Keittiötuliaisia
Reissusta on mukava ostaa tuliaisia. Ennen kaikkea itselleen. Kohdallemme sattui nimittäin sen verran satumainen onni, että kävelymatkan päässä mökiltä oli paitsi pubi myös superhieno keittiötarvikekauppa nimeltään Lakeland Limited. Kukapa retkikunnastamme olisi kaivannut museoita tai nähtävyyksiä, kun meillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus viettää aikaa kattilahyllyjen ja keittiökojeiden keskellä? (Emme me toki unohtaneet nähtävyyksiäkään kokonaan. Näimme nimittäin paikallisen niagaran eli Englannin suurimman vesiputouksen.)
Tässä vaiheessa elämää (ja kiihtyvää keski-ikäistymistä), kun kotikeittiössä on jo periaatteessa kaikki tarvittavat värkit, voi keskittyä shoppaamaan kaikkea vähemmän tärkeää. Olisin kenties tullut nipin napin toimeen ilman tuota (alemmassa) kuvassa esiintyvää metallista härveliä, jolla erotellaan keltuaiset valkuaisista. Mutta piti sekin sitten kuitenkin saada.
Ostimme me toki monia hyödyllisiäkin juttuja, esimerkiksi Ainsley Harriottin grillausraamatun (kesä lähenee uhkaavasti, vaikka takapihalla onkin vielä kaksi metriä lunta) sekä joitakin mausteita, joita ei ole Oulussa sattunut silmiin. Lisäksi tuo jääkaapin oveen iskettävä info-magneetti on eri kätevä, kun se pitää sisältää esimerkiksi eri lihalaatujen kypsyyslämpötilat, lämpötilamuunnoksia välillä celsius - fahrenheit, mittayksikkömuunnoksia sekä kaupan päälle vielä britti- ja jenkkienglannin sananmuunnoksia. Aina on hyvä tietää, että zucchini tarkoittaa samaa kuin courgette.
Lisäksi sorruimme (tieten tahtoen ja määrätietoisesti) ostamaan pussillisen Starbucks-papuja. On se vaan niin hyvää kahvia, jos kohta onkin tulvillaan monikansallista hapatusta.
Tällä viikolla pastanjauhajien omat kokkaukset ovat jääneet melkein minimiin, kun illat ovat olleet täynnä touhua. On ollut välttämätöntä puuhailua (työmatkailua), hauskaa aktiviteettia (kavereiden luona kyläilyä) kuin myös nyt viimeisimpänä harmillista ja tylsää jynssäämistä eli siivousta (keittiö ja muu kämppä on pakko nykertää aina siinä vaiheessa puhtaaksi, kun on aikansa käynyt viivytystaistelua pölyä ja roskaa vastaan.) Yhtenä iltana ennätimme onneksi kauhan varteen - kenties saamme kirjoitettua kyseisestä sapuskasta viikonloppuna vallan postaustakin. Pari lomakokkaustakin odottaa vielä vuoroaan, joten palaamme lähipäivinä asiaan.
Tässä vielä tunnelmakuva vesiputousmaisemista - putouksen päältä kulkeva kivisilta, josta kelpasi kurkistella alla roiskuvaa vedenpärskettä:
Tässä vaiheessa elämää (ja kiihtyvää keski-ikäistymistä), kun kotikeittiössä on jo periaatteessa kaikki tarvittavat värkit, voi keskittyä shoppaamaan kaikkea vähemmän tärkeää. Olisin kenties tullut nipin napin toimeen ilman tuota (alemmassa) kuvassa esiintyvää metallista härveliä, jolla erotellaan keltuaiset valkuaisista. Mutta piti sekin sitten kuitenkin saada.
Ostimme me toki monia hyödyllisiäkin juttuja, esimerkiksi Ainsley Harriottin grillausraamatun (kesä lähenee uhkaavasti, vaikka takapihalla onkin vielä kaksi metriä lunta) sekä joitakin mausteita, joita ei ole Oulussa sattunut silmiin. Lisäksi tuo jääkaapin oveen iskettävä info-magneetti on eri kätevä, kun se pitää sisältää esimerkiksi eri lihalaatujen kypsyyslämpötilat, lämpötilamuunnoksia välillä celsius - fahrenheit, mittayksikkömuunnoksia sekä kaupan päälle vielä britti- ja jenkkienglannin sananmuunnoksia. Aina on hyvä tietää, että zucchini tarkoittaa samaa kuin courgette.
Lisäksi sorruimme (tieten tahtoen ja määrätietoisesti) ostamaan pussillisen Starbucks-papuja. On se vaan niin hyvää kahvia, jos kohta onkin tulvillaan monikansallista hapatusta.
Tällä viikolla pastanjauhajien omat kokkaukset ovat jääneet melkein minimiin, kun illat ovat olleet täynnä touhua. On ollut välttämätöntä puuhailua (työmatkailua), hauskaa aktiviteettia (kavereiden luona kyläilyä) kuin myös nyt viimeisimpänä harmillista ja tylsää jynssäämistä eli siivousta (keittiö ja muu kämppä on pakko nykertää aina siinä vaiheessa puhtaaksi, kun on aikansa käynyt viivytystaistelua pölyä ja roskaa vastaan.) Yhtenä iltana ennätimme onneksi kauhan varteen - kenties saamme kirjoitettua kyseisestä sapuskasta viikonloppuna vallan postaustakin. Pari lomakokkaustakin odottaa vielä vuoroaan, joten palaamme lähipäivinä asiaan.
Tässä vielä tunnelmakuva vesiputousmaisemista - putouksen päältä kulkeva kivisilta, josta kelpasi kurkistella alla roiskuvaa vedenpärskettä:
2 Comments:
Keltuais-valkuaiserotin olisi juuri se vempain, mikä meiltä puuttuu! Lannistun aina, jos ohjeessa lukee, että pitää erotella. Saman lannistuman käynnistää myös liivatteiden liottelu [en muista koskaan edes ostaneeni liivatetta?!]
Ainoa tilanne, jossa taivun mukisematta erotteluhommiin, on pasha eli siis NYT. Tämän parempaa pashaohjetta ei ole. Kokeilkaahan tekin, ei pisaraakaan kermaa ja silti ihan ältsin namia!
http://varovaan.blogspot.com/2005/03/pashajuttu-mmmikourille.html
Aloitan tilauserien [nille, jotka ovat maistaneet ja haluavat lisää] valmistuksen NYT.
Keltuaisten ja valkuaisten erottelu on kyllä kettumaista hommaa. Etenkin jos kyseessä on niin herkkä sapuska, että se menee pilalle, jos mukaan lurahtaa parikin tippaa ylimääräistä (valk)uaista. Tuo erotteluverme toimi periaatteessa ihan hyvin, jos kohta testauskerralla jouduin loppuvaiheessa vielä turvautumaan pikkulusikan apuun.
Liivatetta saa muuten myös jauheena. :)
Miten tämä ruokateletapia toimiikin aina näin hyvin? Juuri tuossa mietin, että pitäisiköhän tänä vuonna kokeilla pashaa (siitä huolimatta, ettei ukkokultani voi sietää kyseistä herkkua). Joten otamme (tai minä otan ;) ohjeen mieluusti vastaan.
Nauroin muuten viime vuonna itseni tärviolle, kun huvituin niin runsaasti tuosta pasha-postauksesi "our traditional Easter desert [perinteinen pääsiäisautiomaa]" -kohdasta. En tosin enää muistanut, kenen blogista kyseinen katkelma oli mieleeni jäänyt (en hahmottanut blogimaailmaa silloin vielä kovin kattavasti) - mutta olisihan se pitänyt arvata, kenen näppikseltä kyseinen neronleimaus oli peräisin. :D
Lähetä kommentti
<< Home