Juopunut kana (eli rusinapuhetta)
Tämä postaus ei sisällä vappumuisteloita vaan kirjasta Meksikolainen keittiö (2007) poimitun reseptin. Minua ei tätä nykyä juurikaan haittaa, vaikka lämpimässä ruuassa olisi muutamia makeitakin elementtejä. Niin kuin nyt vaikka banaania tai rusinoita.Ostin jopa ihan varta vasten vaaleita rusinoita, jotta pääsisin käyttämään niitäkin kokkailuissani. Maistoin vähän aikaa sitten intialaisen ravintolan annosta nimeltään Ginga Biryani, jossa oli katkarapujen ja paistetun riisin ohella muun muassa pähkinöitä sekä niitä nimenomaisia vaaleita rusinoita. Rusinoita voi siis käyttää ilmeisesti muuhunkin kuin simaan tai maksalaatikkoon (tähän mennessä testaamistani rusinaresepteistä voisin suositella etenkin pieniä kaalipiiraita).
Juopunut kana
150 g (2 1/2 dl) rusinoita
1 1/4 dl sherryä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
3 rkl öljyä
8 nahatonta kananjalkaa luineen
1 sipuli halkaistuna ja ohueksi viipaloituna
3 valkosipulinkynttä puristettuna
2 kirpeää omenaa, esim. Granny Smith -lajiketta
2 1/2 dl suikaloituja manteleita
1 kypsä ruokabanaani kuorittuna ja viipaloituna
3 1/2 dl voimakasta kanalientä
2 1/2 dl tequilaa
(tuoreita yrttejä pilkottuna koristeluun)
1. Pane rusinat kulhoon ja kaada päälle sherry. Jätä turpoamaan. Sekoita jauhoihin suola ja pippuri ja levitä seos suureen, matalareunaiseen vuokaan tai lautaselle. Kuumenna 2 rkl öljyä suuressa paistinpannussa. Pyörittele kananjalat jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä ruskeiksi. Käännä välillä. Valuta paistetut kanat talouspaperin päällä.
2. Kuumenna loput öljystä suuressa, korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää sipuliviipaleet ja puristettu valkosipuli ja kuullota 2-3 minuuttia. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa kuutioiksi.
3. Lisää omenakuutiot, mantelisuikaleet ja banaaniviipaleet sipuliseokseen. Paista välillä sekoittaen 3-4 minuuttia. Lisää pannuun liotetut rusinat liemineen. Lisää myös kanat.
4. Kaada kanaliemi ja tequila ainesten joukkoon. Peitä pannu kannella ja anna kiehua 15 minuuttia. Ota kansi pois ja keitä vielä 10 minuuttia tai kunnes lientä on jäljellä noin puolet.
5. Tarkista kananjalkojen kypsyys nostamalla yksi jaloista pannusta ja työntämällä sen paksuimpaan kohtaan terävä veitsi tai varrastikku. Ulos tulevan lihasnesteen tulisi olla kirkasta. Jatka tarvittaessa kypsentämistä. Ripottele halutessasi ruoan pinnalle tuoreita yrttejä ennen tarjoilua. Tarjoa riisin (ja vehnätortilloiden) kanssa.
posted by Rosmariini @ 22:48
6 comments
6 Comments:
Minäkin olen kokannut juuri tuolla reseptillä, reseptin valitsi esikoinenn "Mexican and Caribian Cooking" keittokirjasta. Muistan vielä, että tuo ruuanvalmistusbanaani oli englanninkielisiessä reseptissä plantain ja jätin sen pois, kun sellaista ei lähimarketista löytynyt. (Enkä itse ole mikään banaanien ystävä).
En nyt malta olla mainostamatta samasta kirjasta bongattua reseptiä, josta on tullut meidän perheen suosikki:
http://geranium2010.wordpress.com/2008/09/21/kanahuilut/
Valmistus onnistuu, kun suomalaisten markettien valikoimiin on saatu aidot maissitortillat. Ja sen verran korjaan tuota reseptiä vielä, että kokemus on osoittanut, ettei tortilloja kannata kääriä kuin yhden paistoerän verran kerrallaan. Nämä suomessa myynnissä olevat maissitorillat ovat hauraita ja repeävät suht' helposti, jos koko satsin käärii ennen paistamista.
Ääks, nuo kanahuilut näyttävät tomaattisalsoineen aivan liian hyviltä. Enkä ole hoksannut ollenkaan, että maissitortillat on otettu myyntiin Suomessakin.
Tuossa meksikolaisessa keittokirjassa on kyllä niin paljon kiintoisia reseptejä, ettei niistä osaa oikein valita - ja sitten ei tule tehneeksi mitään (todella järkevää).
En epäile tämän hyvyyttä hiukkaakaan, mutta rusinat saavat mulle jo ajatuksena niin viston fiiliksen, että yyh. Turvonneet rusinat ovat kammottavia.
Minäkin olen joskus takavuosina jättänyt monia kiintoisia reseptejä väliin ihan vaan sen takia, että ne ovat sisältäneet rusinoita. Ja nyt harmittaa! Ne vaan sopivat joihinkin sapuskoihin niin satumaisen hyvin (Shanghaissa sain reilu kuukausi sitten yhtä semmoista ruokaa syödäkseni). Ja vaaleat rusinat ovat sen verran miedompia, että niiden kanssa on hauska lähteä kokeilemaan kaikenlaista.
Mutta tämä kanamuona menee jo sen verran rusinaiseksi, ettei sitä arvaisi kyllä vieraille lähteä tarjoamaan.
Rosmariini - meidän kuopuksen (4v) kommentti kanahuiluista oli saman kuin sinunkin, että ovat liian hyviä. Ja se salsakin maistuu, teen sitä reilun litran kerralla (tiedän sen rasian koosta) ja se tulee syötyä yhdelllä ruokailulla. Kuopus vielä lopuksi pyytää että saa juoda salsakipon pohjalle jääneen "mehun".
Meitsi taitaa olla tomaattiasioissa neljävuotiaiden kanssa sopivasti samalla aaltopituudella. :) Tuommoiset salsat tulee nimittäin täälläkin syötyä aina viimeistä tippaa myöten.
Huiluja on pakko saada pöytään mahdollisimman pian - jospa pääsisin maistelemaan niitä jo tulevana viikonloppuna. Suurkiitos taas ruokavinkistä!
Lähetä kommentti
<< Home