Vuosi loppuu

Huh, olipa se vuosi. Kiirettä ja puuhaa on riittänyt siinä määrin, etten ole itsekään pysynyt perässä. Onneksi viihdyn töideni ääressä harvinaisen hyvin, sillä muussa tapauksessa olisin kaikkein tyytyväisimmilläni silloin, kun kalenterissani ei olisi juuri lainkaan merkintöjä.

Ennen joulua pyyhälsin vielä työmatkalle Tallinnaan, ja kuinka hyvää ruokaa siellä olikaan. Erityispisteet herkulliselle hapankaalille! Erityisen suositeltavia paikkoja olivat Von Krahli aed (Rataskaevu 8) ja Ribe, jossa tomaatti esiintyi erittäin edukseen annoksessa "Puhvelimozzarellajäätelöä ja tomaattia, tomaattihilloa, kypsennetty tomaatti, suolamanteleita, persiljapestoa, kuivatettua parmankinkkua".

Myös jälkiruoka (pehmeää vuohenjuustotahnaa, tyrnisorbettia, saksanpähkinöitä, puolukoita, marenkia, hunajasiirappia) oli oikein maistuva.

Puhelimen Instagram-kamera ei ollut selvästi aivan parhaimmillaan kaikkein hämärimmissä paikoissa.

Muita testattuja paikkoja olivat muun muassa Ö ja Olde Hansa. Tämä taisi olla Ö:n Kalamatsi goat cheese (Kalamatsi meierei kitsejuust):

Sitten tuli joulu. Lapsuuden joulut eivät ilmeisesti menetä viehätystään ikinä, koska kiiruhdin heti etsimään kuusesta ne perinteisimmät pallot ja pöydiltä ne lapsuudesta tutut liinat:

En ennättänyt suunnitella jouluruokia ollenkaan, mutta onneksi muut perheenjäsenet olivat laatineet jouluruokia urakalla. Ilman punasipulihilloketta ja saaristolaisleipää olisi jo tätä nykyä vaikea kuvitella joulupöytää.

Joulukirjana toimi Yann Martelin Life of Pi. Siis se tarina, jossa intialainen poika pelastautuu haaksirikossa tiikerin kanssa samaan pelastusveneeseen:

Tähän postaukseen pitäisi ehkä kirjoittaa ajatuksia siitä, miltä ruokavuosi 2013 mahtaa näyttää minun näkökulmastani, mutta rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan. Ennemminkin voisin pohdiskella sitä, mitkä ovat olleet vuoden 2012 luottoreseptini.

Mitä te, arvoisat lukijamme, olette syöneet kuluneena vuonna kaikkein mieluiten?