Reissukuulumisia, osa 3: San Francisco

San Francisco oli kerrassaan kiinnostava kaupunki – ja eurooppalaisille matkaajille tervetullutta vaihtelua siinä mielessä, että siellä pystyi lyömään auton hetkeksi parkkiin ja käyttämään varsin toimivaa julkista liikennettä hyödykseen. Matka taittui kaupungissa mainiosti myös kävelemällä, jos kohta liikkuminen oli jalkapelillä melkoista mäkien kiipeämistä. Sää oli San Franciscolle tyypillisen sumuinen sekä sen verran viileä, että pitkähihaisen takin lisäksi olisi ajoittain ollut tarvetta myös villapaidalle, vaikka yleensä en edes palele kovin helposti.

Sekä Alcatraz että Golden Gate olivat kumpainenkin siinä määrin sumun peitossa, että yritä siinä sitten teeskennellä uskottavaa turistia, kun nähtävyydetkin ovat lähestulkoon näkymättömissä. (Hwy 101 päätyy pohjoisesta tultaessa Golden Gatelle, joten sitä pitkin joutuu ajamaan väistämättä, jos siitä suunnasta meinaa kaupunkiin saapua. Toinen tunnettu silta kaupungissa on Oaklandiin päätyvä Bay Bridge.)

Varsinaista amerikkalaista ruokaa emme San Franciscossa kovinkaan paljon syöneet. Sen sijaan kävimme sushilla kaupungin parhaaksi valitussa sushibaarissa (ihan hyvää sushia siellä olikin, mutta ei nyt mitenkään erityisen päräyttävää) sekä parissa italialaishenkisessä ravintolassa North Beach -nimisen kaupunginosan Little Italyssa. Lisäksi pääsin maistamaan San Franciscossa ollessamme arviolta maailman parasta pizzaa.

Huomasimme jossain vaiheessa, että Marinassa sijaitsevan motellimme ympäristössä oli jonkinasteinen yöelämän keskus. Paljon ravintoloita ja baareja löytyi myös sieltä. Englantilaistyyliset pubit eivät selvästi iske sikäläisiin (jostain irlantilaisten miehittämästä kaupunginosasta piti tosin löytyä paljon irkkupubeja), ja paikalliset näyttivät latkivan Budweiseriaan cocktail-henkisemmissä baareissa. Olen itse tosissaan huono erilaisten juomasekoitusten kanssa – en muista nimiä ja tekotapoja muihin kuin Bloody Maryyn, mutta yhdessä marinalaisessa cocktail-baarissa tykästyin melkoisesti mojitoon. Ihanan minttuinen eikä ollenkaan liian makea, jos kohta rommia olikin hurahtanut joukkoon vähän turhan runsaalla kädellä.

San Franciscolla ei liene liiemmin omia paikallisia ruokaerikoisuuksiaan, mutta paikallinen sourdough-leipä on pakko mainita erikseen. Osuimme heti ensimmäisenä aamunamme kaupungissa Union Squaren Macy’s-tavaratalon pohjakerroksessa sijainneeseen Boudin-leipomoon, jonka vaaleaan hapanleipään ihastuin ikihyviksi. Vastaavanlainen leipäkahvila löytyi muistaakseni myös turistien kansoittamalta rantalaiturilta Pier39:ltä sekä vielä loppujen lopuksi Los Angelesin lentokentän seiskaterminaalista. Kuvassa olevan leivän täytteenä on kalkkunaa sekä karpaloa. Karpalo on sikäläisille selvästi kova sana; Suomessa siihen ei taida törmätä kahviloissa juuri koskaan.

San Franciscon Chinatownin läpi huristimme muutaman kerran bussilla, kunnes viimein jalkauduimme sekaan itsekin. Alueella on kuulemma eniten kantoninkiinalaisia ravintoloita, ja dim sum tuntui olevan paikallisissa ravintoloissa melkoisen kova sana. Mekin erehdyimme tilaamaan yhdessä paikassa dim sum -annokset. En ole dim sum -asiantuntija ollenkaan, mutta väittäisin silti, että osaa nyyteistä olisi saanut kenties kypsennellä vähän pitempään. Taikinakuoren tuskin on tarkoitus muistuttaa huonosti paistettua pullaa. Ehkä osuimme ravintolaan vähän huonoon saumaan, kun tarjoiluhenkilökunnalla tuntui olevan siellä vähän omat tohinat päällä. Kaupungista olisi löytynyt myös Japantown, mutta sen me jätimme vähän vähemmälle huomiolle.

San Franciscosta olisi saanut ilmeisesti hyvää paikallista suklaata, mutta me selätimme oman makeanhimomme Haight Ashburyn hippikaupunginosan Ben & Jerry's -jätskibaarissa, jonka sitruuna-marenkijäätelö olikin kerrassaan huippuhyvää.

Oulun valkosipuliyö jäi reissumme vuoksi kokonaan väliin, mutta saimme valkosipulikiintiömme hetkeksi täyteen Stinking Rose -valkosipuliravintolassa, joka oli sen verran suuri, että sinne mahtui viikonloppunakin ilman pöytävarausta. Ravintolassa oli oikein hyvä palvelu, ja etenkin alkuruokana tarjoillut oliiviöljyssä pitkään haudutetut kokonaiset valkosipulinkynnet olivat melkoista herkkua. Ripottelin niitä myös pääruuaksi nauttimani lampaanpotkan päälle.

San Franciscon ympäristö on myös täynnä mielenkiintoista nähtävää. Kaupungin pohjoispuolella sijaitsevat Napan ja Sonoman viinialueet sekä punapuumetsiköitäkin pääsee kurkistelemaan ihan kyllikseen. Jatkoimme matkaamme varsin viehättävän Piilaakson kautta Santa Cruziin, mikä oli melkoinen virhe. Ylivoimaisesti koko reissun ankein paikka. Pippurimylly sai siellä sentään syödäkseen pitkään havittelemansa kanaämpärin.