Källaren är liten och mörk

Jotkut ovat jo ennättäneet kysellä, mitä meidän vesiviljelmillemme tällä erää kuuluu. Viljelmillä oli hetken aikaa hiljaista, kun kesällä tuli kasvatettua kaikenlaista mullassa, eikä vesiviljely huvittanut juuri syksynkään tullen. Keskellä taloa tönöttävä muovilaatikko alkoi lisäksi tympäistä siinä määrin, että kiikutin sen yhtenä siivouspäivänä kellariin.

Viljelylaatikko muistui uudelleen mieleen, kun joulun aikana tuli ostettua useampaan otteeseen kaupan yrttipuskia, jotka sitten lakastuivat yleensä aika lailla saman tien. Kasasimme viljely-yksikön uudelleen - tällä kertaa kellariin, ja ratkaisu on osoittautunut todella toimivaksi. Yrtit ynnä kiertävästä vedestä lähtevä lotina tuovat muuten hieman kolhoon kellariimme mukavaa tunnelmaa, ja kokatessa saa vähän liikuntaa, kun juoksentelee välillä portaissa yrttejä noutamassa.

Murheenkryyninä on ollut aiemmin parhaiten menestynyt basilika. Ostamamme basilikat (nyt on kolmas kokelas menossa) ovat olleet onnettoman pitkulaisia, ja niiden varsien päässä on ollut yleensä vain yhdet lehdet. Koita sitten semmoisia ruikuloita latvoa ja saada kasvamaan.

Lehtipersilja on sen sijaan kukoistanut, ja sitä on tullut riivittyä ruokiin ihan hillittömästi. Minttu on hyväkuntoinen, mutta matala. Timjami ei totuttuun tapaan viihdy kovinkaan hyvin, mutta rosmariini onneksi hieman paremmin. Rakuunaa tai oreganoa ei huvita edes kokeilla; ne olisivat takuulla kuikahtaneet jo ajat sitten. Herneenversot ovat mukana vähän kokeiluluontoisesti.

(Otsikko ei välttämättä aukea kaikille, joten sanottakoon selvyyden vuoksi, että me olemme Nya Vindar -sukupolvea: Het Potatis!)