Paistettuja muikkuja ja muita kivoja
Ruokablogistanissa tapahtuu kummia. Juuri kun luulin, että kaikkein parhaat blogit olisi perustettu jo aikapäiviä sitten, alkoi tulla vastaan toinen toistaan vakuuttavampia esityksiä.Viime kuukausien aikana aloittaneista (täällä aiemmin mainitsemattomista) ruokablogeista ovat erityisen paljon hurinaa herättäneet Karjalasta maailmalle ponnahtanut kulinaristi sekä ruokaan liittyvää tietopuoltakin tarjoileva Fakta & Farfalle*), mutta on niitä näköjään vaikka mitä muitakin.
Niin kuin nyt vaikka Kädenvääntöä. En tiedä, mistä blogia pitävät sisarukset vääntävät kättä, mutta ainakin heidän vääntämänsä blogi on kiva ja pätevä.
Kyseinen blogi muistuttaa myös mieleen, ettei kenenkään kannata vastustaa pekonin ja palsternakan liittoa. Se on oikeasti ihan mahtava yhdistelmä suolaista ja makeaa. Tämän postauksen kuvassa nuo kaksi ainesta kohtaavat suikaloituna ja samaan pastakastikkeeseen yhdistettynä. Lisäksi menossa on mukana runsaasti valkosipulia, yrttejä (timjamia, basilikaa) sekä raastettua parmesaania.
Entäs sitten Paistetut muikut. Juuri kun pääsin tuskailemasta mielikuvituksettomuuttani alkupalojen keksimisessä, niin enköpähän löydä kyseisestä blogista loistokkaita ideoita kekkereiden pikkupurtaviin. Poromousse, täältä tullaan. Enkä ollut hoksannut ollenkaan, että suppilovahverokeitostakin voi tehdä tomaattisen version.
Lisäksi minusta on mukavaa, että Lunni leipoo. Tosin se ei ole mukavaa, että minulla on nyt mieliteko sekä täydelliseen juustokakkuun että pätkiskakkuun. Ja Runebergin torttujakin tekisi mieleni tehdä (kääk).
Viimeksi mainittujen leipomista varten yritin jo katsastaa hyllyistämme sopivaa keittokirjaakin, mutta eihän semmoista tietenkään löytynyt. Vai olisikohan Nigella Lawson leipaissut jossakin kirjassaan suomalaiskansallisia Runebergin torttuja, ei voi tietää. Täytyneekin turvautua ruokablogien edellisen vuoden torttutarjontaan: valittavissa on ainakin Kokkaavien siskojen 7. luokan kotitalouskirjaversio sekä Ketsuppisen luovat kahvikuppitorttuset. Muunkinlaisista reseptivaihtoehdoista saa vapaasti vihjaista.
Uutuusruokablogeista vielä sen verran, että maakuntalehdellämmekin on tätä nykyä oma ruokablogi. Suosittelen.
*)Faktasta ja Farfallesta tuli mieleeni, että jotain tuonsuuntaista nimeä itsekin mietiskelin aikoinaan, kun halusin nimetä blogimme jonkin pastalaadun mukaan (ei sillä, että minulla olisi mitään erityisiä intohimoja juuri rusettipastan suuntaan). Kaikkiaan käytimme blogimme nimen (ynnä nimimerkkien) valintaan korkeintaan kaksi minuuttia.
Sittemmin on tullut muutamaan otteeseen mieleen, että olisihan sitä ajatustyötä voinut tehdä vähän enemmänkin.
----
Kertokaahan: Mitkä ovat teidän mielestänne hyvän ruokablogin tunnusmerkit? Minkälaiseen blogiin tekee mieli tulla toistamiseenkin?
posted by Rosmariini @ 20:00
24 comments
24 Comments:
No tänne ;) Täältä vaan löytää sekä tuttuja ja turvallisia ruokia (voiko vaikkapa veriletuista sanoa noin? No, perinteistä ruokaa kuitenkin ja namia!) että uusiakin kokeiluja ja uusia ideoita ruuanlaittoon. Lisäksi kuvat on aivan mahtavia ja kirjoituksia mukava lukea, ei ole pelkkä ruuan ohje ja sillä hyvä, vaan myös mukavia tekstejä.
Siinäpä lyhykäisyydessään... luottopaikka tämä. Ja mikä parasta, oululainen blogi! ;)
Ja vielä Runebergin tortusta... itselläni on käytössä yli 50 vuotta vanha ohje ja se on minulle ainoa ja oikea ;) Postaan kyseisen reseptin heti kun torttuja leivon, eli luultavastikin ensiviikon lopulla :)
Hyviä ruokablogeja tosiaan tuntuu putkahtavan esiin kuin sieniä sateella - mahtava homma!
Itse pidän blogeista, joissa ruoka on konstailematonta, kasvispainotteista ja innovatiivista. Luomun ja lähiruoan käyttämisen on plussaa. On myös ehdottoman tärkeää, että blogaaja kertoo mielipiteensä kokkaamastaan ruoasta!
Yllättävänkin korkealle hyvän ruokablogin kriteereissä nousee blogaajan tapa kirjoittaa ruoasta, ja aikamoisen tärkeää on myös se, miltä blogi näyttää. Hyvät kuvat ja simppeli ulkoasu saavat ainakin minut puolelleen samoin tein! Siinäpä roppakaupalla tavoitetta omalle blogilleni :)
Juu, yhdyn edellisiin. Mukavat tekstit, ja meikalaiselle erityisesti hyvat kuvat ja blogin selkeys merkkaa paljon. Omassa blogissani kuvat tuppaavat jaamaan aina vahan niin ja nain mika arsyttaa paljon, koska vaikka kuinka ihanaa kokkailua olisi tehty, jalki aina nayttaa vahan kokolta hyvan kameran puuttuessa.
Teidan blogi kylla aina piristaa, joten keep up the good work, ja Oulun lippu korkealle! :)
No wau, olipas iloinen ylläri tulla lukemaan uusi postaus. Yritin selittää poikaystävälle, että tajuatko, ruokablogien äiti, isä ja vielä isovanhemmat mainitsivat meidät blogissaan! Pastanjauhantaa on kuitenkin ollut niin pitkään jokapäiväisessä suosikkilinkkilistassani, että tuntuu nyt hassulta lukea omasta blogistaan täältä. Keep up the good work, niin monet reseptit tullut täältäkin pyöräytettyä. Suosikkina kyllä pitsa, ei ole sen koomin tullut ostettua enää lähipitserian kuivia kiekkoja.
Juurikin näin, uskallan veikata, että aika moni uuden ruokablogin pitäjä on enemmän tai vähemmän insipiroitunut juuri teidän blogistanne. Joten kiitoksia vaan, sekä meikäläisen mainitsemisesta että loistavasta blogista, josta olen nauttinut jo useamman vuoden ajan! :) Sekä tietysti myös muiden uusien, hienojen blogien esittelystä, täytyypä lisätä ne omallekin listalle. Täytyy yhtyä myös muiden kommentteihin siitä, että hyvät ja raikkaat kuvat sekä naseva kirjoitustyyli saavat palaamaan blogiin kuin blogiin. Vielä kun itse oppisi kuvaamaan... :)
Pitäkää lippu korkealla jatkossakin!
Hyvät, itse otetut ruokakuvat ovat todella tärkeitä (aivan kuten keittokirjoissakin kuvitus ruokkii mielikuvitusta).
Onkin pitänyt kysäistä, mikä kamera/objektiivi teillä on käytössä ja käytättekö esim. lisävaloa tms. kuvatessanne?
Bean'n'Crumpet: Suurin osa ruokakuvista on otettu lempilinssilläni, Nikonin 60mm/2.8-makrolla, pieni osa Nikonin 105mm/2.8-makrolla ja vielä pienempi osa Sigman 30mm/1.4:llä. Kamerana on tällä hetkellä Nikonin D300. Aiemmin oli D50 - mutta se tapasi lattian liian suurella tilannenopeudella ja joutui näin korvatuksi.
Lisävalona käytän yleensä yhtä tai kahta ulkoista salamaa, joita ohjaan langattomasti kameran omalla pikkusalamalla. Pehmennän usein salaman raakaa valoa hieman ampumalla sen tavallisen A4-arkin läpi tai ponnauttamalla valon katon kautta.
Iik, ei minun ollut tarkoituksena kerätä kysymyksellä omalle blogillemme kehuja, mutta kiitoksia kaikille kommenteista ja kauniista sanoista. :) Joku toimittaja vaan kysyi muutama päivä sitten, mikä tekee blogista suositun (siis ihan yleisesti ottaen), ja jäin sitten miettimään asiaa.
Marika: Tykkään itsekin siitä, että ohjeiden ja kuvien ohella on tarjolla myös omakohtaista jutustelua. Armas aviomieheni aina naureskeleekin pakkomiellettäni ruokaan liittyvään tarinointiin. Esim. taannoinen monitoimivatkaimen testauspostaus olisi ollut kuulemma minun kirjoittamanani nimeltään Vispausmuisteloita.
Minullakin taitaa olla tallessa runeberggeihin ohje, jota aina lapsena käytettiin. Pitääkin etsiskellä se jostakin. Se oli jostakin lasten leivontakirjasta, joten resepti tuskin sisältää rommia tai punssia...
Janna: Ruokahommathan yltää noihin tavoitteisiin jo kerrassaan hyvin. :) Se on niitä blogeja, joihin rakkaus syttyi ensi silmäyksellä.
Emma: Kuvat ovat kyllä olennainen osa ruokablogeja (olenkin joskus miettinyt, että nykyinen ruoka-, muoti- ja neuleblogibuumi olisi ollut aika vaikea saada aikaan filmikameroiden kaudella). Itsekään en tykkää yhtään postata ilman kuvaa, ja kun haluaa, että kaikki kuvat ovat itse otettuja, niin aika paljon jää hyviä juttuaiheita sen takia käyttämättäkin.
Pitkä: Hehehee, nyt tuli jotenkin hyvin isoäidillinen olo. :D Mutta muistan hyvin tuon tunteen, blogin alkuvaihe on aina niin kutkuttava! (Julie & Juliassa oli aika osuvasti kuvattu tuo ensimmäisistä kommenteista innostuminen ym.)
Karjalanpiirakka: Hyviähän ne teikäläisen kuvat ovat, ainakin minulle kelpaa oikein hyvin. :) Ja ulkosuomalaisissa ruokablogeissa on aina oma houkuttelevuutensa, mukava nähdä miten suomalaiset kokkaavat ja ruokailevat maailmalla.
No nyt alkoi tehdä tuon sinun profiilikuvasi ansiosta mieli karjalanpiirakoita... ääks, taitaa olla vähän nälkä.
Niin ja noista kuvista vielä sen verran, että esim. ravintolakuvat on monesti otettu ihan vaan kännykälläkin. Nimimerkillä parempi kehno kuva kuin ei kuvaa ollenkaan.
Olipas kiva huomata, että olette bonganneet blogimme :) Nimeä pyörittelimme jonkun aikaa, mutta päädyimme sitten tuohon. Faktojen keksiminen on kyllä välillä haastavaa :D
Hyvä kysymys!
Turinointi ja tarinointi on ehdottomasti plussaa, sillä pelkkiä ohjeita voi lukea kirjoistakin. Hyvä blogi on rempseä ja rento, jonka seuraavaa postausta odottaa jo seuraavana päivänä :D
"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" pätee myös jossain määrin...
"Vispausmuisteloita" olisin hyvin mielelläni lukenut!
Mutta nyt vain sivuan varsinaista keskustelunaihetta - nimittäin toisesta suunnasta! Aika ovelasti lähestyitte asiaa, luin nimittäin Alkon Etiketistä 1.10, s. 46, Cisionin Top 10 -blogilistauksesta. Huraa, huraa, huraa Pastanjauhantaa!
Ja minä pidin bloginne nimestä heti! Nauratti tosi kepeästi! :D Meno ja monipuolisuus on vain parantunut vuosien varrella!
Pikkuenkeli
F&F: Minusta se faktaosio on harvinaisen kekseliäs. Ja hauska aina kurkata, mihin postauksen kohtaan on luvassa lisäselvennystä.
Meidän poppoo: Joihinkin blogeihin sitä kyllä klikkaa kiirenvilkkaa, kun näkee ne blogilistalla päivittyneiden joukossa (en osaa oikein jättää sokereita pohjalle = kaikkein kiinnostavimpia viimeiseksi).
Nykyään omaan suosikkilistaan tietenkin vaikuttaa sekin, että tuntee monia bloginpitäjiä tosielämässäkin. Lukeminen on ihan erilaista, kun muistaa vaikkapa toisen hersyvän naurun tai hervottoman hullun jutustelun.
Pikkuenkeli: Minun suosikkibloginimeni on Otetaan ensin puoli kiloa voita... Muutenkin monet suomalaisten blogien nimet (samoin kuin sisältökin) ovat mukavasti rentoja ja ei-tärkeileviä.
Eiköhän noita vispausmuisteloitakin ole vielä jolloinkin luvassa. :) Ihan hyvä, että tuo toinen kirjoittajaosapuoli on omien tajunnanvirtafiilistelyjeni vastapainoksi vähän asiallisempi ja analyyttisempi.
Täytyy yhtyä edellisiin kommentteihin, koska itsekin olen teidän blogin inspiroimana aloittanut omani! Olipa muuten aikamoinen yllätys lukea omasta blogista täältä teidän sivuilta - iloinen yllätys :) En voi vieläkään ihan uskoa, mutta suuri kiitos siitä!
Ja siitä poromoussesta - kiva kuulla, jos se pääsee teillä kokeiluun. Siinä oli äärimmäisen tärkeätä antaa sen maustua, koska moussen tehtyä se maistuu aluksi ihan vaan ranskankermalta, mutta puolentunnin tai vaikka tunnin jälkeen maku on jotain aivan muuta :)
Niin ja pssst: olin väärässä noiden keittokirjojen suhteen. Ruokatorstai-kirjassa on kaksikin ohjetta runebergintorttuihin.
Tietysti, kun siinä suomalaista ruokavuotta seuraillaan.
Vaahtokarkki (joka oli näköjään just samaan aikaan linjoilla): Eiköhän se ole odotettavissa, että noin kivaan blogiin tulee kävijöitä. Etenkin kun tuo nimimerkkisi on jo niin puoleensavetävä. :)
Ja mahtavaa, että Paistetuista muikuista löytyy oikeastikin ohje paistettuihin muikkuihin.
En ole ikinä ideoiden puutteessa tehnyt pikkusyötäviä tuommoisiin valmiisiin taikinakippoihin, joten nyt ei malttaisi odottaa, että pääsee kokeilemaan. Kaveriksi voisi tehdä tietenkin palttoonappien päällä tarjoiltavaa sienisalaattiakin.
Kriteerit blogin seuraamiselle:
1) uusien ruokien postaus riittävällä nopeudella
2) houkuttelevat kuvat
3) valmiiksi marinoitujen tuotteiden välttäminen (ne on niin booring)
4) ei liian peruspöperöä (esim. Pirkka.fi:tä en käytä juuri tästä syystä)
5) turinat ja vuorovaikutus
6) erilaisten maustepurnukoiden välttäminen (Inhottaa kun jääkaapista pitäisi olla pari hyllyä vaan niille välimeren tahnoille ja hp-kastikkeille!)
Ruokaa on mukava valmistaa kun se tekemiseen liittyy pieni jännitys. Esim. kasvisruuat on tästä syystä mukavia, kun en ole tehnyt niitä yhtä usein kuin liharuokia. Myös uusia raaka-aineita (palsternakka) on kiva opetella käyttämään!
Hyviä huomioita, kiitoksia! Onneksi yhä useampi on nyt viime vuosien aikana hurahtanut lisäaineettomien raaka-aineiden puolestapuhujiksi. Erilaiset maustekastikkeet sun muut jäävät kaupan hyllyyn ihan itsestään.
Tosin just tänään tein ruokaa yhdestä semmoisesta ostoksesta, jonka ainesosalistaan en uskaltanut kuin pikaisesti vilkaista. :)
Täytyy lisätä kaikkien noiden jo edellä mainittujen asioiden lisäksi vielä yksi pikkujuttu, joka teillä on kohdallaan: kieli. Tuli vain mieleen, kun joitakin blogeja lukiessa alkaa tällaisen nipon kielipoliisin päätä särkeä. En pysty millään luottamaan resepteihin, joihin tulee "vanilija sokeria ja leivin jauhetta". =)
Teidän blogianne on kiva lukea! Tietysti kiinnostavat, omaan makuun osuvat reseptit, houkuttelevat kuvat ja mukavat rupattelut ovat se pääasia.
Minäkin kyllä yhdyn tuohon Anun huomioon hyvästä kielestä! Toisaalta se asettaa paineita omalle blogille, tunnustan ainakin silloin tällöin käyttäväni googlea apuna yhdyssanavirheiden välttämiseksi... :)
Kiitos Rosmariinille kehusta, lämmittipä mieltä. :)
Minäkin kyllä tykkään blogeista, jotka ovat ennen kaikkea hyvin kirjoitettuja. Sisällölläkään ei ole aina niin väliä, kunhan tekstiä vaan lukee mielellään (t. lukutoukka Oulusta). :)
Olipa ihana löytää oma vaatimaton blogi täältä, kun on itse seurannut jo _kauan_ Pastanjauhantaa. : )
Iiih, ei siinä ole mitään vaatimatonta! Upeat kuvat ja harvinaisen houkuttelevat ohjeet. Harmittaa, kun en itse osaa laittaa yhtä kaunista ruokaa (minulla kaikki näyttää enemmän tai vähemmän räjähtäneeltä, vaikka maku olisikin kohdallaan).
Hassua muuten, että joistakin blogeista tekisi mieli ottaa kaikki mahdolliset ohjeet omaankin keittiöön. Joistakin ei tule tehtyä ikinä mitään, mutta niitä seuraa siitä huolimatta mielellään.
Lähetä kommentti
<< Home