Ruokatorstai
En ole pitkään aikaan ihastunut mihinkään keittokirjaan siinä määrin kuin Eeva Salosen Ruokatorstaihin. Kyseinen opus on koottu Helsingin Sanomien samannimisen ruokaosion ties kuinka monena vuonna julkaistuista resepteistä. (Tai eihän se ilmeisesti enää nykyään ole Ruokatorstai vaan Ruoka&Juoma, mutta minulla ja ilmeisesti monella muullakin vanha nimitys pitää edelleen pintansa.)Ruokatorstai on siinä mielessä hulppea kokonaisuus, että kirjaan on painettu kaikkiaan 1500 reseptiä hieman yli 500 sivulle. Noin suureen reseptikavalkadiin mahtuu perusreseptien lisäksi jo runsaasti erikoisempiakin viritelmiä. Ruokaohjeiden määrä on kaiken kaikkiaan niin suuri ja vaihtelua sen verran paljon, että Ruokatorstai riittäisi periaatteessa pienen keittiön ainokaiseksikin keittokirjaksi. Kirjan kuvat ovat kauttaaltaan herkullisen näköisiä, ruokalehtimäisen aseteltuja ja raikkaan ilmavia.
Ruokatorstai on tämmöisen sesonkikokkaajan kannalta siinä mielessä kätevä, että reseptit on jaoteltu kirjassa jo valmiiksi kuukausien mukaisiin kokonaisuuksiin. Tammikuussa kokataan keittoja, toukokuussa nokkosta ja parsaa, ja lokakuussa nautiskellaan hirviherkuista. Joulu on lisäksi omana kokonaisuutenaan, mikä ei etenkään näin marraskuussa tarkasteltuna haittaa tämmöistä vannoutunutta jouluihmistä laisinkaan. (Poikkipuolisena huomautuksena todettakoon, että matemaattis-luonnontieteellisen mielenlaatunsa takia asioita mielellään napakasti kategorisoiva Pippurimylly koki tämän kuukausipohjaisen jaottelun aluksi hieman hankalaksi.)
Reseptien lisäksi kirjassa on kasviksista sun muista ruoka-aineista tietoruutuja, joista harjaantunutkin ruokaharrastaja voi oppia uusia juttuja. Yllätyin huomatessani, että punajuuria (s. 329) on viljelty aikoinaan ainoastaan kasvin lehtien takia. Minä en ole koskaan punajuuren lehtiä hoksannut maistaakaan. Maa-artisokka vaikutti tietoruudun (s. 375) perusteella sen verran kiintoisalta kasvilta, että ajattelin tehdä jolloinkin jonkin liharuuan lisäkkeeksi maa-artisokkapaistosta (s. 394). Kirja saa plussaa myös valmiista menusuosituksista (esim. Kasvissyöjän joulu tai Riistaillallinen) ja ruoka-ainekohtaisesta hakemistosta, josta meikäläinen voi bongata vaikkapa kirjassa esiintyviä tomaattireseptejä.
Ruokatorstai on paksuutensa ja laajuutensa ansiosta suorastaan häkellyttävä kokonaisuus. Siinä missä useimmat keittokirjat plärää läpi muutamassa minuutissa, tätä selaillessa törmää runsaudenpulan ongelmaan. Ruokaohjeiden moninaisuus pani pastanjauhajien pään siinä määrin pyörälle, ettemme vielä osanneet valita Ruokatorstaista yhtään ohjetta kokeiltavaksi. Kokkauslistalle toki päätyi jo useampikin resepti. Tämänhetkisistä suosikkiraaka-aineistani eli punajuuresta, lampaasta ja tomaateista syntyvät ainakin seuraavanlaiset herkut: punajuuripasta (s. 65), lammaskepakot (s. 289) ja täytetyt tomaatit (s. 299). Lisäksi Pippurimylly haluaa jostain kumman syystä kokeilla Ruokatorstain kanapee-ohjetta (s. 69), vaikkei hän yleensä ole laisinkaan voitaikinaihmisiä. Jouluksi on ihan pakko yrittää tehdä itse marmeladia (s. 511), joten pitääpä muistaa katsella agar-agaria apteekista.Ruokatorstain lukijoiden toivereseptit on merkitty kirjaan tähdillä. Tähtiresepteistä kokkailulistalle voisivat päätyä ainakin ensi alkuun paahdetut bataattilohkot (s. 459) sekä Amerikkalainen omenapiiras eli Apple Pie (s. 361), jota voisimme jo viimein vuosikausien arpomisen jälkeen koittaa ihan oikeasti väsätä. Mutta saa nyt sitten nähdä, mikä noista sadoista ohjeistetuista sapuskoista päätyy ensimmäisenä lautaselle asti. Palaamme asiaan.
posted by Rosmariini @ 18:50
23 comments
23 Comments:
Kuulostaa herkulliselta kirjalta ;)
Paljonko ko. opus maksaa?
Saas nyt nähdä sitten, kun oikeasti pääsemme testaamaan kirjan reseptejä, mutta ainakin ensivaikutelma oli oikein hyvä. Paljon omaan keittiöön sopivia ohjeita. Hinta liikkuu jossain 60 euron tietämissä.
Katselin kirjakaupassa muutama päivä sitten samaista opusta kuolaten ja ihastellen. Se on kirjaimellisestikin PAINAVA paketti sekä sangen mielenkiintoinen. Olet oikeassa, pieneen köökkiin ei välttämättä muuta keittokirjaa mahdukaan. Ostoslistalleni sen laitoin, tosin vielä harkinnen..
Nythän on siinä mielessä kätevä aika vuodesta, että voi toivoa kaikkea kivaa joulupukilta eikä tarvi itse ostaa yhtään mitään. :)
Kokkailuissa ei ole välttämättä kovin kätevää, jos keittokirja on liian kömpelö ja painava. Meillä ainakin ohjeet vaeltavat ruokaa laitettaessa usein pitkin keittiötä, mistä syystä netistä tulostellut reseptit ovat sitäkin kätevämpiä. (Ja niiden päälle kärsii vähän roiskutellakin.)
Kirjamessuilta tämäKIN opus löysi keittokirjahyllyyni - joka alkaa olla siinä mallissa, että pitää ottaa kohta lisätilaa isännän viinikaapista.... Olen samaa mieltä, loistava kirja! Kerrassaan mukava selailtava ja luettava. Jotain sieltä jo teinkin - en nyt vaan muista mitä. Mutta sen muistan että hyvää oli.... Toinen kirja, joka oudolla (liekö herran kyseenalaistetulla persoonalla osuutta asiaan) tavalla miellytti, oli Gordon Ramsayn Sunday dinners.
Pitäisi itsekin laajentaa keittokirjahyllykköä jonnekin suuntaan. Harmi, että keittiö on niin pieni, ettei sinne mahdu enää lisää hyllytilaa hyvällä tahdollakaan. Tuon Ruokatorstain onnistuin vielä sullomaan sekaan - vaikka se aikamoisen tilan veikin - mutta seuraaville hankinnoille pitää järkätä jo lisätilaa jostakin muualta.
Kiitos kirja-arvostelusta. Näin kirjan kirjamessuilla, mutta silloin jäi ostamatta (kun piti hamstrata niin paljon kaikkea muuta...). Pitääpä katsella sillä silmällä tänään, kun menen ostoksille. Tämä olisi varmaan mainio isänpäivälahjakin, mutta sitten sitä ei ehkä kehtaisi heti omia omaan kirjahyllyyn :)
Sapuska-aiheisessa isänpäivälahjassa onkin ideaa!
Itsekin ostin samaisen kirjan messuilta, hinta oli 50 €.
Kuvia jäin kaipaamaan enemmän mutta jos kaikista olisi kuvat olleet niin sivuja olis varmaan "miljoona". Tykkäsin myös kuukausi-jaottelusta.
Muistankin postauksesi aiheesta! Oletko ennättänyt kokeilla kirjan reseptejä?
Kuvat ovat kyllä keittokirjoissa jännä juttu. Itse ainakin valitsen suunnattomasti suuremmalla todennäköisyydellä kokeiluun kuvallisen kuin kuvattoman reseptin. Varsinkin vähän vieraampien ruokalajien kanssa on toisinaan vaikea kyhätä päähän oikeanlainen mielikuva lopputuloksesta pelkän tekstin perusteella. Helpottaa kun tietää edes suurin piirtein, mitä kokkailulla lähdetään tavoittelemaan.
(Tosin siinä vaiheessa kun en vielä harrastanut kokkausta kovinkaan innokkaasti, kuvat saattoivat myös lannistaa, kun omat väkerrykset olivat aina keittokirjojen kuviin verrattuna niin onnettomia.)
Hei tiv!
Jos olet hankkinut Gordon Ramsayn kirjan "Sunday dinners" ,sinua varmaan kiinnostaa (minun mielestäni) maailman parhaan (elossa olevan) keitokirjan kirjoittajan teos.
Nigel Slater käy kirjassaan "Kitchen Diaries" läpi kaikki vuodenajat ja antaa reseptejä jokaiselle kuukaudelle.Kaikki ovat kotikeittiössä toteutetavia.
Englannissa on maanviljelys- ja karjatuotantopuolella paljon sellaista yksityisyrittämista, josta me suomalaiset hyvän ruuan ystävät vasta haaveilemme.
Kaikki kirjassa käytetyt raaka-aineet ovat kuitenkin mielestäni löydettävissä kauppahalleista ja pientuottajilta.
Ps.Rosmariini ja Pippurimylly, saako Oulun kauppahallista vielä suolattua siankylkeä?
Hih, minulle tuli tuosta Ruokatorstai-nimestä välittömästi mieleen Runotorstai. Entäs jos olisikin sellainen systeemi, että halukkaat bloggaajat julkaisisivat joka viikko tietyn torstaiteeman mukaisen ruokaohjeen blogissaan:-)
Nää on näitä perjantaiyön loistoideoita...;-)
Hauska tietää, että tuollainen kirja on, olen vuosia leikellyt silloin tällöin niitä Hesarin ruokaohjeita, ja hukannut suuren osan niistä.
Rosmariini - en ole vielä ennättänyt kirjasta kokeilla mitään. Selannut olen tosin ahkeraan.
Nyt työn alla on valkosuklaa-vadelmamoussekakku huomiseksi ja sen suunnittelu ja väsääminen on vienyt kaiken ylimääräisen ajan :).
Minulla on ihan sama juttu noiden kuvien kanssa. Vaikka koulutuksen tähän ruokahommaan olenkin saanut niin en koskaan ole kokenut olevani annosten esillelaitossa kovinkaan luova tai innovatiivinen ja siksi kuvat helpottavat paljon. Ja monesti käy niin, että ne kuvat laukaisevat oman kekseliäisyyden ja sitten lopputulos onkin aivan erilainen kuin kuvassa. Jännä juttu!
Rick Steinkin puhuu jo aiemmin hehkuttamassamme "Rick Stein's Food Heroes" -sarjassa juuri noiden brittiläisten, asenteella maataloustuotteita viljelevien ja tuottavien puolesta. Siellä tosiaan tuntuu olevan joitain ääriprosessoitua ruokaa vastaan taistelevia yrittäjiä, joita aidosti kiinnostaa myydä possua, joka maistuu kunnolla possulta jne. Kadehdimmekin brittein tarjontaa oikein olan takaa :)
Lihaa ja pellosta nostettavat tavarat olisi kiva ostaa suoraan tuottajilta. Oulussa on ilmeisesti joitain sen tyyppisiä rinkejä olemassa, mutta jotenkin on vähän kynnystä, kun homma kuulostaa monimutkaiselta. Laiskana ja mukavuudenhaluisena sitä tuntuu tyytyvän liian helposti marketin antimeen.
Suolattua siankylkeä ei olla koskaan kysytty, joten siitä ei tietoa. Aika hyvin sieltä tuntuu kuitenkin nykyäänkin lihaa löytyvän. Riistakauppiaiden tuotteista vaan tuppaa iso osa olemaan vakuumipakattuja.
Rappiotäti: Tuommoinen teemapäivä voisi olla kehittelemisen arvoinen idea. Maailmalla on ruokablogeissa paljonkin tämmöisiä tempauksia, että valitaan tietyt raaka-aineet (esim. kerran kuussa), joista kaikki sitten väsäävät blogeihinsa jonkin annoksen. Monesti kai sitten vielä äänestetään voittaja tms. Voisi jotain tuommoista toteuttaa jossain vaiheessa Suomessakin. Vaikka olihan meillä huhtikuussa jo ihanan yhteisöllinen pekoniviikko!
Nuo sanomalehdistä leikellyt ruokaohjeet ehtivät usein kyllä kadota ennen kuin niitä ehtii edes kokeilemaan. Ja vielä useammin lehti päätyy paperinkeräykseen ennen kuin niitä ehtii edes leikkelemään! Siksipä tuleekin kokkailtua enemmän aikakauslehdistä, kun ne pyörivät nurkissa pitempään.
Terhi: Kääk, en tiennytkään, että olet ruoka-alan ammattilainen! :) Ilmankos tuota asiantuntemusta löytyy.
Rosmariini - ammattilainen ja ammattilainen :) ravintolakokin paperit sain joskus mutta silloin jo koulukaverit nauroivat, että mun olisi pitänyt saada leipurin paperit kun aina olin jälkkäriryhmässä :). Koulutus on siis vain harrastukseni. Päivääkään en ole ravintolan keittiössä ollut, paitsi työharjoittelut. Joten nou hätä!
No, on se ravintolakokin koulutus kuitenkin kova sana, vaikkei alalla varsinaisesti olisikaan! Täytyy olla melkoisesti taitoja ja taipumusta. Minä en olisi ikimaailmassa päässyt ravintolakokkikoulun lähellekään, ja osin ehkä siitä syystä en ole moisesta koskaan haaveillutkaan (etenkään silloin nuorempana). Vaikka eipä sillä - kokkailussa on kuitenkin hauskaa myös se, että pääsee itse sitten osallistumaan myös syömiseen, ja se ei taida ammattilaisilla läheskään aina onnistua!
Ruokatorstai näytti livenä niin herkulliselta, että se jotenkin ihan itsestään hyppäsi Akateemisessa mukaani. Isä sai villapaidan, tytär keittokirjan, kaikki ovat tyytyväisiä :)
Runsaudenpula tuon järkäleen kanssa kyllä tulee.
Hmmmm... Tuossa onkin ideaa. Jos ostaisikin itselleen isänpäivälahjan! Kun tytärtenpäivää ei kuitenkaan koskaan vietetä. :D :D
Vastaus ekaan kommenttiin anonyymille: Kirja maksaa Akateemisessa n. 57€ ja Suomalaisessa yli kuuskymppiä. Arvokas, mutta varmaan hintansa väärti. Ostin tänään joulupukin konttiin...
characters "rommq" = rommikuu :)
Tahtoo tuollaisen kirjan joululahjaksi! Kuka onkaan se onnekas joka sen saa minulle raahata! Torstain Hesari on aina ollut viikon parast juuri Ruokatorstain vuoksi, aina silloin talloin silmailen uusittuakin ruokaosiota netin kautta!
Liityn miellani mukaan teemakokkaukseen jos aineita on saatavilla tai sitten tapani mukaan sovellan omaa!
Nyt joku Dubaihin lähtijä mars pakkaamaan tuommoisen kirjan laukkuunsa! :)
Tuohon teemahommeliin kannattaisi tosiaan miettiä semmoiset raaka-aineet, jotka ovat mahdollisimman monien saatavilla. Pitää panna ajatus hautumaan. Ilmoitelkaa muutkin, jos on kiinnostusta asiaan.
agar agarilal saa oikein hyvää marmeladia ja tuo opus on käytössä usein viikonloppuisin ja tänäänn tulee saksanpähkinäkanaa a la ruokstorstai!
Lähetä kommentti
<< Home