Omatekoinen caesar-salaatti
Pienperheessämme syödään aina silloin tällöin caesar-salaattia, mutta emme ole koskaan tehneet sitä itse. Kyseistä herkkua saa niin kätevästi kaupan valmistiskistä, ettei vaan ole saatu koskaan ryhtyneeksi. Ennen kuin nyt:
Mieheltä on arki-itaisin enimmäkseen mahdotonta saada vastausta yksinkertaiseen kysymykyseen "mitä haluaisit syödä tänään?" Yleensä vastaus kulkee jossain emmää-tiijän ja ihan-saman puolivälissä. (Ilmeisesti hän uskoo, että kyselen vain lämpimikseni ja että olen salaa mielessäni miettinyt oman suosikkini joka tapauksessa jo valmiiksi.) Nyt kun armaani kerrankin esitti työpäivän päätteeksi toivomuksen salaatista, joka sisältää kanaa ja leipäkuutioita, niin tottahan sitä piti sitten testata. Kokkausvuoroon päätyi siis omatekoinen caesar-salaatti.
Caesariin laitetaan yleensä kanapalojen ja leipäkuutioiden lisäksi parmesaani-juustoa sekä tietenkin jonkinlaista vihreää salaattia. Myös salaatin kanssa tarjoiltava kastike on hyvin omaleimainen. Se syntyy sekoittamalla majoneesin joukkoon Worchestershire-kastiketta, hienonnettua anjovista, sinappia, sitruunamehua ja ties mitä kaikkea (en selvästikään vastannut itse toteutuksesta, joten en tiedä, mitä siihen loppujen lopuksi laitettiin). Ohjeita löytyy joka tapauksessa ainakin täältä sekä täältä.
Leipäkuutioihin saimme idean muutaman viikon takaisesta Liemessä-ohjelmasta. Salviakrutongit syntyivät näistä raaka-aineista:
Krutonkeja myydään kaupassa valmispaketeissakin, mutta selvästi nekin kannattaa paistaa itse, kun vaiva ei tosiaankaan ole suuren suuri. Taikinapoika tarjoili muuten taannoin reseptin tomaatti-caesariin, joten jos ei tykkää syödä kanaa, niin vaihtoehtojakin löytyy.
Mieheltä on arki-itaisin enimmäkseen mahdotonta saada vastausta yksinkertaiseen kysymykyseen "mitä haluaisit syödä tänään?" Yleensä vastaus kulkee jossain emmää-tiijän ja ihan-saman puolivälissä. (Ilmeisesti hän uskoo, että kyselen vain lämpimikseni ja että olen salaa mielessäni miettinyt oman suosikkini joka tapauksessa jo valmiiksi.) Nyt kun armaani kerrankin esitti työpäivän päätteeksi toivomuksen salaatista, joka sisältää kanaa ja leipäkuutioita, niin tottahan sitä piti sitten testata. Kokkausvuoroon päätyi siis omatekoinen caesar-salaatti.
Caesariin laitetaan yleensä kanapalojen ja leipäkuutioiden lisäksi parmesaani-juustoa sekä tietenkin jonkinlaista vihreää salaattia. Myös salaatin kanssa tarjoiltava kastike on hyvin omaleimainen. Se syntyy sekoittamalla majoneesin joukkoon Worchestershire-kastiketta, hienonnettua anjovista, sinappia, sitruunamehua ja ties mitä kaikkea (en selvästikään vastannut itse toteutuksesta, joten en tiedä, mitä siihen loppujen lopuksi laitettiin). Ohjeita löytyy joka tapauksessa ainakin täältä sekä täältä.
Leipäkuutioihin saimme idean muutaman viikon takaisesta Liemessä-ohjelmasta. Salviakrutongit syntyivät näistä raaka-aineista:10 lehteä tuoretta salviaa
4 viipaletta vuokaleipää
oliiviöljyä
merisuolaa
2 valkosipulinkynttä
Poista leivistä reunat ja leikkaa kuutioiksi. Lisää joukkoon salvian lehdet. Lisää valkosipulit kuorineen. Ripottele päälle oliiviöljyä ja suolaa. Sekoita kevyesti. Paahda uunissa 180°c:ssa 10-15 minuuttia. Kuivaa leipäkuutioita paperin päällä. Poista seasta valkosipulit.
Krutonkeja myydään kaupassa valmispaketeissakin, mutta selvästi nekin kannattaa paistaa itse, kun vaiva ei tosiaankaan ole suuren suuri. Taikinapoika tarjoili muuten taannoin reseptin tomaatti-caesariin, joten jos ei tykkää syödä kanaa, niin vaihtoehtojakin löytyy.
posted by Rosmariini @ 08:40
5 comments
5 Comments:
Meillä on käytössä aikoinaan Hong Kongissa kollegoilta opittu tapa selvittää, mitä ruokaa voisi laittaa. Kun olin ummikkona kiinalaisen tiimin kanssa ravintolassa, jossa ruokalista oli tarjolla vain kiinaksi, aloitimme Peterin kanssa aina sama rutiinin:
- Kanaa, kalaa, lihaa vai vege?
- Riisiä vai nuudeleita vai ei kumpaakaan?
- Tulista vai ei?
Näin saatiin ruokalistalta rajattua sopiva määrä ruokia, joita sitten tsekkailtiin tarkemmin. Peter tiesi, että inhoan bitter melonia (sillä lienee nimi suomeksikin, en vain tiedä sitä) enkä käärmeen syöminen erityisemmin kiinnosta. Toisaalta hän tiesi myös sen, että kokeilen mielelläni kaikkea ja pidän erityisesti kananmunasta ja morning glorysta (sama juttu tuon nimen kanssa). Koskaan en sillä porukalla syönyt pahaa ruokaa, vaikka osa annoksista näyttikin kokemattomaan silmään kummallisilta :-)
Kotona kysymyslista on kutakuinkin samanlainen:
- Kala, kana vai vege?
- Riisiä, nuudeleita, perunaa vai pastaa?
- Etnistä vai ei?
...jne. Ihan hyvin tuo toimii, ja ainakin saa jonkinlaista suuntaviivaa jos ei muuta.
Tuommoinen rajaussysteemi kuulostaa kyllä kieltämättä varsin kätevältä konstilta. Yleensä kaikki osaavat kuitenkin sentään haarukoida, mitä ei ainakaan tee mieli ja mitkä toisaalta ovat mahdollisuuksien rajoissa.
Tai sitten voisi kokeilla suljettua lippuäänestystä. :)
Salviavinkki krutonkeihin pannaan korvan taakse, erinomainen ajatus.
Meilla syodaan usein caesar-salaattia, joka on ihana, ruokaisa salaatti ja jota voisi muunnella, jos taloudessa ei sattuisi asumaan fanaattista caesar-salaatin ystavaa. Tasta syysta meilla ei panna tahan salaattiin kanaa. Versiomme menee jotenkin nain:
kos-salaattia (mika lie suomeksi, mutta se ei vety samoin kuin rennommat salaatit)
rapeiksi paistettuja pekoninmuruja
parmesanraastetta
krutonkeja
paalle:
pari sardellifiletta
kananmunaa
ohut majoneesikastike
mustapippuria
Kuulostaapa hyvältä. Paistetut pekoninmurut sopivat varmasti kokonaisuuteen loistavasti. Ja sardelli ja kananmuna - tuota pitää ehdottomasti testata joskus.
Kiitokset ohjeesta!
" jonkinlaista vihreää salaattia"
öö.. EI. vaan Romaine salaattia eli side salaattia. Koska Caesar salaatin pitää olla rapeaa.
Lähetä kommentti
<< Home