Helkan huomassa
Kuten jo monessa ruokablogissa on raportoitu, hotelli Helka järjesti viime viikonloppuna ruokabloggaajille hienon kokoontumisen.Tapahtuma alkoi Essi Avellanin samppanjatastingilla. Hän onnistui kertomaan samppanjan historiasta, nykyisyydestä, valmistuksesta ja perusteista hämmentävän mukaansatempaavasti: rennon leppoisasti, mutta jotenkin yhtä aikaa todella asiallisesti. Hieno luento, kerrassaan!
(Yllä olevassa kuvassa muistellaan, kuinka epätoivoista Master of Wine -tutkinnon suorittaminen oli niinä hetkinä, kun vastassa olivat ne kaikkein konservatiivisimmat ranskalaiset viininviljelijät.)Me emme entuudestaan tienneet, että Champagnen alue on viininviljelyyn sen verran viileä, että kuplat hiipivät alueella tehdyn viinin sekaan kylmän talven aikana alkujaan ihan salakavalasti ja muun muassa munkki Dom Pérignon (n. 1638–1715) yritti taistella kovasti rahvaanomaisena pidettyjä kuplia vastaan. Tai että englantilaiset maistelijat arvostivat kuplia sen verran paljon, että heitä on suuresti kiittäminen nykymuotoisesta kuohujuomasta. 1720-luvulla sallittiin samppanjan myyminen pulloissa, minkä jälkeen kuplat saatiin kätevästi siirrettyä suurelle yleisölle.
Champagnen maakunnan nimeä kantavan kuohuviinin takana on kolme rypälelajiketta: Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier, joita yhdistelemällä suuri osa parhaista samppanjoista on saatu aikaiseksi. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa; tiukkarunkoinen ja tyttömäisen kepeä Chardonnay saattaa kaivata kaverikseen hieman lihaksikkaampaa ja hedelmäisempää Pinot Noiria sekä ryhdittömämpää Pinot Meunier -lajiketta. Pinot Meunier on sen verran lyhytikäinen lajike, että sitä ei yleensä käytetä vuosikertasekoituksiin ollenkaan.
Sekin oli meille hieman yllättävää, että samppanjaa tehdään myös punaisista rypäleistä.
Luennon päätteeksi alkoi valtava pauke, kun Helkan henkilökunta ryhtyi ampumaan samppanjapulloja auki. Lauonnan tauottua saimme laseihimme neljää eri samppanjaa: kolmea yhden rypäleen tuotetta ja yhtä tavallista, tasalaatuiseksi sekoitettua massasamppanjaa. Kun ei tällaista samppanjarivistöä ollut aiemmin nauttinut, oli todella jännä huomata, miten isoja eroja juomissa oli - ja miten tarkoin ne vastasivat Essin kuvauksia.Olisikin mielenkiintoista tehdä vastaava ilman asiantuntijan opastusta - tai niin, että opastus tulisi jälkikäteen - ja kokeilla, minkä verran juomista saisi omin avuin irti muutakin kuin lounaaseen virittävää tunnelman kepeyttä.
Myöhemmin pääsimme laittamaan ruokaa Helkan lähes-kaiman keittiömestarin opastuksella, ja lopuksi nautittiin ateriakokonaisuus Essin valitsemilla viineillä. Suositella voi esimerkiksi punaviiniä nimeltä Baby Bush Mourvèdre Barossa Valley 2008 Mourvèdre (14,90 €).
Spekulaatio siitä, minkä verran nautitussa ateriassa oli omin käsin kokkaamiamme osuuksia, muodosti valtaosan loppuillan keskusteluista. Laittamamme ruoat nimittäin vietiin kylmiöön odottamaan - mikä minkäkin näköisenä - ja illalla eteen kannettiin kauniita, määrämuotoisia annoksia.
Yksi yllä näkyvälle alkuruokalautaselle valmistetuista ruokalajeista oli tämä:Kirsikkatomaattihilloke
2 kpl salottisipulia
1 dl valkoviiniä
2dl tomaattimehua
200 g kirsikkatomaattia
loraus valkoista balsamicoa
suolaa
pippuria
hunajaa
oliiviöljyä
Freesaa salottisuikaleita oliiviöljyssä ja lisää suolaa ja pippuria. Lisää valkoviini ja keitä hivenen kasaan. Sen jälkeen lisää tomaattimehu, balsamico ja hunaja. Keitä kasaan, kunnes liemi on sakeentunut. Anna liemen hivenen jäähtyä ja lisää siihen kirsikkatomaatit ja jäähdytä.
Myös saaristolaisleivän päälle lusikoitua aura gold -moussea sekä rosmariinisorbettia tulee takuulla testattua myös kotioloissa. Jälkiruokalautaselle liitettyä punaherukkajäädykettäkin voisi niin ikään testata syksymmällä. Pastanjauhajien miesjaoston mielestä poro oli parasta:
Kaunis kiitos Helkalle ja mukana olleille!
(Kirjoittamisesta huolehtivat tällä kertaa molemmat jauhajat; historia- ja tomaattiosuuden tekstiin lisäsi Rosmariini.)
posted by Pippurimylly @ 10:05
22 comments
22 Comments:
Jee! Tosi hienoja kuvia jälleen. Oli kiva että olitte paikalla, niin ei ollut mulla niin pelokas ja yksinäinen olo tämmöisenä maalaisena isossa kaupungissa <3
Ja kohtahan me nähdäänkin taas!
Kuka siella oikein raapii teflon-paistinpannua lusikalla..? :P
Ihanan nakosia ruokia ja shamppanjan maistelu oli varmasti mukava kokemus.
Eihän me mitään maalaisia olla, kun Oulusta ollaan ja kehataan sanoa. ;)
Siitä tulikin mieleen, että ilahduttavan monella etelän ruokabloggaajalla on jonkinlaisia suhteita tännekin päin. Kehuja kuului esimerkiksi Kofeiinikomppanian hyvistä valikoimista sekä Oulun virkeästä ravintolatarjonnasta (olisi kyllä niin ihana nähdä asianomaisia bloggaajia täällä joskus).
Elli: Heh, itsekin huomasin. Toivottavasti se vaan leijuisi tuossa yläilmoissa eikä koskettaisi pannun pintaa. :)
Oli kyllä ihan ikimuistoinen päivä. Ei mikään normilauantai.
Itse asiassa Krug käyttää myös vuosikerroissaan Pinot Meurnieria - tätä käytetäänkin useimmiten esimerkkinä siitä että Meurnieria voi myös käyttää vuosikerroissa (ja Essi kyllä tietää tämän :). Mutta Krug on niitä harvoja, toisaalta myös yksi huipputuottajia. Samppanja on ihana asia ja siihen on paljon helpompi lähteä tutustumaan kuin monet pelkäävät. Itse aloitin jokunen vuosi sitten aseina puhdas innostus ja Sinivirran kirja (jotka ovat muuten myös helppolukuisia, jos aihe kiinnostaa), ja nyt olen jo Suomen Samppanjaseuran jäsen ja uskallan sanoa samppanjaa harrastavani :) Aidon samppanjaharrastajan tunnistaa siitä että samppanjan pariin kannustetaan (ei se niin ihmeellistä ole!), snobin siitä että tekee itsestään tärkeämmän kuin on. No, pitkä tarina, mutta kun on aiheesta intohimoinen :)
Suuret kiitokset lisävalaisusta. Korjasin tekstiä pikkuisen tuolta osin, niin en johda ihmisiä ihan kovin pahasti harhaan.
Minä innostuin samppanjasta ja sen historiasta ihan valtavasti, joten pitääpä kipaista kirjastoon haalimaan noita Sinivirran kirjoja. En entuudestaan tiennyt aiheesta oikeastaan muuta kuin sen, että samppanja-nimitystä saa käyttää ainoastaan Champagnen maakunnassa valmistetuista kuohuviineistä ja että kyseinen asia kirjattiin ilmeisesti jopa ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin rauhanehtoihin.
(Venäjällä tuosta nimityspolitiikasta ei oltu turhan tarkkoja, kun siellä oli reilusti tarjolla paikallista halpaa shampanskojea.)
Minähän siellä lusikalla teflonia rapsuttelen. :D Yritin kyllä olla varovainen ja koskematta pannun pintaan, ei vaan voinut muuta kun muut työvälineet olivat jo menneet nopeammille tuossa vaiheessa.
:D Semmoistahan se oli, että kun sai yhden ruokalajin valmiiksi niin piti käydä pesemässä kattila ja vasta sen jälkeen saattoi ryhtyä kokkaamaan lisää.
Seuraavalla kerralla otetaan omat kapustat mukaan!
Mikä iloinen päivä Helsingissä onkaan ollut! Vautsi.
Hassua, miten sisäänrakennettuna meissä monissa tuo pinnoitepannun koskemattomuus on - ensimmäinen reaktio oli minullakin NAARMUJA!%(&¤
Minusta nykypinnoitteet kyllä jo vähän kestääkin kevyttä kosketusta muullakin kuin pumpulilla tai puulla. Mikolle siis sympatiat ;)
Tuo kimppakokkaus oli kyllä yksi hauskimmista jutuista päivässä; vastaavaa vois koittaa harjoittaa joskus jossain uudemmankin kerran! Harmi vaan ettei oikein kovin isolla poppoolla ainakaan onnistu monenkaan kotikeittiössä.
Mäkin kehuskelin mm. Kauppurin burgereilla viikonlopun aikana ja mainostin, että meilläkin on nykyään viinibaari. Oli virkistävää tosiaan kuulla ei-oululaisten ajatuksia kotikaupungista ja sen ruokatarjonnasta. Ja samaa mieltä siitä, että saataispa noita bloggaajia joskus tänne ihan fyysisestikin paikalle useampia kerralla!
Hannele: Hehehee. Eihän sitä puisellakaan lastalla tosiaan ryhdytä pannua raapimaan vaan lähinnähän sillä pyritään tökkimään pannulla olevia aineksia.
Virpi: Joo, siinä tuli samalla mukavasti tutustuttua kokonaan uusiinkin ihmisiin. Terveiset vaan ihanille bloggaajille Kädenvääntöön, Ruokahommiin sekä Voisilmäpeleihin. Viimeksi mainitussa onkin näköjään sinihomejuustomoussen ohje, oujee:
Sinihomejuustomousse
125 g sinihomejuustoa
100 g tuorejuustoa
1 dl kuohukermaa
nippu tuoretta persiljaa silputtuna
mustapippuria
suolaa
Murustele homejuusto ja sekoita kaikki ainekset. Erityisen kuohkean moussen saat, kun sekoitat sen sähkövatkaimella.
(Unohdin oman reseptinippuni sinne jonnekin, joten joudun nyt närppimään suosikkini kasaan eri puolilta.)
Minäkin unohdin reseptit :( olikohan niitä tuolla facebookissa ollenkaan tarjolla?
Näytti siellä olevan, esim. tämä:
ROSMARIINISORBET
½ ltr vettä
200g sokeria
2 kpl rosmariinin oksaa
1 kpl liivatetta
1 lime
2 cl cointreauta
2 munan valkuaista
Kiehauta vesi, sokeri, rosmariini ja anna hivenen jäähtyä ja siivilöi rosmariinit pois. Lisää liotetut
liivatteet ja cointreau. Jäähdytä liemi ja lisää vatkatut valkuaiset sekä limen kuori raastettuna ja mehu ja aja koneessa kunnes valmista (n.15min). Jäädytä.
(Tuota pitänee sorbettikoneen puuttuessa hiukan soveltaa.)
Mie oon bloggaamassa (jossain vaiheessa) koko menun, kunhan tässä kirjoittamaan kotiin kerkeän. Oli kyllä ihana viikonloppu, hauska oli kokkailla muiden kanssa ja rupatella mukavia. Kiitos teille kaikille! <3
Luulin jo, että olisimme ihan vihoviimeiset kirjoittelijat, kun netti jo suorastaan pullisteli ruokaraportteja siinä vaiheessa, kun me vasta kotiuduimme. :)
Ruokabloggaajien seurassa on kyllä aina ihan ällistyttävän mukavaa. Ja mahtava nähdä, kuinka moni on onnistunut saamaan hyviä ystäviä toisista ruokabloggaajista.
Muakin tosiaan rupesi shamppanjan maailma kiehtomaan tuon lauantain jälkeen ihan uudella tavalla. Pidetäänkö joskus jollakin poppoolla keskenämme tasting? Mun on turha ostaa kovin montaa maisteltavaa kotiin, kun eihän se mun mies mitään viinejä juo. Ja seurassa se maistelu on muutenkin hauskempaa plus tietty jakais kustannuksia, kun eipä ne putelit sieltä halvimmasta päästä viinejä ole.
Kyllähän me saattaisimme hyvinkin olla taivuteltavissa jonkinlaiseen yhteismaisteluun. :)
Kävin eilen kirjastossakin (siellä oli sattumalta Lainan päivä!) hakemassa samppanja-aiheista luettavaa. Ehdin tosin lukea vasta ihan vähän matkaa, eli vielä en ole oppinut mitään uutta. Paitsi nipun lentäviä lauseita.
Napoleon on (ilmeisesti) todennut, että "Voiton hetkellä olen ansainnut samppanjani ja tappion hetkellä tarvitsen sitä."
Pistämme siis mietintämyssyyn maisteluhetken! :)
Mulla tulee mieleen lentävistä lauseista se Lily Bollingerin lausahdus, joka on Matalan kotisivuillakin viiniosiossa. Niitten talon samppis on André Cloetin, ja jäinkin nyt miettiin että onko se sama vai eri viinitalo kuin tuolla meillä maistelussa ollut André Clouet :o
Minä en hoksaa Matalan viinilistalta äkkiseltään minkäänlaista lausetta, eli pitänee käydä pikkuisen kurkkimassa.
(äh, kun tämä kommentointi pitää tehdä nyt joka kerta bloggerin kautta, plaah)
Eikun joo, olihan tuo Bollingerinkin "paitsi jos olen janoinen" -juttu siinä kirjassa!
Puistolan sivuilta huomasin, että Jouni Törmänen on tulossa kokkaamaan sinne ensi viikolla. Harmi, ettei ehdi sinne syömään, kun mielelläni kuitenkin maistelisin kuusamolaissyntyisen huippukokin ruokia.
Anteeksi jos töksäytän ,mutta kiinnostaisi tietää että miksi niin useat kuvanne on kuvattu niin että kuva on kallellaan, vieläpä yleensä samalle puolelle. Olen huomannut saman joissakin muissakin blogeissa ja olen jäänyt miettimään mikä tähän on syynä vai onko siihen edes syytä?
Itse olen vasta aloittanut ruokakuvauksen ja sen takia utelen tyhmiä.
Heh, enpä ole kiinnittänytkään asiaan huomiota. Veikkaan, että kyse voi olla vaan kuvaajien maneereista ja siitä, minkälainen kuva sattuu näyttämään omissa silmissä hyvältä.
Lähetä kommentti
<< Home