Ruokaisa työmatka Roomaan

Kuten Pastanjauhannastakin on ollut nähtävissä, en ole vajaaseen pariin vuoteen käynyt juurikaan kodin lähiseutujen ulkopuolella. Elo-syyskuun taitteessa toisesta koronarokotteestani tuli kuitenkin kuluneeksi kaksi viikkoa, minkä jälkeen työmatkailua on ehtinyt kertyä kaikkien kotona vietettyjenkin kuukausien edestä.

 

Pandemia-ajan matkustamisessa on toki omat hankaluutensa enkä välttämättä lähtisi vielä hupimatkailemaan, mutta töiden takia olen valmis pakkaamaan matkareppuni. Ja tänä syksynä reissaamista on luvassa sen verran runsaasti, että reppua pääsee pakkaamaan vielä useaan otteeseen.

Syyskuun alkupuolella Roomassa järjestettyyn ruokahistorian konferenssiin ei annettu etukäteen etäyhteysmahdollisuutta, joten suuntasin sitten vajaaksi viikoksi 30 asteen helteessä paistattelevaan ikuiseen kaupunkiin. Kaupungin lämpö oli tietenkin positiivinen asia tilanteessa, jossa tapahtuman järjestäjä halusi noudattaa tarkasti koronaturvallisuutta. Yhteiset ruokailut oli järjestetty ulkona, ja sisällä istuttiin tiiviisti maskit naamalla. Myös välivirvokkeet oli katettu läheisen ravintolan terassille.

 

Ulkona syödessä ei tarvinnut esittää myöskään koronapassia, joten sitä oli vilautettava viikon mittaan ainoastaan pariin otteeseen.

 

Iltaohjelmaan sisältyi illallisen lisäksi kävelyretkiä, joiden kohteet oli valittu omalta kannaltani oikein onnistuneesti. Koska olin käynyt Roomassa jo kaksi kertaa aiemminkin, ajatus Colosseumista ei olisi juurikaan innostanut, mutta oli hauska kävellä opastetusti viihtyisässä Garbatellassa sekä Ghetossa eli Rooman juutalaiskorttelissa, jonka historiasta on kerrottu mainiossa Kukkulalta-blogissa.

Muutamia matkan aikana mieleen tulleita havaintoja:

 

-Huomasin vasta jälkikäteen, että en syönyt reissun aikana juuri ollenkaan lihaa! Kolmen ruokalajin ateriat oli yleensä rakennettu siten, ettei mukana ollut yhtä ainutta liharuokaa. Tämä oli tietenkin kaikin puolin kätevää, kun ei tarvinnut erikseen kysellä joka käänteessä, että ketkä niitä kasvissyöjiä olivatkaan. Päivien aikana pääsi herkuttelemaan munakoisolla, sienillä, tomaateilla, latva-artisokalla jne., eikä lihan puutetta edes huomannut, kun asiaa ei erikseen korostettu.

 

-Reissun parhaita kasvisherkkuja oli tarjolla reissun parhaassa ravintolassa, joka oli Rooman juutalaiskorttelista löytyvä kosher-ravintola La Taverna del Ghetto. Siellä pääsin maistamaan friteerattua latva-artisokkaa, joka on kuulemma roomalaisten herkkua etenkin kevätaikaan.

 

-Hedelmät Roomassa olivat ihania. Mehukkaita, makoisia, meheviä. En tiennyt, että viinirypäleissä voi olla niin paljon makua.

 

-Tarjolla oli koko ajan ihan älyttömän paljon pastaa! En ole tottunut syömään kovin runsasta lounasta, minkä takia kolmen ruokalajin lounaaseen sisältänyt pasta-annos teki tiukkaa. Italialaiset ilmeisesti tarvitsevat paljon energiaa, koska he mutkattomasti ehdottivat reilusti yli tunninkin kestäviä kävelymatkoja paikasta toiseen (itsekin kävelen mielelläni, mutta kuumassa kaupungissa entuudestaan väsyneillä jaloilla liikaa on liikaa).

 

-Noloa tunnustaa, mutta kaipasin reissussa hiukan suomalaista kahvia! Italialainen aterian päättävä kahvi on toki mukavan sähäkkä, mutta välillä olisi ollut hauska istuskella kaikessa rauhassa höyryävän kahvikupin ääressä.

-Oli omituista käydä katselemassa nähtävyyksiä pitkästä aikaa. Tai lähinnä yhtä nähtävyyttä, joka näkyy tässä kuvassa:

 

Olipa mahtava nähdä taas kaikkia rakkaita kollegoita, jotka ovat tulleet tutuiksi aiemmilla vastaavilla reissuilla seminaaripöydissä ja ennen kaikkea yhteisten aterioiden äärellä. Kahden vuoden päästä nähdään toivon mukaan taas seuraavan kerran!