleet aiheuttivat jo hienoista ahdistusta. Pelkäsin, että sysään ne erittäin vähällä käytöllä olevien soijarouheiden seuraksi muutenkin täyteen kuiva-ainekaappiimme. Kunnes sitten keksin keinon: Jos vaikka kokeilisin, minkälaista on elää viikko kasvissyöjänä. Siinä olisi hyvä tilaisuus soija-ainespussien tyhjentelyyn, ja muutenkin on hauska katsella elämää viikon verran ihan uudesta näkövinkkelistä.

Eli tästä se lähtee, viikko vegetaristina. Oman kiinnostuksensa touhuun tuo tietenkin lihanhimoinen aviomieheni (joka ei tosin A-tyypin edustajana ole ehkä ollenkaan niin luolamies kuin tähän asti olen olettanut).

Juustoa ja muitakin maitotuotteita syön niin kuin tähänkin asti, mikäli jokin ruokaohje niitä erityisesti vaatii, mutta leivän päälle en juustoa tällä viikolla ajatellut kasata (arkiaamujen raejuustoa voi kyllä tulla ikävä). Myös munat ovat sallittuja (etenkin jos ne ovat osana leivonnaisia), mutta yritän vältellä viikon ajan parhaani mukaan sekä lihaa että (klup) kalaa.

Saa nähdä, miten jauhajan käy. Ainakin olen varustautunut hyvin muun muassa tekemällä leivän päälle leviteltäviä kasvistahnoja. Tässä Herkun ja Koukun tomaattinen artisokkatahna:

Tomaattinen artisokkatahna

1 tlk artisokan sydämiä suolavedessä (390/240g)
6-8 aurinkokuivattua tomaattia (öljyssä)
2 rkl tomaattien öljyä
3 rkl cashewpähkinöitä
n. 0,5 tl suolaa

Valuta artisokat ja pyöräytä kaikki ainekset tahnaksi tehosekoittimessa.

***
(Pssst. Tämä postaus julkaistaan nyt pari päivää myöhässä, kun juhannuspostaukset onnistuivat kiilaamaan edelle. Eli aloitin vegeviikon jo maanantaina. Edistymisestä lisätietoja lähipäivinä.)