torstaina, marraskuuta 22, 2007

Syötävät lahjat - kotitekoiset karkit

Olen jo monena vuonna suunnitellut laatia lähipiirilleni joululahjat omatoimisesti, ja koska en tätä nykyä ole kovinkaan kummoinen käsityöihminen, lahjojen laatiminen keskittyisi kai lähinnä kyökin puolelle. Joulun alla on muka vaan aina niin harmillisen hoppu, että on helpompi napata jotain lahjapaketin täytettä kaupan hyllyltä kuin ryhtyä itse kokkauskoitoksiin. Etenkin kun syötävissä lahjoissa on omat säilyvyys- ja kuljetusongelmansakin.

Tänä vuonna ajattelin, totta kai, taas yrittää. Ajatuksena on toistaiseksi tehdä ainakin tämän syksyn suurta bravuuriani eli saaristolaisleipää sekä viime vuonna hyväksi havaittua konjakkisinappia. Jos teen kumpaistakin joka tapauksessa jouluksi omaan käyttööni, niin kai niitä syntyy siinä samalla vähän suurempikin satsi. Lisäksi mielessäni on ollut omatekoiset joulukarkit, mutta muutamaa ihmistä konsultoituani olen niiden kanssa nyt vähän kahden vaiheilla. Kaikilla kun on jouluna konvehteja sun muuta syötävää vähän liiankin kanssa, joten suolaisille lahjoille voisi olla enemmän kysyntää. Mutta mikäänhän ei toisaalta estä antamasta kotitekoisia karkkeja jo vaikkapa vähän ennen joulua, vaikka pikkujoululahjaksi.

En ole itse ihmeemmin suklaaihminen, joten minun joulumakeiseni on marmeladi. Kokeilin tehdä marmeladikarkkeja eräänä viikonloppuna itse, kun jokin aikaa sitten ostamani agar-agar muistutti sitkeästi olemassaolostaan, mutta kokemus ei ollut kovinkaan rohkaiseva. Laitoin mehuksi kaupan keinotekoisen makuista mehutiivistettä, mistä syystä karkit maistuivat mukavasta ulkomuodostaan huolimatta lähinnä vadelmanmakuiselle muoville. Lisäksi marmeladeja olisi voinut kuivatella huolellisemmin, enkä ehkä osannut käyttää agar-agariakaan ihan oikein (jostain luin, että sitä pitäisi liotella yön yli ennen käyttöä), mutta pääsinpähän käyttämään kerrankin pikkuruisia piparimuottejani.

Marmeladit taidan ostaa siis tänäkin vuonna valmiina, mutta joitakin muita joulukarkkeja voisin vielä kokeilla. Ainakin Ituhipin köökkilokissa viime joulun jälkeen nähty puolukkatoffee vaikuttaisi varsin hauskalta.

9 Comments:

At 23/11/07 10:31, Anonymous Anonyymi said...

Onpa kauniita kuvia. Mikä kamera teillä on? Varmaankin järkkäri?

 
At 23/11/07 11:04, Blogger Pippurimylly said...

Kiitos kiitos! :) Järkkäri on, joo - viimeaikaiset kuvat on otettu jotakuinkin kaikki Nikonin D50:llä ja Micro-Nikkor 60mm/2.8 -makrolla. tämän jutun kommenteissa on lisää keskustelua kuvista.

Ainiin, ja tuon aiemman jutun yhteydessä toivelistalle mainittu ulkoinen orjasalama on nyttemmin hankittu ja käytössä esim. juuri noissa marmeladikuvissa. Se ampuu kuvissa etuviistosta niin, että salaman valo kuultaa marmeladien läpi.

 
At 23/11/07 11:09, Blogger Rosmariini said...

Nuo kuvat näyttävät vähän siltä, kuin niihin osuisi auringonvalo sopivasti sivulta, vaikka kuvaushetkellä ei ollut kyllä aurinkoa näkyvissä ollenkaan. Loistojuttu tuo apusalama.

 
At 24/11/07 19:11, Anonymous Anonyymi said...

Heippa! Etsin arkistoistanne kuumeisesti ohjetta blineihin ja muutoinkin juttua mädistä - siianmäti on suurinta herkkuani - mutten löytänyt oikeastaan mitään. Onko tämä inhokkinne vai mistä kiikastaa? Itse en tiedä parempaa kuin tattariblini+smetana+punasipulisilppu+siianmäti +rouhaisu mustapippuria&merisuolaa:)

 
At 24/11/07 20:20, Blogger Rosmariini said...

Mätiä voisi kieltämättä maistella enemmältikin. Äkkiseltään mädin käytöstä tulee mieleen aivan loistokkaan hyvä suolainen juustokakku sekä vähän kauempaa kaivellen mätikoristeiset rapuleivät. Blinit ovat niin ikään hyviä, niistäkin on olemassa muinainen postaus, mutta sekä mädistä että blineistä voisi kyllä kirjoitella talven mittaan enemmältikin. Valurautainen blinipannumme on nimittäin ollut toimettomana taas vähän turhan pitkään.

 
At 26/11/07 12:02, Anonymous Anonyymi said...

Moi!
Kerrotko vielä mikä orjasalama tarkalleen ottaen on teillä käytössä?! Ihania kuvia toden totta.

ingrid

 
At 26/11/07 22:19, Blogger Pippurimylly said...

Moimoi!

Orja on mallia Unomat B-14, halvin ja simppelein mitä löytyi. Ostin sen aikoinaan digitarvikkeesta. Siellä ei näköjään ole enää samaa mallia, mutta paremmin varusteltua (älyää esivälähdykset eli pelannee pokkareiden ym. kanssa myös) näyttää olevan kaupan nimellä Kobra Mk II.

Sinänsä salaman merkillä ja mallilla ei ole suurta väliä, kunhan se osaa välähtää silloin, kun pääsalamakin räpsähtää. Plussaa olisi, jos orjan tehoa voisi säätää. Omaani ei voi, joten olen laittanut sen päälle muovipurkin tai paperiarkin, jos orjan väläys on ollut tilanteeseen tarpeettoman kirkas.

 
At 27/11/07 15:44, Anonymous Anonyymi said...

Kiitoksia! Tilasinkin heti tuollaisen Kobra MKII:n kun oli edukas. Voin käyttää sitä sekä ixuksen että järkkärin kanssa... Lisää hyviä ruokakuvia odotellessa,
ingrid

 
At 27/11/07 18:06, Blogger Pippurimylly said...

Kerrohan tuntumista ja kokemuksista, kun saat salamasi!

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails