Sunday roast
Vaikka aterioimme lomaviikon aikana enimmäkseen pubeissa sun muissa paikallisissa ruokapaikoissa, vuokramökin keittiö oli kaasuliesineen sen verran hulppea, että pitihän sitä päästä ruokaakin laittamaan. Retkueeseemme kuului pesunkestävä britti, joka teki kaikkensa perehdyttääkseen pastanjauhajatiimimme englantilaisen keittiön salaisuuksiin. Mikäs olisikaan ollut klassisempi aloitus lomallemme kuin kokata perinteinen Sunday roast kaikkine lisukkeineen? Kun sattui olemaan vielä sopivasti sunnuntai.
Briteissä lomailussa on se hyvä puoli, että pekoni tahtoo tiristä pannulla lähes päivittäin. Pääsimme siis viettämään pekoniviikkoa salassa kaikilta lukijoiltamme. Eikä se pekoni ollut mitään suomalaismallista suikareista Amerikan pekonia vaan lihaisaa ja mehevää saarivaltakunnan tuotetta. Pekonia käärittiin myös paistiksi valikoituneen (vapaana kasvaneen) kanan ympärille sen jälkeen, kun kanan nahkan alle oli ensin tungettu kasa kokonaisia valkosipulinkynsiä sekä melkoinen köntti kuutioitua voita. Voita hierottiin myös kanan pintaan, ja kotkon sisuksiin upotettiin bouquet garni. Mikäli paperinkulmaan tuhertamani ruokamuistiinpanot eivät valehtele, kanaa paistettiin kolme varttia per kilo sekä lisäksi vielä 20 minuuttia. (Emme löytäneet keittiöstä lihalämpömittaria, mistä syystä turvauduimme tällä kertaa perinteiseen painoluokitukseen.)
Sunnuntaipaistin kanssa tavataan nauttia uunissa paahdettuja yrttimaustettuja kasviksia - palsternakkaa, porkkanaa ja perunaa - sekä höyrytettyjä ruusukaalia ynnä papuja taikka vaihtoehtoisesti herneitä. Omaan tuotokseemme valikoitui myös herkkusieniä, jotka eivät tosin aitoon Sunday roastiin kuulemma kuulu.
Yorkshire pudding - joka vaikutti olevan jonkinlainen kuppimainen leivonnainen - oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseiset puddingit sopivat paistin kanssa samalle lautaselle mahdottoman hyvin ja maistuivat maukkaalta etenkin sen jälkeen, kun puddingin kyljestä löytyvään koloon oli ensin norutettu ruskeaa kastiketta. Soosia roiskittiin myös kanapaistista leikattujen viipaleiden päälle. Ja makoisaa oli, ihan varmasti.
posted by Rosmariini @ 23:14
10 comments
10 Comments:
Selailin just viime viikolla jotain Jamien kirjaa, jossa haukuttiin brittiläinen pekoni. :) Taitaa olla ruoho vihreämpää aina jossain muualla. Pidettäiskö joskus pekoniviikko oikein monen ruokablogin voimin? Sorsakeittiö ainakin olisi innolla mukana (laihiksesta huolimatta).
Jamie on niin Italiansa lumoissa, ettei siltä pöhköltä liikene sympatiaa brittiläiselle keittiölle muutenkaan. :)
Yhteinen pekoniviikko kuulostaa mainiolta idealta! Ruokabloggaajien teemaviikkoja, jee! Onneksi sorsamies tuli vähän piristämään blogikuvioita, niin saadaan vähän uutta tohinaa kehiin.
Täällä tulee aina nälkä, oli kello sitten mitä tahansa...
Olisi vinhaa nähdä mitä pastanjauhajien kaapista löytyy vai joko tämmöistä olette harrastaneet ?
http://www.u-blog.net/maurelita/note/314
=)
Sopiiko tässä postauksessa lyhdyn lailla loistavan pekonikuvan ottajalle, mikäli minä tulen jatkossa käyttämään kyseistä kuvaa mitään sen kummempia ilmoittelematta aina tasaisin väliajoin? Esimerkiksi kun en keksi mitään kirjoitettavaa - silloin minä voin vain postata blogiini tuon kuvan! Hah haa!
No hei, mikähän olisi sopiva viikko? Pitäisikö pääsiäisen jälkeinen viikko vielä sulatella lammasta ja pistää pekoniksi sitten seuraavalla viikolla?
Vaikka Jamie onkin saanut paljon hyvää aikaan brittikeittiöön, niin en ole silti ikinä jaksanut ihan täysin innostua hänen tuotoksistaan. Kuten Rosmis sanoikin, Italia elää vähän liikaa keitoksissa ja pöhkö se on muutenkin. Heh. Tai sitten taidan olla vaan kateellinen pöhkölle, joka on loppujen lopuksi aikas kova kaveri.
Maurelita: Pitääpä napsia jääkaapista kuvia sitten, kun se palaa normaalitilaansa (=kaaoksen valtaan). Tällä hetkellä se on loman jäljiltä vielä suhteellisen autio.
vt: Saat ilman muuta ikioikeuden pekonikuvan käyttöön. Tosin minä en ole kuvaa ottanut (sen koommin kuin muitakaan lomasapuskakuviamme), mutta eiköpähän tuo käyne oikeuksien haltijallekin.
cele: Onko se sitten niinku viikko 17? Jee, pekoniviikko. Olen ihan intona. Saataiskohan me se liputusviikoksi, kun kyse on kuitenkin valtakunnallisesti kovin merkittävästä tapahtumasta.
Polkkis: Juuei, Jamie on oikeesti mun sankari, kun se aikoinaan meikäläiset ruuanlaittoon innosti. Vaikka onhan se kyllä kieltämättä pikkuisen pöhkö. Rikaskin kuin mikä. ;)
Jee, viikosta 17 tulee sitten sisäpiiripäätöksellä blogistanin virallinen pekoniviikko. Kirjoittelen tuosta jonkin sortin hehkutuksen sorsikseen tänään tai huomenna.
Mainostuskoneisto käyntiin vaan ja kaikki suurta pekoniviikkoa viettämään!
(Vt:n blogikaukosäädin taitaa toimia muuten odottamattoman hyvin.)
vt: Rohkeesti vaan! Mainittuun tarkoitukseen lupa näin myönnettäköön. Tosin, jos keksit keinon vaurastua kuvan avulla merkittävästi, tulen sinnikkäästi yrittämään pönkiä osingoille :)
-haltija
Lähetä kommentti
<< Home