Sitruunapasta
Pakkopulla-blogissa tehtiin vähän aikaa sitten Anna-Leena Härkösen Sopan syvimmän olemuksen sitruunapastaa. Samainen pasta on ollut omissa suunnitelmissanikin siitä saakka kun kyseisen kirjan viime vuoden puolella lukaisin. Päädyin kuitenkin kokeilemaan ensin tätä Finfoodin sivuilta löytynyttä sitruunapastan ohjetta, joka näyttäisi olevan peräisin kirjasta Hellan haltuun.Sitruunapasta
400 g tuoretta tagliatellea eli litteää nauhapastaa
1 sitruunan raastettu kuori
3 sitruunan mehu
2 dl kermaa
50 g suolatonta voita
tuoretta basilikaa tai persiljaa
mustapippuria
suolaa
parmesanraastetta
Pese yksi sitruuna huolella. Raasta kuori ja purista kaikista sitruunoista mehu. Kaada kerma pikkukasariin. Lisää huoneenlämpöinen voi. Kuumenna niin, että voi sulaa. Lisää sitruunamehu. Keitä pasta, valuta ja sekoita kastike joukkoon. Koristele sitruunankuorella ja viimeistele parmesanilla ja basilika- tai persiljasilpulla. Rouhaise myllystä pippuria ja tarvittaessa suolaa.
Annos oli pirteän sitruunainen, mutta juuri sitruunan hallitsevuuden vuoksi maku oli ehkä pitemmän päälle hiukan yksitoikkoinen. Mietinkin, että tämä pasta esiintyisi ehkä parhaiten edukseen pitkän kaavan mukaan vedetyllä italialaisella aterialla - ei pääruokana, vaan pienenä annoksena alkupalojen ja lihaisamman pääruuan välissä.
posted by Rosmariini @ 09:40
28 comments
28 Comments:
Tehtiin tuossa pari perjantaita sitten naapurin rouvien kanssa ryhmätyönä se Härkösen sitruunapasta. Siinähän tulee huomattavasti vähemmän sitruunaa kuin tekemässänne reseptissä. Laitoin kyllä rouvien näkemättä puolikkaan sitruunan mehun sijasta kokonaisen, mutta maku oli justiinsa sopivan pehmoisen kirpakka kitalaessa. Jämäsatsia seuraavana päivänä lämmittäessäni totesin, että vasta silloin maut olivat mielestäni todella asettuneet kohdalleen. Sivistyneen sitruunainen, kuninkaallisen kermainen. Mutta kaikenkaikkiaan sitruuna ruuanlaitossa on mielenkiintoinen ja herkullinen. Mieleni on tehnyt kokeilla suolattuja sitruunoita. Jossain marokkolaisessa keittokirjassa oli niistä ja myös Muutakin kuin kuskus-blogissa oli niistä muistaakseni juttua.
Mmm. Mieleni tekisi lisätä tuohon kanaa. Mutta se voi johtua siitä, että olen ehdollistunut Bar9:n Pollo Limonelloon, jonka ohje oli joku aika sitten Nyt-liitteessäkin. Ysissä kana vaan on luvattoman usein kuivaa "saippuaa". Takuulla itse saisin siitä mehevämpää :D Tietysti, vaikeaa pitää kanaparka tuoreena ja mehevänä kun se joutuu odottelemaan syöjäänsä baariolosuhteissa. Mut hei! Kun syödään ravintelissa, saa odottaa kohtuuttomia! Miksi ravintolaruoka on niin usein kalliimpaa ja huonmpaa kuin kotona, hmm...
Ai juu, kun Anna-Jo mainitsi kanan, niin sitähän eli broiskua mekin tuohon soosiin tuupattiin. Ja sopi kyllä oikein hyvin, tuli lisää kuuluisaa purutuntumaa.
Tosiaan, en hoksannutkaan, että tuossa soppakirjan reseptissä sitruunan osuus oli tähän verrattuna melkoisen pieni. Pakkopullan jatkokehitellyssä versiossa on myös tuota kanaosastoa mukana. Voisinpa koittaa itsekin suikaloida seuraavalla kerralla sekaan vähän broileria.
Finfoodin reseptiarkistossa on myös toinen sitruunapastan ohje, jossa todetaan seuraavaa: "Kastikkeeseen voi halutessaan lisätä mm. paistettuja sieniä, broilerisuikaleita tai keitettyjä kasviksia." Joten tässä sapuskassahan on loppujen lopuksi aineksia vaikka mihin. Ei jollakin sattuisi olemaan tuota Anna-Jon mainitsemaa Pollo Limonellon ohjetta kätköissään? Siihen näyttäisi tulevan jogurttiakin?
Pollo limonellon ohje myös julki, kiitosh *lipaisee jo valmiiksi kieltään*
hehei, mäpä kirjaan ohjeen tänne ylös! (kävin näet jopa lainaamassa ko. nyt-liitteen kirjastosta, kun ehdimme omamme siivota roskikseen jossain mielenhäiriössä. vastaisuuden varalle siis...) Kas näin:
POLLO LIMONELLO
4 hengelle
3 broilerin rintafileetä
50g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2dl kuohukerma (mieluiten luomua)
1 rkl kanafondia
1/2rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2tl raastettua inkivääriä
2rkl sitruunan mehua
2rkl hunajaa
2dl maustamatonta jogurttia
suolaa
noin 200g spagettia
parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä
Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne rasvassa pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota.
Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. (tässä välissä voit laittaa spagettiveden kiehumaan)
Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella.
Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan.
Sekoita kastike hyvin valutetun pastan joukkoon. Tarjoa ruoka syviltä lautasilta ja ripottele päälle raastettua juustoa.
Koristele annokset lehtipersiljalla tai muilla tuoreilla yrteillä.
Vinkki: Hyvää ruuanlaittojogurttia on ruotsalaisen Lindahls meijerin turkkilainen luonnonjogurtti.
Spagetin sijasta voi käyttää pennepastaa.
***
Saatiin tätä viikko sitten ystävien luona, ja se oli oikeasti kotona tehtynä jopa parempaa kuin Ysissä (johtui varmaankin siitä kuutioidun teollisuuskanan puuttumisesta). Meihin siis osui ja upposi (tosin meidän perheen ruuanlaitto rakentuu kahdelle raaka-aineelle: sitruunalle ja valkosipulille). Meillä tehdään sitruunapastaa useammalla eri reseptillä ja tarjoillaa useimmiten kanan tai kylmäsavulohen kanssa.
Hiphei, kun kuulostaakin hyvältä! Kiitoksia!
Herkullinen ohje, meillä tehdään vaan spagettia sitruunamehun, oliiviöljyn ja mustapippurin kera, paljon valkosipulimurskaa tuoreena. Broilerisuikaleita on paistettu lisäkkeeksi Kolmen juuston kermassa haudutettuna (lapsen erikoinen).
Tein juuri Pirun hyvää vuohenjuustosalaattianne, hieman muunnellen. Oli muuten hyvää! Marinoin punasipulia öljy-punaviinietikka-sitruunamehussa, johon vielä lime-pepper- maustetta ja Hermesetas- liuosta makeudeksi (sokeritautisia perheessä..). Uunissa käytetyt sipuli, terttutomaatit ja vuohenjuustot (pikkuchevre)oli herkullisia. Kastike tuli marinointiliemestä. Luen näitä ohjeitanne ja kuolaan usein, nyt vasta eka yritys. Kiitos siitä!
Tuo punasipulin marinointi kuulostaa mainiolta idealta. Sitä salaattia voisi tehdä kyllä piakkoin itsekin uudemman kerran, oli se sen verran hyvää. Resepti taisi olla Otetaan ensin puoli kiloa voita -blogin pitäjien oma kehitelmä. Siellä on muutenkin varsin herkullisenkuuloisia ohjeita, suosittelen.
haHAA! Kävin eilen vanhemmilla perinteisesti sunnuntailounaalla ja kerrankin muistin aikomukseni ennen kotiinlähtöä; RYÖSTIN julmasti digipokkarin lainaan! Hetkeen eivät voi kuvailla lastenlastaan (isoveljeni tytär kohta 2v.) vaan kamera saa työskennellä minun palveluksessani höyryävien lihapatojen ja kuuman leivinuunin äärellä :-P Noniin, en syö lihaa ja uuni on ihan tavan sähköversio, mutta eihän ne miltään kuulosta. Enivei, kuvallisia postauksia ainakin hetken ajan. :-)
Ja minä kun ehdin juuri kuvitella sinut raahamassa taas webcamia mansikkarahkan ääreen! :) Voi meitä ruokabloggaajia tämän hassun harrastuksemme kanssa.
Pollo Limonellosta: testasin tuota Nyt-liitteen reseptiä, ja juu, voin suositella kaikille. Seuraavana päivänä jämiä lämmittäessäni täräytin sekaan hulauksen valkoviiniä, ja avot: se kruunasi vielä koko homman täydellisesti. Sekoitin muuten mukaan reilusti tuoretta persiljaa, se tuntui sopivan siihen myös hyvin. Ja toi samalla vähän mukavaa väriä täysin keltaiseen hässäkkään.
Hyvä idea tuunata ruokaa seuraavana päivänä uuteen uskoon. Etenkin opiskeluaikana, kun söi aina samaa ruokaa päivätolkulla, niin olisi jossain vaiheessa kyllä kaivannut murkinaan jonkinlaista ratkaisevaa piristystä.
Meillä syötiin sitruunapastaa eilen lounaaksi, nam. Vähensin huomattavasti sitruunan määrää ja hulautin kastikkeen sekaan purkillisen tonnikalaa. Toimii oikein hyvin tuoreen tagliatellen kanssa.
Terveisin Bratwurst
P.S. Se pirun hyvä vuohenjuustosalaatti on nykyään meidän suosikki-iltapala. On pirun hyvää!
Psssst. Vuohissalaatin ystäville tiedoksi, että puolen voikilon blogissa oli tänään upouusi katkarapusalaatin ohje, johon tuli niin ikään sweet chili -soosia. Nami! (Tuli näköjään jo toinen linkki kyseiseen blogiin tässä kommenttiketjussa, mutta menköön.)
Nam nam!!! Kaikki missä on sitruunaa on herkkua (paitsi esanssikarkit). Aion kokeilla ehdottomasti tätä ohjetta jossain vaiheessa, mutta ehkä kuitenkin pienemmällä sitruunamäärällä. Hunajaisia kanansuikaleita paistelisin varmaan myös kaveriksi. Ja vielä kerran NAM!!
Kannattanee ottaa vinkkiä myös tuosta Pollo Limonellosta, se vaikuttaa tosi hyvältä.
Ah, juu. Kuulostaa maikoisalta sekin! Jotenkin voi, kerma ja sitruuna tykkäävät toisistaan:D. Ja sinä kun "muistaakseni" olit kova tomaatin ystävä, niin kokeilepa puolestasi joskus kehittelemiäni tomaattisämpylöitä. Laitoin tänään juuri postauksen, vaikka on ollut tarkoitus laittaa ohje tuulentupaan jo ajat sitten. Ne ovat siitä hyviä, että tomaatti tosiaan maistuu, kun nesteenä on reilusti paseerattua tomskua... Eikä tarvitse tässä reseptissä tuskailla talviversioiden vetisyyttä :).
Voin vakuuttaa, että meikäläistä ei tarvitse kahta kertaa kehottaa kokeilemaan noita tomaattisämpylöitä. :) Tulin juuri blogistasi, ja ryntäisin suin päin keittiöön jauhojen ja paseeratun tomaatin kimppuun, ellei ajankohta olisi leipomustouhuille jo hiukan liian myöhäinen. Olen muutenkin ajatellut alkaa leipoa enemmän leipää itse, kun olen vähän kyllästynyt kaupan leipiin (paitsi ruisleipään, joka on tietenkin kestosuosikki).
Sinulla on kyllä loistoideoita - onneksi pidät ruokablogia, niin pääsee itsekin niistä osalliseksi.
Kiitoksia *niiaa kainosti hymyillen*. Olen iloisesti yllättynyt, että joku pitää ideoitani hyvinä :). Ruuan parissa pohdiskelu on kyllä hauskaa. Melkein mitä vain voi kokeilla, kun ruoka-aineita ja niiden yhdistelmiä on rajattomasti. Aina ei tietenkään onnistu, mutta sitten, jos sattuukin onnistumaan niin se on kyllä vaivan arvoista. Haluaisin kiittää puolestani teitä inspiroivista resepteistä ja ruokien, ah, niin herkullisista kuvista! Usein, jos en keksi mitä tekisin, käyn selailemassa reseptiarkistoanne. Se onpi aarreaitta, juu näin on. Olisipa vuorokaudessa enemmän tunteja niin voisi opiskelijkin tätä bloggailua ja ruuanlaittoa harrastaa oikein urakalla!
Opiskelu on kyllä harmillisen aikaa vievää touhua. Pakko nostaa hattua, jos sen ohella jaksaa edes silloin tällöin kokkailla ja vielä bloggaillakin kokkauksistaan.
Tuo uusien reseptien kehittely on jännä juttu. Minulla se ei oikein tahdo luonnistua, vaikka aika paljon ruuan kanssa vapaa-aikana puuhastelenkin. Se vaatii kuitenkin aika tavalla luovuutta ja semmoista tietynlaista käsityöläisyyttä tai käytännön kätevyyttä. Pippurimylly kokkailee kyllä aika paljon omasta päästään, mutta itse tarvitsen aina jonkinlaista ohjeentynkää tuekseni.
itse touhuilen vähän vastaavan setin mutta sitruunan makua tasapainottamaan kaprista ja oliiveja.
Jos haluaa ruokaisamman niin tonnikalaa mukaan
Moikka!
Tein tuota pollo limoncelloa Nyt:in ohjeen mukaan, mutta oli kyllä pettymys... En tiedä mikä meni vikaan kun ei ollut paksua ja pehmeää, vaan vetistä ja mitäänsanomatonta (sitruunaa lisäsin enemmän kuin ohjeessa). Partasuun sijasta laitoin lopuksi ruokabulgarian jugurtin...
Kiitokset ihanasta blogista!!
Voisiko se vetisyys johtua sitten nimenomaan tuosta jugurtista, kun partaäijähän on paksumpaa kuin bulgarian jugurtti? Kerman laatu saattaa myös vaikuttaa, jotenkin kuohukermasta tulee tukevampi rakenne (hehheh) kuin kevytkermasta.
Ostin kaupasta kanasuikaleita joiden marinadi oli lemon. Loistavaa, että täältä löytyi siihen pohjaksi ohje :)
Kannattaa sitten kokeilla tuota Pollo Limonelloakin, se on superhyvää!
Tein soossin soveltaen, että heitin tuohon perusohjeeseen vaan paistetut kananpalat sekaan. Tuli kyllä tosi hyvää. Kaapissa ei ollut kuin yksi sitruuna, mutta hyvin siitä riitti makua. Aloinkin tämän myötä innostumaan uudestaan taas uusien reseptien kokeilemisesta. Yritän käydä useammin :)
Meitsi on myös innostumassa resepteistä taas ihan uudella tavalla tahmaisen syksyn jälkeen, joten jospa täältäkin saisi taas jatkossa entistä enemmän inspiraatiota kokkauksiin.
Juuri aiemmin tällä viikolla olitkin ajatuksissani, kun lohivati-postaukseen tuli uusia kommentteja.
Lähetä kommentti
<< Home