Maailman pienin raparperi
Pääsin viikonloppuna saareen neljän herrahenkilön kanssa (joista nuorimmat iältään neljä- ja kuusivuotiaita), ja niinhän siinä kävi, että suunnittelemani sienestys muuttui enemmänkin makkaranpaistoksi. Pääsin sentään leikkimään piilosta pitkästä aikaa.Ulkona syömisessä on se hankaluus, ettei koskaan meinaa oikein muistaa ottaa kaikkea tarpeellista mukaan (vasta kuin loppukesästä, jolloin tarpeellinen piknikvälineistö on hitsautunut tajuntaan jo hyvinkin tarkoin). Tällä kertaa meillä ei ollut mukana lautasia haarukoista puhumattakaan, joten salaattikin syötiin sitten paahtoleivän välistä. Sinappia oli sentään sattunut mukaan, mikä on tietenkin saavutus sinänsä.
Muuten viikonloppuuni kuului lähinnä puuhastelua kasvien kanssa (nimimerkillä miten kaiken mullan saa ikinä kynsien alta pois). Oman siemenkasvatetun yrttitarhani yksilöt ovat vielä sen verran pikkuruisia, että olin suorastaan pakotettu tekemään muutaman täsmäiskun oululaisille puutarhoille. Vinkkinä mainittakoon, että Hietasaaresta löytyi taas tänä vuonna basilikaa, persiljaa, rosmariinia, rakuunaa ja kaikkea muutakin kivaa. Kotona vasta huomasin, että ostamani oregano oli mallia hot & spicy. Saapa nähdä, mahtaako se olla maultaankin tavallista jännittävämpi.Raparperinkin olisin voinut ostaa, kun nykyinen versiomme on niin kitukasvuinen kuin raparperi vaan voi olla. Ja minä kun joskus lapsena haaveilin, että ryhtyisin jonain päivänä ihan oikeaksikin puutarhuriksi. (Toisaalta muukaan kasvu ei ole edennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun täällä on ollut ajankohtaan nähden kerrassaan hyytävät ilmat.) Suurempienkin kauppojen kesäpihoilla on vihdoin ja viimein tarjolla myös tavallista enemmän hyötykasveja. Yhdeltä semmoiselta noukin mukaani paprikan taimen. Mukava panna pystyyn oma paprikafarmi.
Kesä saisi nyt sitten tulla.
posted by Rosmariini @ 22:10
12 comments
12 Comments:
Voih, minulla on raparperin suhteen aivan päinvastainen ongelma: sitä on mökillä kolmessa eri paikassa aivan valtavasti ja lisää vain tulee. Mitä kaikkea raparperista voisi tehdä? Kaikkeen tavalliseen (kiisseli, piirakka jne.) alkaa jo kyllästyä... Minäkin aion kasvattaa yrttejä ruukuissa. Olen aina ostanut taimet valmiina, mutta mietin tänä kesänä kasvattaa siemenestä, vai onko se jo liian myöhäistä? Kerro jatkossa kuulumisia yrttitarhasi sadosta ja käyttötavoista (esim. kuivaatko vai käytätkö kaiken tuoreena)!
Hauskaa kesän alkua!
Harmi, että näytät asuvan niin kaukana, etten voi hurauttaa mökillesi haalimaan enimpiä raparpereja itselleni. :) Odottelen nimittäin malttamattomana, että pääsisin jonain viikonloppuna kokeilemaan taannoin kommenttilootaamme ilmestynyttä raparperitiramisun ohjetta. Vuosi sitten taisin tehdä raparperista makoisaa raparperi-toskapiirakkaa ja sitä edellisenä vuonna raparperichutneytä & raparperisiikaa (tai tein toki muutakin, mutta noista löytyy postaukset Pastanjauhannnan reseptiarkistosta).
Laitoin vielä itsekin tilliä ja persiljaa kasvamaan, kun oli sopivasti tilaa ja siemeniä saatavilla. Eiköhän niitä viimeistään kesän lopulla pääse ihmettelemään (ja jos syksy on lämmin, niin ainakin persiljaa voi käydä nyhtämässä keitoksiin suurin piirtein lumen tuloon asti). Osan yrteistä olen toisinaan kuivannut, vinkkejä siihen löytyy viimesyksyisestä kommenttiketjusta, jossa taidettiin tosin puhua enemmän kalan graavaamisesta.
Mukavaa kesän odotusta myös sinne etelään (tai siellä taitaa ollakin jo kesä)!
Moi!Yrttitouhuissa täälläkin! Rapaperista tuli mieleeni, että tein yhtenä vuonna todella hyvää raparperimehua, siihen uppoaa hyvin varsi sun toinenkin.
Minä laitoin persiljat tyynesti taimista, mutta tillin siemenet huiskin maahan ja nyt näyttävät jo jonkin verran nousseen. Rosmariinin :) taimen istutin myös, mutta juuri tänä aamuna katsoin, että siinä on aivan outoja valkoisia laikkuja. Tietäiskö joku mitä se voisi olla... ja millä luonnonjutskalla sitä voisi suihkuttaa.
Ai niin, hyötykasviyhdistyksen sivuilla oli vinkki, että raparperien lehdistä voi keittää liuoksen, jota voi suihkuttaa kasveihin ötököitten karkoittamiseksi.
Puutarhassa tuoksuu ruoka -ohjelma on viehättävä tanskalainen proggis, missä välillä tuttuja, välillä oudompia juttuja.. Mutta mukava niitten pajatusta on seurata! Yle2 -sivuilta löytyy tietoa ja reseptiikkaa joltain menneeltä kaudelta. Kysyin Yleltä että milloinkas niitä tulee tästä kaudesta suomeksi. Ei kuulemma koskaan. Resurssipula. No kuitenkin, viime viikonlopun ohjelmassa käyttivät salaatissa mielenkiintoista vihreää eli JÄÄRUOHOA (Mesembryanthemum crystallinum), hyötykasviyhdistyksen sivuilla käyttävät myös nimeä Jääpäivikki. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Kuulemma vanha, jo melkein unohdettu salaattilajike. Lehtiin tulee sellaisia "nystyröitä", jotka maistuvat suolalle! No, tilasin heti siemeniä, vaikka sen suhteen taidan olla jo pahasti jälkijunassa. Ja jostain luin, että ei ole ihan niitä helpoimmin kasvatettaviakaan... Mutta kaikki uusi on kivaa!! Vaikka sitten ei onnistuisikaan.
Uusi tuttavuus on myös Stevia, jonka lehdet on ihanan makuisia, makeita ja pehmeitä. Laitoin yhden maahan ja yhden purkkiin. Jälkkäreihin tai vaikka mintun lehtien kanssa teehen voi olla aika muhkea juttu.
Sitten minua kiinnostaa sitruunaverbena eli lippia. Onko minkälainen verrattuna sitruunamelissaan.
Että tämmöisiä yrttiajatuksia - vaikka pitäis duunia vääntää... :)
Mukavaa ja aurinkoista päivää!!!
Vautsi, mitä kaikkia kiintoisia uutuusyrttejä! Meikäläisen tulee pitäydyttyä liian pitkälle aina noissa tutuissa ja turvallisissa kasviksissa, kun tuntuu, että niille löytyy takuuvarmasti koko ajan käyttöä ja erikoisuudet jäisivät vain purkkeihinsa pönöttämään. :) Yritän joka tapauksessa kokeilla joka vuosi jotain vähän yllätyksellisempääkin, kun tuttu ja turvallinen on toisaalta usein myös melko tylsää. Tämän vuoden huima uutuus (hehheh) on lipstikka, josta oli pari päivää sitten hyvä kirjoitus Kasvimaalta keittiöön -blogissa. Jospa tässä jossain vaiheessa pääsisi lusikoimaan lipstikkakeittoa!
(Laikukas rosmariini pitäisi kyllä jollain konstilla saada pelastettua. :) Osaisivatkohan ne siellä taimen ostopaikassa opastaa sopiviin hoitokonsteihin?)
Heippa vaan uudestaan!
Teidän raparperinne on ilmiselvästi "mongolialaista" perää. Meidän saaristolaisraparperimme kasvattaa noin kymmenen sentin pituiset varret. Olen ollut siihen varsin pettynyt, kunnes viimesyksynä vaelsimme mongoliassa. Siellä kasvaa villinä aroilla raparperi, joka oli vielä omaammekin pienempi. Ainoa ero oli, että mongolialainen maistui makeammalta ja niitä oli todella kiva (mongolialaisten hämmästykseksi) napostella. Mongolialaiset itse eivät hyödynnä raparperiä mitenkään.
Aurinkoisia päiviä,
Miina
Vaelsitte Mongoliassa! Kuulostaa mahtavalta matkalta.
Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että raparperiakin on useampaa lajia. Mutta jostain olen tainnut lukea, että sitä pidettiin alun perin suorastaan syömäkelvottomana (barbaarisena?) kasvina, mistä voisi päätellä, että silloinkin on maisteltu tätä kitkerämpää sorttia. (Tosin on tomaattikin ollut toisinaan kitkerän kasvin maineessa - ja on ilmeisesti joidenkin mielestä edelleenkin.)
Suolaa&Pippuria-keittiö suosittelee multaan kynsien alla ongelmaan lääkkeeksi tummaa kynsilakkaa, mieluiten mullan väristä. :D
Harmittelin itse asiassa itsekin, kun kynsilakka-arsenaalini on järkijään vähän turhan vaaleaa sorttia. :D
En jotenkin osaa käyttää mitään (järkeviä) puutarhahanskoja. Joskus on kiva vaan päästä työntämään kätensä kunnolla multaan (vastaa vähän taikinaterapiaa).
Kiitos vaan potkusta - ihan sitten vinkistä vasta älysin soittaa puutarhaan ja vielä käväisin näyttämässäkin rosmariinini laikkuja. Härmää - jonniinsorttista homejutskaa. Maa liian kosteana ollut, kun pidän mullan päällä sellaista koristehaketta. Eli hake pois ja multaa kuivemmaksi, niin rosmariini luultavasti antaa minulle anteeksi.
Rosmariinit ovat tunnetusti harvinaisen sitkeitä yrttejä, joten jospa se tointuisi (eikä olisi kovin pitkävihainen;).
Rosmariinin oksista pitäisi saada kivoja (ja kai makuakin antavia) grilli"vartaita". Mielessä olisi tökkiä niihin halloumia ja jotain muuta kivaa joku kerta.
Wau, raparperitiramisua täytyy ehdottomasti kokeilla, samoin raparperisiikaa. Sopisivat molemmat hyvin juhannuksen menuun!
Tuo raparperinlehtiliuos kuulostaa myös kokeilemisen arvoiselta - saiskohan sillä karkotettua naapurin kissankin, joka teroittaa kynsiään meidän omenapuihin ;)
Rosmariini on kyllä yrteistä kaikkein ihanteellisin, sekä maun että kasvattamisen helppouden puolesta. Minäkin näin jossain rosmariinien oksia käytettävän grillitikkuina, mahtava idea. Täytyy kokeilla ensi viikonloppuna mökillä!
Luin vasta (Kemikaalicocktailista) Steviasta, ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Saako sen siemeniä ihan jostain peruspuutarhakaupasta, vai pitääkö tilata? Sehän on, ainakin vielä, melko tuntematon kasvi.
Nyt riennän perinteisen raparperi-rahkapiiraan tekoon, avomiehen toivomuksesta :) Aurinkoista loppuviikkoa!
Tuota steviaa googlettelin itsekin, ja jotkut ovat ilmeisesti löytäneet sen siemeniä ihan perusprismoista tms. Vaikuttaa kyllä vallan kiintoisalta tuommoinen sokeriyrtti.
Vieläkö tässä täytyy ryhtyä siemenjahtiin tällekin keväälle? :)
Lähetä kommentti
<< Home