Soijarouhe, kaikkien ruokahaasteiden kuningas
Soijarouhe. Jotain, jota on pitänyt jo pitkään kokeilla, mutta jonka kanssa meinasin joka tapauksessa jänistää vielä ihan viime hetkillä. Jotenkin rouheesta tuli itsellenikin Keittokomeron Sohvin tavoin hieman sahanpuru mieleen. Mutta tässäpä se ruokahaasteiden viehätys juuri piileekin - ei tule kokattua aina sitä kaikkein tutuinta ja turvallisinta vaihtoehtoa, vaan välillä voi koetella rajojaan jonkin ihan uudenlaisen raaka-aineen tai ruokanäkökulman parissa.Tavailin tietoja soijarouheesta sekä netistä että kotiin ostamani rouhepussin kyljestä. Tiesinkin jo etukäteen, että soijarouhetta voi käyttää jauhelihan tapaan, joten jotain siihen sopivaa sapuskaa valikoimaan vaan. Lihalähtöisenä ihmisenä kaivoin esiin jauhelihakeittokirjaseni nimeltään Herkkuja jauhelihasta, ja valitsin sieltä omia lempiraaka-aineitani (tomaattia, banaania, pähkinää) sisältävän jauhelihakastikkeen ohjeen. Jotain tuttua piti näköjään sitten olla tässäkin muonassa.
Ohjeen määrät puolitettuani viritin 250 grammaa soijarouhetta kasvisliemeen likoamaan (lihaliemi olisi myös ollut varteenotettava vaihtoehto, mutta haasteen mukainen kokkaussuorite taisi tällä kertaa edellyttää nimenomaan kasvisruokaa), ja kohta minulla oli hyvin paljon kosteaa soijamössöä keittiössäni, kun rouhe imi varsin reippaasti vettä itseensä. Lisäksi onnistuin saamaan keittiömme osittaiseen kaaokseen, kun osa kostutetusta soijaseoksesta päätti lennähtää siivilästä työtasolle ja jatkaa siitä matkaansa laatikostoa pitkin lattialle. Siivoamalla siitä onneksi selvittiin.
Karibialainen soijarouhekastike (alkuperäisessä ohjeessa jauhelihakastike) 4 hengelle
500 g (jauhelihaa/) nesteytettyä soijarouhetta
2 sipulia + voita paistamiseen
1 tlk tomaattimurskaa (laitoin arvatenkin kokonaisen tölkillisen, vaikka muut määrät puolitinkin)
1 rkl currya + 2 tl inkivääriä + 2 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 rkl tomaattisosetta
1 rkl vehnäjauhoja
2 banaania + 1/2 - 1 dl cashewpähkinöitä
Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipuli voissa. Lisää soijarouhe (tai jauheliha) ja paista. Siivilöi suurin osa tomaattimurskan liemestä. Sekoita rouheen joukkoon tomaattimurska, curry, inkivääri, suola, pippuri, tomaattisose ja jauhot. Keitä 5 minuuttia. Viipaloi banaanit. Lisää banaanit ja pähkinät kastikkeeseen. Tarjoa riisin ja mahdollisesti eksoottista hedelmää sisältävän salaatin kanssa.
Vaikka soijarouhe näyttää hyvin paljon jauhelihalta (ainakin täällä ulkonäköhämäys meni koekaniinina toimineeseen aviomieheeni ihan täysillä), maku on kuitenkin lihaan verrattuna hyvinkin erilainen. Tosin oma soijarouhesoosini maistui lähinnä käyttämiltäni mausteilta. Etenkin mustapippurimylly sattui olemaan tällä kertaa varsin anteliaalla tuulella.
Nyt vaan odottelemaan muiden polkkareiden haastepanostusta, jotta pääsen keksimään lopuillekin ostamilleni soijarouheille jotain järkevää käyttöä.
posted by Rosmariini @ 19:40
34 comments
34 Comments:
No mutta wau! Tossahan on samoja tykötarpeita kuin Lentävässä Jaskassa :-)
Niinpähän muuten onkin! Vain pekoni puuttuu. :)
Pitäisi jonain päivänä panna jaska lentämään täälläkin päässä Suomea.
Pepaa... tuus antaa mielipide ruoasta?!
Nyt täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että maistoin vain haarukallisen - ja se maistui enemmänvähemmän mustapippurilta. Ja pippuri on hyvää! :) En hirveästi ehtinyt päästä kiinni varsinaisen soijan makuun, joten se jäi minulle edelleen varsin tuntemattomaksi raaka-aineeksi. Enemmissä määrin olen tainnut syödä sitä vain miso-keiton seassa, jonne se kyllä sopii oivasti.
Ja tuosta nimestä pitää kyllä päästä... :)
Aihitto, tofuahan se on miso-keitossa. Hirveän vaikeita raaka-aineita tällaiselle elävän ravinnon syöjälle! (Jos siis määritellään elävyys siten, että ravinto juoksee.)
Tein tätä sapuskaa tosiaan viime viikolla ihan vaan itseäni varten, kun olin muutaman päivän yksin kotona. Pikkuisen patistin kuitenkin kuvaa ottaessaan maistamaan, ettei mennyt soijarouhekokemus kokonaan sivu suun.
Soijarouhetta voinee muuten sekoitella jauhelihankin joukkoon, niin kuin tuossa linkittämässäni Tuulentuvan soijarouhe-lihapullissa on tehty. Se voisi olla siippaosastollemmekin sopivan pehmeä lasku soijarouhemaailmaan.
Hyvä on, vaikka pippuri kehumassa pippurinmakua on kyllä vähän sillä rajoilla o_O Silti hilpeää, että soijarouhe tekee oloaan kotoisaksi vähitellen teidänkin ehtoisaan keittiöönne.
Soijarouhe sopii tosiaan hyvin "keventämään" jauhelihaa, Pakkopullan Anjahan on ansioitunut siinä suhteessa myös, ja voi sitä tuupata vaikka jogurttiin tai viiliin, ihanan rapeaa. Mutta sitten saattaa turvota hieman mahassa ja vastuun saa kantaa syöjä :-) Olen ajatellut, että sämpylöihinkin siitä olisi.
Mutta tsekatkaas mun soyjack :-D
Erittäin hienoa. Nyt on jo koossa enemmän osallistujia kuin osasin toivoa. Pitänee tehdä vielä painostuskierros.
Siisti ohje. Onnea kisaan!
Pikkuruisin soija(tipu)askelin täällä edetään, siksi ohjekin on meikäläisittäin(kin) harvinaisen helppo. :)
Oliko tämä ruoka kokonaisuudessaan mielestäsi hyvää? Siis jos nyt unohdetaan sen pelkän soijarouheen maku/mauttomuus.
Mun mielestä jauhelihakin on jokseenkin mautonta :-)
Parhaimmillaan omissa repseteissäni soijarouhe on ollut lasagnessa ja makaronilaatikossa. Lihaanit eivät ole erottaneet niitä kasvissafkoiksi, vaan ottaneet kolmannenkin kerran. Omaan suuhuni nämä ovat selvästi parempia kuin jauhelihaiset versiot! Liha tuntuu ikävän kökkäreiseltä, kun on tottunut rouheen pehmeyteen. Kehtaan väittää, että kyseisiin uuniruokiin tulee paljon mehevämpi ja miellyttävämpi rakenne rouheella.
Pitää kuitenkin mitata rouheen määrä tarkoin, sillä liian runsas rouhe (tuo 250 g tuntuu tosi isolta määrältä) voi tehdä aika jauhoisen vaikutelman.
Haikailen tässä tyttären soija-allergian paranemisen toivossa, sniif.
Matleena: Itse toki tykkään tämäntyyppisestä ruuasta (silloin tällöin syötynä, liian usein kokattuna tämmöinen banaanimuona alkaa kokemusteni mukaan tosissaan tökkiä), mutta en minä tätä välttämättä vieraille tarjoaisi, kun kaikki eivät ehkä välttämättä pitäisi esim. tomaatin ja banaanin yhdistelmästä.
Pähkinöitä voisi muuten laittaa sooseihin enemmänkin. Muodostavat sekaan mukavia sattumia.
Kaura: Hienoa, kiitokset lisävalaisusta. En löytänytkään mistään oikein tietoa, kuinka paljon soijarouhetta kannattaisi käyttää suhteessa vastaavaan jauhelihan määrään, mutta ilmeisesti vähemmän siis. Jospa tässä näiden rohkaisevien kommenttien myötä tulisi rouheen kanssa jossain vaiheessa kunnolla sinuiksi.
Selailin tässä pikaisesti muutamia soijarouhereseptejä, ja seuraavalla kerralla voisin lähteä liikkeelle vaikkapa yhdestä desistä kuivaa rouhetta. Se voisi olla kenties tämmöiseen soosiin sopiva määrä.
Tyttärelle runsaasti rouheisia paranemisterveisiä täältä Perämeren rannalta!
Pagistaanissa soijarouhetta on käytetty ainakin kaalipadassa, uuniruoissa ja erilaisissa pastasooseissa. Kokemukset ovat samanlaisia kuin Kaurallakin. Niin, ja lihaton purkkihernekeitto höystyy herkulliseksi ja proteiinikkaammaksi tuorejuustolla, soijarouheella, sinapilla ja meiramilla, aah...
Retkiruoissahan soijarouhe on omiaan; säästyy jauhelihan kuivaamisen vaivalta, eikä pöperö paina paljon mitään. Sitä voi lisätä myös valmisretkimuoniin lihan sijasta, tai keittoja tukevoittamaan.
Tosiaan, retkiruokanahan soijarouhe on kerrassaan oivallista, kun ei pilaantumistakaan tarvitse pelätä! Nytpä taisit vetää oikeasta narusta, nimim. tuoreet trangian omistajat.
Mutta nyt mieleni alkoi tekemään sopivan siirappista kaalilaatikkoa!
Sitten kun olette käyttäneet sen rouhepussin, ostakaa suikaleita. Ovat vielä parempia, säilyvät erinomaisen hyvin, ja niitä kun öljyssä kärtsää mausteiden kanssa, niin onpa kovin lihaisa kokemus.
Soijasuikaleita?! Soijaahan myydään selvästi ihan häkellyttävän monessa muodossa. Mahtavatkohan nämä suikaleet ja rouheet olla sitten jotain sukua sille ihan perinteiselle nestemäiselle soijalle? Itse en havainnut mauissa mitään yhtäläisyyksiä, joten ei se sukulaisuus taida ainakaan sinne saakka ulottua.
Mutta ilman muuta lisätään soijasuikaleetkin ostoslistalle. Hyvältä kuulostaa.
Mun tietääkseni soijakastike, -rouhe ja -suikaleet ovat peräisin soijapavuista. Ja tofu myös.
Raholan syötävistä sanoistakin löytyykin näköjään tietopaketti soijapavusta. Paahdettua soijapapua on näköjään käytetty Suomessa joskus kahvinkin korvikkeena! No, papu kuin papu.
Hei, kuka lähtis kehittelemään soijakahvia!?!
Eksyin tänne ja pakko kommentoida! Kokeileppa vaaleaa soijarouhetta (ei sitä turpoavaa vaan kovaa), se on ihanan pähkinäinen (myös rakenteeltaan) ja täysin erimakuinen kuin tuo tumma (joka mielestäni vaatii TODELLA voimakkaan maustamisen). Itse käytän vaaleaa soijarouhetta tomaattipastakastikkeeseen, antaa mukavasti lisäproteiinia ja maistuukin hyvältä! :)
Täältä löytyi paras pata burgundilaisittain - kiitos siitä! Tuoksu on - etten sanoisi - hemaiseva!
Matleena: Tässä on tosiaan loistokas bisnesidea jollekin semmoiselle, jonka maha ei kestä perinteistä kahvia! Voisikohan kidneypavuista tehdä myös kahvia - se on oma henkilökohtainen suosikkipapuni. Siis jos kahvipapua ei lasketa. :)
Kaisa: Soijarouhetta oli tosiaan tarjolla sekä tummaa että vaaleaa sorttia. Monimutkainen on kyllä tämä soijamaailma. Vaikka onhan jauhelihaakin toki olemassa useampaa kuin yhtä sorttia...
Sivuaskel: Kiitokset itsellesi vaan! Ikinä en ole kenenkään nähnyt kirjoittavan ruuasta noin runollisesti. Kaunista!
Vau, itselläni oli saman kaltaisia mietteitä soijarouheesta, kunnes keksin että sehän on proteiinilisänä (urheilevat lapset) mitä mainioin.
En siis korvaa sillä (jauhe)lihaa, vaan murekkeissa sun muissa olevan tärkkelyspitoisen osasen. Eli korppujauho (ts. omassa tapauksessani mannasuurimot)
Tuohan onkin muuten loistoajatus, kiitos vinkistä. Määkin tykkään niin paljon jauhelihasta (etenkin lampaasta;), ettei siitä voisi koskaan kokonaan luopua.
tuo kaisan sanoma soijarouhe on sitä "aitoa" rouhetta eli papua vaan rouheena.. tämä tumma jota käytette on soijaProteiinirouhetta jota saa myös värjäämättömänä..
Hei!
Soijarouheen ystävänä täytyy kommentoida, ettei soijarouhetta kannata valmistaa samalla tavalla kuin jauhelihaa, vaikka samoissa resepteissä niitä usein käytetäänkin.
Liotus, paistaminen ja keittäminen vielä päälle ei saa soijarouhetta maistumaan kovinkaan hyvältä, vaan.... no - liotetulta, keitetyltä ja paistetulta.
Kastikkeessa käytettävää soijarouhetta ei tarvitse liottaa ollenkaan. Kun itse teen soijarouheesta kastiketta, laitan rouheen kuivana suoraan kastikkeen sekaan ja lisään vettä päälle. Herkkua on, varsinkin seuraavana päivänä kunnolla maustuneena.
Jos rouhetta haluaa välttämättä paistaa, niin paistettu rouhe kannattaa lisätä jo muuten valmiiseen kastikkeeseen. Paistotapauksessakaan varsinainen etukäteisliotus ei ole tarpeen, mutta rouheeseen pitää toki lisätä runsaasti vettä, vaikka sitten vasta siihen paistinpannulle. :)
Ja kun kääntää jauhelihareseptin soijamuotoon, niin määristä kannattaa muistaa se, että raa'asta jauhelihasta haihtuu nestettä paistettaessa, kun taas soijarouhe suunnilleen tuplaa massansa sen veden myötä. Kuivaa rouhetta kannattaa siis käyttää melko säästeliäästi, minkä taisit jo huomatakin. :)
Blogisi vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta, löysin sen tuossa reseptejä googletellessani. Varmasti tutustun myöhemmin vielä muihinkin ohjeisiin. :)
Kiitokset kattavasta lisävalaisusta ja tervetuloa Pastanjauhantaan! :)
Mahdetaanko tässä käyttää kuivattua vai tuoretta inkivääriä?
Ohjeesta päätellen voisi olla kuivattuakin, mutta itse tapaan raastaa yleensä joukkoon jonkin verran tuoretta.
Tuossa aikaisemmin mainittiinkin, ettei kastikkeissa tarvitse rouhetta liottaa. Vettä vain lisää. Lisäksi ruuan kannattaa antaa seistä jonkin aikaa, pari tuntia, jotta soija ottaa kastikkeen maun itseensä.
Jos rouhetta liottaa, kannattaa liotusneste maustaa soijakastikkeella / muilla makuaineilla. Ja taas antaa seistä, jotta rouheen "tympeys" poistuu ja maut ovat rouheen sisällä.
Perus pastakastikeresepti:
- Soijarouhetta jokunen sata grammaa.
- Sipulia, valkosipulia silputtuna.
- Mausteita, kuten oreganoa (tai mistä pitää).
- Paseerattua tomaattia tai murskaa tölkki tai kaksi.
Vettä.
Kuullota sipuli, valkosipuli. Lisää tomaatti. Kiehauta. Lisää soijarouhe. Lisää hieman vettä. Keittele hiljaisella lämmöllä. Lisää vettä tarpeen mukaan. Anna vetäytyä joku tunti ennen tarjoilua. Parempaa seuraavana päivänä.
Moi! Eilen kokeilin ensi kertaa tummaa soijarouhetta. Keitin ensin noin 2 dl rouhetta kasvisliemessä 5 min; sitten sekoitin sörsseliin reilusti paprikajauhetta ja hiukan chiliä sekä valkosipulijauhetta. Annoin vetäytyä yön yli.
Tänään freesasin ison sipulin ja kaksi raastettua porkkanaa oliiviöljyssä, heitin soijamössön sekaan, samoin n. 3 dl paseerattua tomaattia. Lisäsin vielä liemikuution kun kaipasin lisää suolaa, sitten basilikaa ja oreganoa. Nam! Söin puolet soosista stroganoffina ranskankerman ja kurkkujen kanssa - AAH - huomenna teen spaghetti bolognesea, johon tietenkin tulee juustoraastetta kerman sijaan. Aivan überhyvää, en olisi uskonut!
Soijarouhetta ei kannata syödä. Fermentoimattomat soijatuotteet on terveydelle haitallisia. Googleta "soijan haitat".
Soijarouheen maku on mullekin hieman vieras, vaikka olen ollut kasvissyöjä 13 vuotta ja käyttänyt soijarouhetta tasaisin väliajoin suurimman osan tuosta ajasta. Kiitos tästä reseptistä, oikein maukas eikä tosiaan haittaa se soijarouheen ominaismaku/mauttomuus lainkaan.
Lähetä kommentti
<< Home