Flammenkuchen, pizza vailla tomaattia
Kuva-arkistoomme on kertynyt taas kevään mittaan vaikka kuinka paljon postaamattomia kuvia. Yksi niistä kannattaa päästää julkisuuteen ihan vaan sen takia, että pystyn samalla kirjaamaan talteen loistokkaan Flammenkuchen-reseptin.Kyseessä on Alsacen tienoilta periytyvä valkoinen pizza, jossa tomaattikastike on korvattu ranskankermalla. Tämä jäänee ainoaksi ruokalajiksi, jossa suostun korvaamaan tomaattisoosin jollakin kerettiläisemmällä elementillä, mutta tässä tapauksessa lopputulos on tosissaan toimiva. Ohjeistusta on otettu Insinöörikeittiöstä:
Flammenkuchen
pizzataikinaa
purkki creme fraichea
(juustoraastetta, esim. gruyere)
2 sipulia
100 g pekonia (tai kasvisversiossa esim. aurinkokuivattua tomaattia)
suolaa
pippuria
jauhettua muskottia
Silppua sipuli pieneksi ja paista pannulla kauniin ruskeaksi. Tee sama myös pekonille. Sekoita creme fraicheen sipuli, juusto, suola, pippuri ja muskotti ja levitä ohueksi kaulitun pizzataikinan päälle. Ripottele päälle pekoni ja paista mahdollisimman kuumassa uunissa 5-10 min kunnes pinta on kauniin ruskea.
posted by Rosmariini @ 10:40
25 comments
25 Comments:
Loppujen lopuksi yksinkertaista - ja niin jumalattoman hyvää!!!! :)
Täsmälleen näin. :)
Näyttää herkulta! Toimisikohan tämä jäähtyneenä? Picnic-kori kaipaa jotain uutta sisältöä:)
Millä ohjeella teit pohjan?
Parasta tämä lienee tuoreeltaan, mutta muistelen kyllä syöneeni jämäpaloja jääkaapistakin ihan hyvällä ruokahalulla. 0:)
Luottopizzapohjaohjeemme löytyy täältä.
Minä tässä just mietin, että pitäisikö jotain tämäntyylistä tehdä grillissä. Kun uunin lämmittäminen ei näin helteillä huvita.
Niin ja psst. Kannattaa varoa, ettei leivinpaperi ala liekehtimään uunissa. ;)
Uijui, tämä oli kyllä niin hyvää! Uunin lämmitys vaan ei tosiaan näillä säillä oikein houkuta. Muutenkin ruokahuolto on ollut luokkaa "jotain Stockan herkusta ja ulos sitä syömään" viimepäivinä...
Voit kuvitella, kuinka kuumaksi meidän pikkuruinen keittiömme tulee tämmöisellä ilmalla. Etenkin jos siellä on kaksikin ihmistä touhuamassa. Välttelen jopa lamppujen sytyttämistä, kun nekin tuntuvat kuumottavan liikaa. :) (Ukonilmalla saattaa olla välillä hyvinkin hämärää.)
Ja samaan aikaan minulla olisi ihan mahdoton kokkausinnostus (syytän siitä Weberin vasta hankittua grillauskirjaa...).
Joo halua ois, mutta käytännön toteutukseen asti ei oikein ole energiaa juurikaan viime päivinä ollut monestakin syystä.
Grillaus sentään on kivaa helteelläkin, ainakin jos on kokille tarjota samalla jotain vilvoittavia juomia :)
Joo, tiedän kyllä sen tunteen, kun ei vaan pysty, jaksa tai kykene puuhaamaan keittiön puolella yhtään mitään. :-/
Vilvoittavista juomista puheen ollen: Me yritettiin tehdä mansikkamargaritoja jollain klassisella sitruksisella ohjeella ja huomattiin, että teidän versiot on kaikessa mansikkaisuudessaan tuhannesti parempia (kävin imuroimassa ohjeen talteen seuraavaa kokeilukertaa varten).
Mulla ei ees taida olla blogattuna sitä "ohjetta", jolla meillä niitä tehdään (ja taitaa se vähän vaihdellakin, sen mukaan mistä kanssaeläjä milloinkin on ottanut vinkkiä).
Mutta perussettinä kai siis mystiset määrät tequilaa ja triple secciä (joka tosin nyt oli poistunut Alkon valikoimista eikä vielä korvaavaa tuotetta ollut saatu, joten piti käyttää sitten Limoncelloa), inanen sitruunamehua, tarpeen mukaan sokeria (riippuu mansikoiden makeudesta), paljon tuoreita mansikoita ja jäätä blenderiin. Mutta määrät ovat vain kanssaeläjän hyppysissä, kun oon luovuttanut tämän homman sille ihan kokonaan :)
Toivottavasti onnistuu teilläkin vielä vähemmän sitruksiset versiot!
Salainen ainesosayhdistelmäkö ei siis olekaan tämä? Ehdin jo laittaa mansikkaliköörin ostoslistalle. :)
Meillä ei ollut muuten tarpeeksi jäitäkään, joten rakennekin oli vähän vääränlainen.
Blogista löytyy tosiaan vain meikäläisen hätätilassa tehty variointi aiheesta, hyväähän sekin oli, muttei sitä mitä te olette saaneet maistaaksenne :)
Jaa - no minä olen pari päivää viettänyt uunin ääressä... leipää, paahdettuja vihanneksia, uusia perunoita, Brita-kakkua, pannaria ja taas leipää - ja vaikka mitä....
On nimittäin uunin ääressä paljon viileämpi kuin ulkona !! :)
Ehkä näin - kerran elämässä.
Hehehee. Siellä etelässä on vissiin ollut vielä muutama lämpöaste enemmän kuin täällä.
Minullekin tuli kyllä leipäfiilikset tänään (tai tarkemmin sanottuna kuuden päivän leipäfiilikset).
Varmaan on tuttu pizza bianco, esim rucolan, baccini tomaatin ja parmesaani lastujen kanssa... Aivan erinomaista, primavera nimeä joskus italiassa siitä käyttävät.
Aah, liekkikakkuhurmos leviää! Tämä on ehdottomasti yksi suurimmista herkuistani - vielä kun sen tekee maailman nopeimmasta hiivattomasta taikinasta, se valmistuu melkeinpä vartissa. Ihan järjettömän hyvää!
Niin kuin joku tossa yllä mainitsikin, lätty muistuttaa kovasti italialaista pizza biancoa, ja suunnitelmissa oliskin kokeilla korvata pekoni parmankinkulla ja heitellä päälle jotain tuoretta vihreää. Parin viikon päästä Italiassa en ehkä aio muuta syödäkään kuin valkoista pizzaa.
Perehdyin ranskankermapizzaan ekan kerran huhtikuussa pidetyssä blogimiitissä, ja se oli kyllä rakkautta <3 ensimmäisellä haukkauksella.
Olisipa aika huikeaa päästä maistelemaan sitä Keski-Eurooppaan sapuskan syntysijoille...
Enkä ehkä pistäisi Italiankaan matkaa yhtään pahakseni. :) Pizzamatka Napoliin!?
Ja saman tien tuli netissä vastaan Pizza Bianca With Prosciutto and Arugula.
Enpäs heti otsikosta tajunnut, että vanhasta suosikistani puhutaan, vaikka nimi on ihan samanlainen ja tietenkin elsassilaisella ruoalla on molemmat saksan- ja ranskankieliset nimet. Olen kuitenkin erittäin hyvällä halulla syönyt tarte flambéeta jokaisella Strasbourgin reissulla (joissain paikoissa "happy hourin" aikaan saa niitä tunnin tai parin ajan hyvin edullisesti). Pidän aidoissa uunissa paistetuista flameista niin, etten ole vielä rohjennut sähköuunissa tätä kokeilla. Ehkä kokeiluhaluttomuus tosin liittyy myös siihen, että liitän tämän herkun niin siihen suloiseen kaupunkiin, mutta jonakin otollisena hetkenä tämä varmaan menee kokeiluun kotimaassakin. Kiitos siis innoituksesta. :)
Tätä muuten pitääkin kokeilla leivinuunissa heti kun ilmat viilenevät vähänkään.
Hyvää oli pizza biancokin, Venetsian tienoilla moista maistoin.
Päälle sain villisikaprosciuttoa!
Hei
Taisi olla Joensuussa, kun mieheni, joka on allerginen tomaatille, pyysi pizzansa ilman. Hänen pohjansa voideltiin voilla sen sijaan. Mielenkiintoinen kokemus sekin (sain maistaa palan), mutta alun jälkeen syöminen kävi kyllä työstä loppua kohti. ;)
Myy
Hehee, pitänee täältä Saksanmaalta heti hifistellä jotta ruoan nimi on oikeasti Flammenkuchen (kuchen=kakku) eikä -küche, joka tarkoittaa keittiötä ;). Mutta erinomainen eväs jokatapauksessa!
Yläasteen ja lukion saksan opettajani ovat minusta takuulla tällä hetkellä todella ylpeitä. ;)
Nam! Tuli mieleen sellainen vinkki ohjeeseen, että pekoniviipaleet voi paistaa ekana rapsakaksi pannulla, jäähdyttää talouspaperin päällä ja musertaa käsin palasiksi. Itse vihaan pekonin saksimista raakana ;)
Lähetä kommentti
<< Home