Koneleipää

Leipäkone on jotain, mitä en koskaan kuvitellut keittiössämme näkeväni. Olin tuominnut sellaisen automaattisesti turhakkeista suurimmaksi - ja nyt meillä on menossa jo toinen! Ensimmäinen tosin saatettiin käyttökelvottomaksi puhtaasti omaa tyhmyyttämme: koneen kulhon pohjalla pyörivä sekoitusmela nimittäin tuppasi aina hautautumaan valmiin leivän pohjaan eikä sitä aina muistanut kaivella samoin tein ulos - ja sitä myötä se ilmeisesti sitten kulkeutui jonkin epäonnen kannikan mukana kompostiin.

Elimme vuoden tai pari ilman leipäkonetta, kunnes edellisiltä Hulluilta päiviltä sellainen jälleen hankittiin keittiömme pientä pöytätasovarantoa ahmimaan. Nykyisen koneen mela pysyy leipää irrotettaessa tukevasti kulhon pohjalla, joten nyt ennuste on niiltä osin parempi. Uusi konekin tosin vastikään hieman kiukutteli, kun kulhon sekoitusakseli hyytyi liikkumattomaksi. Kauppa ja maahantuoja suorittivat kuitenkin kerrankin ensiluokkaista asiakaspalvelua ja uusi kulho kiikutettiin jumiutuneen tilalle parissa päivässä, kotiovelle asti.

Kun enimmistä ennakkoluuloista pääsee yli, leipäkone on todella kiitollinen kapistus. Etenkin vaalea leipä on, kuten Italian tapaisissa leipäpainotteisemmissa maissa on meitä paremmin ymmärretty, puhtaasti tuoretuote: se on parhaimmillaan paistopäivänä ja miten kuten toimivaa vielä seuraavana. Leipäkone tarjoaakin parhaan apunsa juuri tähän tuoreuden ongelmaan. Meillä kun ei ole Ranskan malliin pieniä leipomoita joka korttelissa, vaan tyydymme tavallisesti nauttimaan vaalean leipämme kaupan säilöntä- ja muilla lisäaineilla kyllästettyinä möhkäleinä, joista tuoreen leivän makua ja tekstuuria ei enää löydä.

Apuaineiden pönkittäminä useita päiviä tai jopa viikon säilyvien teollisten leipien rinnalla leipäkoneen leipomissa on luonnollisesti myös se etu, että leivissä on vain ja ainoastaan ne ainekset, jotka kulhoon on itse laittanut. Maku tulee jauhoista, hiivasta ja ajasta eikä maunparannusaineista. Kone malttaa vaivata ja nostattaa leivät huolella toisin kuin teollisissa leipomoissa (tai paremminkin leipätehtaissa) tavallisesti tehdään. Säilöntäaineitakaan ei tarvitse pelätä, ja suolapitoisuuden voi jokainen säätää juuri oman suunsa mukaiseksi.

Leivomme leivät yleensä ajastimella. Lataamme raaka-aineet koneeseen illalla ja säädämme laitteen niin, että leipä on valmis, kun herätyskello soi. Tuoreen leivän tuoksuun on mukava herätä ja se tuo tällaiselle kroonisen aamu-uniselle iltavirkulle yhden lisäsyyn pysyä pystyssä yön silläkin puolen.

Tähänastinen aamupalasuosikkimme on aivan tavallinen paahtoleipätyyppinen perusleipä, johon lisäämme pari kourallista kehuttua Paratiisi-mysliä. Mysli tekee leivästä hieman ruokaisampaa ja mielenkiintoisempaa syötävää, kun seassa on hedelmänpaloja, pähkinöitä ja muita sattumia.

Periaatteessa aparaatti on hyvin yksinkertainen. Kaiken ydin on leipävuoka, jonka pohjalla pyörii moottorin voimalla sekoitusmela ja jonka ympärillä on lämpövastus, joka puolestaan tekee koneesta eräänlaisen pienoisuunin. Raaka-aineet mitataan kulhoon ja kone käynnistetään, jolloin se vaivaa ja kohottaa taikinan ja paistaa sen lopuksi haluttuun paistoasteeseen.

Kone tekee kaikki vaiheet hyvin toistettavasti ja varmasti. Kun ainekset mittaa tarkasti, taikina onnistuu käytännössä aina, kohoaa kuohkeaksi ja paistuu lopulta tasaisesti. Useimmat koneet lämmittävät kulhoa pikkuisen jo nostatusvaiheessa, jolloin kohoamiselle on laitteen sisällä optimaaliset, vedottomat ja aina oikeanlämpöiset olosuhteet. Ymmärtääkseni jotkin jauhofirmat käyttävät leipäkoneita laadunvarmistukseen ja tuotekehitykseen juurikin luotettavan ja tarkasti samanlaisena toistuvan leivontaprosessin takia.

Monissa laitteissa on erillinen taikinaohjelma, jonka avulla konetta voi käyttää pelkkään vaivaamiseen ja nostatukseen. Leivontavalmis taikina otetaan kulhosta, muotoillaan halutunlaiseksi ja paistetaan tavallisessa uunissa. Toiseksi ylimmän kuvan leipä on tehty juuri näin.

Leipäkoneella on helppo kokeilla erilaisia reseptejä ja makuyhdistelmiä. Usein sekaan tuleekin heitettyä muusta ruoanlaitosta jääneitä aineksia (tomaatit, oliivit jne.) tai - kuten kolmannen kuvan leivässä - kourallinen ikkunalaudalla kasvaneita yrttejä hienoksi silputtuna.

Maapähkinävoi-karpalohillokolmioleivät

Monia arveluttaa leipäkoneesta saatavan leivän muoto, se kun ei ole täsmälleen kaupan ranskan- tai paahtoleivän näköinen. Tyypillisen koneen tuottama leipäkalikka on kuitenkin kaikessa neliskanttisuudessaan aivan yhtä lailla käyttökelpoinen. Tavanomaisen laitteen leivästä saa melko lailla neliömäisiä viipaleita ja niistä syntyy aivan loistavia paahtoleipiä ja toasteja.

Ylimmän kuvan jenkkihenkiset maapähkinävoi-karpalohilloleivät valmistuvat helposti: otetaan kaksi leipäviipaletta, joista toiselle sivellään paksu kerros maapähkinävoita ja toiselle yhtä paksusti karpalohilloa. Sivellyt pinnat painetaan yhteen ja leipä leikataan haluttaessa vielä vinottain kolmioiksi.

Maapähkinävoin täyteläinen pehmeys ja karpalon raikas hapokkuus tasapainottavat toisiaan erinomaisesti. Kokonaisuus on yhtä aikaa sekä ruokaisa että raikas. Ymmärtääkseni jotain tämäntyyppistä jenkit pakkaavat elokuvissa lapsilleen kouluevääksi.

Joiltain osin meillä on kuitenkin vielä opeteltavaa - tai sitten kyseessä on yksinkertaisesti tekemätön paikka. Emme nimittäin ole ainakaan toistaiseksi saaneet konettamme tuottamaan ruislimpun kaltaisia juurellisia leipiä kovinkaan uskottavasti. Leipäkone on selkeästi parhaimmillaan vaaleiden vehnäleipien leipojana. Välillä kuitenkin kaipaa perinteistä ruislimppua tai esim. kaupan Realin tapaista mehukasta ja kunnolla rukiista vuokaleipää. Jos jollakulla on onnistumiskokemuksia tai ruisleipiin liittyviä leipäkonevinkkejä, kuulisin sellaisista erittäin mielelläni!

Useimmissa koneissa on leipäohjelmien lisäksi erillinen hillo-ohjelma, jonka avulla marjoista tai hedelmistä on äärimmäisen helppo keittää hilloa tai marmeladia. Vuokaan yksinkertaisesti vain mitataan marjoja ja hillosokeria (ja ohjeesta riippuen ehkä liraus vettä), minkä jälkeen kone kiehuttelee ja sekoittaa seosta omin päin, kunnes lopulta tuloksena on valmista hilloa suoraan säilyketölkkeihin kaadettavaksi. Toki saman tekee melkein yhtä helposti kattilalla ja kapustalla, mutta mikäli leipäkone löytyy, hilloaminen ei voisi juuri helpompaa olla. Esim. puolukkaleipään laitamme useimmiten leipäkoneella itse keitettyä puolukkahilloa.