Sunday roast, otto 2
Jokohan nyt olisi viimein aika blogata itsenäisyyspäivän 2009 ateriasta. Kokoonnuimme samalla joukolla kuin nelisen vuotta sitten Englannin järviseudulla, ja missionamme oli kokata jälleen kerran perinteistä Sunday roastia.
(Yllä näkyy ruuanlaittoruokaa: rosmariinikiekuroita, joissa oli mukana myös sinihomejuustoa.)
Englannissa oli hyvin saatavissa vapaana juoksennelleita kokonaisia luomukanoja, mutta täällä Suomessa oli luontevampi vaihtaa aterian lihaosasto vähän punaisempaan lihaan. Teimme siis konjakilla kostutettua (ja jonkinlaisella taikinakuorella suojattua) naudanpaistia.
Tällä kertaa teimme itse myös Yorkshire puddingit. Tai yritimme tehdä. Lopputulos oli nimittäin jokseenkin lätsähtänyt. Syynä voinee olla epähuomiossa päälle jääneet grillivastukset ja siitä paniikinomaisesti johtunut muffinssipellin uudelleensäätäminen. No, onneksi harjoiteltavaa jäi vielä seuraavallekin sunnuntaikokkauskerralle.
Noiden pitäisi siis näyttää huomattavasti kuohkeammilta ja sienimäisemmiltä. Paistoliemestä tuunattu kastike oli sen sijaan aika taivaallista. Samoin kuin alemmassa kuvassa näkyvä luumuchutney. Ja tietenkin haudutetut ruusukaalit ja uunissa paahdetut kasvikset.
Mutta se kastike syntyi näin: Paistin kaveriksi pannulle pantiin 2 sipulia, 3 porkkanaa, 2 varsisellerin vartta, 4 kynttä valkosipulia, tuoretta timjamia sekä pari desiä punaviiniä. Kun paisti oli valmis, se otettiin syrjään ja uunipannu laitettiin levylle.
Pannulle kaadettiin pari desiä lisää viiniä, puoli litraa lihalientä, 1 rkl sinappia ja jonkinlainen nokare punaviinimarjahyytelöä. Keiteltiin jonkin aikaa ja murjottiin kasviksia pienemmäksi (ihan mössöksikin voi vetää niin että soosi paksuuntuu). Lopputulos sihdattiin tietenkin kastikeveneeseen.
Tykästyin myös jälkiruokana tarjoiltuun hedelmäkompottiin. Lämmin kompotti oli mahtava makuelämys yhdessä kylmän vaniljajäätelön kanssa (lisäksi kompotti on jotenkin sanana jo niin kiva ja kutsuva).
(Yllä näkyy ruuanlaittoruokaa: rosmariinikiekuroita, joissa oli mukana myös sinihomejuustoa.)
Englannissa oli hyvin saatavissa vapaana juoksennelleita kokonaisia luomukanoja, mutta täällä Suomessa oli luontevampi vaihtaa aterian lihaosasto vähän punaisempaan lihaan. Teimme siis konjakilla kostutettua (ja jonkinlaisella taikinakuorella suojattua) naudanpaistia.
Tällä kertaa teimme itse myös Yorkshire puddingit. Tai yritimme tehdä. Lopputulos oli nimittäin jokseenkin lätsähtänyt. Syynä voinee olla epähuomiossa päälle jääneet grillivastukset ja siitä paniikinomaisesti johtunut muffinssipellin uudelleensäätäminen. No, onneksi harjoiteltavaa jäi vielä seuraavallekin sunnuntaikokkauskerralle.
Noiden pitäisi siis näyttää huomattavasti kuohkeammilta ja sienimäisemmiltä. Paistoliemestä tuunattu kastike oli sen sijaan aika taivaallista. Samoin kuin alemmassa kuvassa näkyvä luumuchutney. Ja tietenkin haudutetut ruusukaalit ja uunissa paahdetut kasvikset.
Mutta se kastike syntyi näin: Paistin kaveriksi pannulle pantiin 2 sipulia, 3 porkkanaa, 2 varsisellerin vartta, 4 kynttä valkosipulia, tuoretta timjamia sekä pari desiä punaviiniä. Kun paisti oli valmis, se otettiin syrjään ja uunipannu laitettiin levylle.
Pannulle kaadettiin pari desiä lisää viiniä, puoli litraa lihalientä, 1 rkl sinappia ja jonkinlainen nokare punaviinimarjahyytelöä. Keiteltiin jonkin aikaa ja murjottiin kasviksia pienemmäksi (ihan mössöksikin voi vetää niin että soosi paksuuntuu). Lopputulos sihdattiin tietenkin kastikeveneeseen.
Tykästyin myös jälkiruokana tarjoiltuun hedelmäkompottiin. Lämmin kompotti oli mahtava makuelämys yhdessä kylmän vaniljajäätelön kanssa (lisäksi kompotti on jotenkin sanana jo niin kiva ja kutsuva).
8 Comments:
ai onks tossa ihme ruiskussa konjakkia jota tuikataan lihaan :D
Kyllä. Ideoinnista ja toteutuksesta vastasi (yllätys, yllätys) kokkaustuokion miesjaosto. :)
Kieltämättä kompotti on kyllä hauska sana! Ja näyttää herkulliselta :)
Näyttää tosiaan, mukavan makoisa talvinen jälkiruoka.
Ja kivalta näyttävät kuvissa myös nuo Pentikin astiat. Kaikki omat kipot tuntuvat noihin verrattuna ihan ankeilta (kokkausrupeamaa ei siis toteutettu täällä meidän luonamme).
Me saatiin kans joskus anopin orleas - tuliaisina cajun injektor. Me kokeiltiin sitä kerran, mutta e taisi hajota sen jälkeen ;D
täytyis kai hankkia uus... tai jotain. Kyllä se makua lisää... :)
Olisihan se pitänyt arvata, että teikäläiselläkin on kokemuksia ruiskuista ja sisäisestä marinoinnista. :)
kaikkea pitää kokeilla... tms :) Ja minäkö olisin joskus voinut jättää jonkin jännän kokeilun rauhaan? Minä?!;) No en.
...Ja välillä menee sitten pieleen.
Kokkaavien siskojen meininkiin kuuluu kyllä NIIN olennaisesti kaikenlaisten epätavallistenkin juttujen kokeilu (olen vieläkin kunnioituksesta ymmyrkäinen sen kielikokkauksen takia!).
Vaikka kokeillaanhan sitä kaikenlaista toki täälläkin. Meillä kaikkein hulluimmat kokeilut ovat vaan tuon miespuolisen pastanjauhajan alaa. ;)
Lähetä kommentti
<< Home