Voittamaton vierastarjottava
Suomen virallisen voileipäkakkupäivän lähestyessä muistuttelen kaikkia kahtatoista lukijaamme Muulimamman voittamattomasta voileipäkakusta. Saamiemme tietojen mukaan kaikki eivät pidä perinteisestä voileipäkakusta (mitä itse en voi ymmärtää ollenkaan, mutta toisaalta en ole koskaan tainnut saada lautaselleni semmoista leipäkakkua, johon olisi käytetty ainakaan mitenkään liiaksi asti majoneesia - omassa suvussamme on vannottu nimittäin enemmänkin sulatejuustokuorrutteen nimiin), eli tämä kakku voisi hyvinkin tuoda monille varsin mukavaa vaihtelua.Tutuillani ja sukulaisillani on ollut tässä kuussa ennätysmäärä syntymäpäiviä (syntyykö toukokuussa tai kahdeksikkoon päättyvinä vuosina jotenkin tavallista enemmän ihmisiä?), mutta tämän voittamattoman voileipävirityksen väänsin ihan arkista nimipäiväkekkeriä varten. Kakun kokoamisessa ei mennyt kaikkineen tuntia kauempaa, vaikka työskentelin - mikäli mahdollista - vielä tavallistakin hitaammin. Pilkontanopeutenihan ei siis ole ollenkaan ammattikokkien luokkaa, vaikka veitsen käytössä kai on tapahtunutkin vuosien mittaan aikamoista edistystä. Ainakin aikaisemmin tulilinjalla ollut vasemman käden pikkusormi on saanut viime aikoina olla rauhassa liiemmältä laastaroinnilta.
Kokoamisessa kompastuin samaan ongelmaan kuin aina lasagnea kasatessani - suurin osa täytteistä tuppaa menemään alakerroksiin, kun täyden täytekattilan kanssa tuntuu siltä, että "riittäähän tätä". Nytkin murennettu ruisleipä hupeni kakun alaosiin sen verran vauhdikkaasti, että kakun päällimmäiseen kerrokseen liikeni vain muutama leivänmuru. Onpahan tuo kakku taas ainakin kaikessa kotikutoisuudessaan kovasti persoonallisen näköinen. Mutta se maku! Näistä raaka-aineista (real-ruisleipää, tuorejuustoa, kalkkunaa, paprikaa, reunaksi hillosipulia ja suolakurkkua) ei tietenkään oikein voi saadakaan mitään kovin pahaa aikaiseksi. Saatan silputa seuraavalla kerralla hillosipulia kakun sekaan vielä vähän enemmänkin. En ollut käyttänyt etikkaan säilöttyjä minisipuleita pitkiin aikoihin mihinkään, ja oli ehtinyt näköjään tulla jo vähän ikävä.
Mistäköhän ihmeestä voileipäkakkukulttuuri on muuten saapunut Suomeen juurtuakseen tänne vielä niin mahdottoman vahvasti? Mitä muualla maailmassa tarjoillaan tyypillisimmin valmistujaisten yhteydessä?
posted by Rosmariini @ 23:22
27 comments
27 Comments:
Minäkään en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä voileipäkakusta! Se on niin harvinaista herkkua, että riemuitsen joka kerta, kun sellaista on jossain tarjolla.
Tuntuu muuten, että perinteinen täytekakku on katoavaa kansanperinnettä. Usein tarjolla on jotain mousse- tai marenkikakkua (jotka nekin tietysti ovat aivan ihania), mutta perinteistä kermakakkua ei tarjoilla nykyään oikein missään. Lieköhän se jokin sukupolvikysymys, että tällaisten n. kolmekymppisten keskuudessa täytekakut koetaan jotenkin vanhanaikaisiksi ja mummomaisiksi. Vai ovatkohan ne liian tuhdin oloisia nykynuorille..?
Perinteinen kermainen täytekakku taitaa tosiaan olla katoavaa kansanperinnettä. Ainakin kakkublogeissa niitä näkee vain harvoin ja silloinkin mukana on selostus ”että tein tämän isomummoni satavuotisjuhliin” tms. :) Eli ehkä niitä pidetään sitten ainakin tällä hetkellä vähän mummomaisina, mutta kenties muoti muuttuu vielä tuossakin asiassa.
Mutta vähänkös täytekakkutuokioihin liittyy mukavia lapsuusmuistoja! Muistan vielä, kun joskus ihan pikkuisena kuulin sanan ’täytekakku’ ensimmäistä kertaa enkä oikein millään osannut hahmottaa, minkälaisesta syötävästä siinä mahtaa olla kysymys. Jostain syystä sanasta tuli mieleeni kenkälaatikko. Omituista. Mutta hyväähän se kakku oli, sitten kun sitä viimein pääsi maistamaan.
Marenkikakusta tuli vielä mieleeni, että Monkeyfoodista löytyy myös ohje ihanaiseen Ellen Svinhufvud -kakkuun. Ehkäpä uskallan joskus kokeilla sitäkin.
Olenko teidän 12:sta lukijan joukossa? Luen blogianne lähes päivittäin, en vain jätä käynneistäni näkyviä merkkejä kommentin muodossa. Tein juuri teidän Jumalaisen hyvää juustokakkua. Laitoin sen 400g mascarponea mikä minusta oli liikkaa(kakku oli tosi tuhtia),tosin kaikki 5 muuta koemaistajaa kehuivat kovasti. Voileipäkakuissa kalakakku on aina parempaa kun kinkkukakku! Hyvää kinkkukakkua olen saanut vain kerran:)
Taidat mitä ilmeisimminkin olla! Jospa ne loput yksitoistakin ilmaantuisivat jossain vaiheessa paikalle. :) :)
Aika monia blogeja olen itsekin seuraillut vuosikaudet ilman, että olen koskaan jättänyt minkäänlaista sanallista jälkeä tai kommenttia käynnistäni. Jotenkin ei vaan ole tullut mieleen mitään järjellistä sanottavaa.
Tuosta voittamattomastakin voi muuten tiettävästi tehdä myös kalaversion, esim. savukalaa voisi halutessaan tuikata johonkin väliin ja jättää kalkkunan/kinkun kokonaan pois.
Yksi ei-koskaan-kommentoiva-lukija ilmoittautuu... :D Järjellistä sanottavaa ei tosin ole, paitsi kehu, että teidän blogia selatessa ajattelee aina sanontaparin "syön elääkseni vs. elän syödäkseni" jälkimmäistä osaa. =)
Tervetuloa vaan tänne kommenttilaatikonkin puolelle! :) Täällä Pastanjauhannassa ei toki tarvitse olla tippaakaan järjellinen (blogin nimestäkin kenties voi päätellä, ettemme itsekään ota tätä hommaa aina niin kovin vakavasti;).
Voileipäkakun päälle ymmärtämätön lukija ilmaantuu!
Enkä mä ymmärrä sitä perinteistä kermakakkuakaan. Miksi lyödä kakun väliin ylimakiaa mansikkahilloa ja pursotella kermaa reunalle kun on monta niin paljon parempaakin kakuntäytettä? No joo, jos tähän mun eteen nyt ilmeentyisi yhtäkkiä iso kermakakku, niin tarttuisin lusikkaan ilolla ja tunkisin koko komeuden napani varmaan kerralla.
Voileipäkakkujen suurensuuri vika on se, että ne tarttuu hampaisiin ja hampaisiin tarttuvaa ruokaa on äärettömän kettumaista syödä! :D
Tarttuu hampaisiin! :D Semmoiset muonat eivät ole kyllä kovin kivoja. Meikäläiselle tulee siltä osastolta ensimmäisenä mieleen grillattu maissi (tai se tarttuu ehkä ennemmin hampaiden rakosiin kuin itse hampaisiin).
Kivaa saada tänne sentään yksi kakkuvastainenkin kommentti!
mun täytyy kyllä yhtyä veeraan. mun kermakakkuvastaisuus menee kermavaahdon piikkiin. en kertakaikkiaan voi tykätä siitä. pienenä sukulaistenkin synttäreihin jätettiin "kuivakakkukolo" minulle kun en voinut syödä kermavaahtoa. kinuskitäytekakku sen sijaan on suuuuurta herkkuani:) ja ne voileipäkakut - nam!
todella hyvä täytekakkupohja on ainakin meidän perheessä harvinaisuus vaikeatekoisuutensa vuoksi. aina jotain menee mönkään:(
Heh enpä tiedä mistä tuo voileipäkakkutapa on tullut, mutta tässä suunnittelen omia valmistujaisiani ensi kuulle, ja yllätysyllätys, sinne on tulossa tarjolle voileipäkakkua... ja kermakakkua! Mutta myös muuta :) minä kyllä puolustan kermakakkua ja aina jos itse teen täytekun, se varmasti sisältää myös kermaa. Nam.
Itsekin jätän kyllä sen ylenpalttisen kermareunuksen (jos semmoinen sattuu kakussa olemaan) yleensä lautaselle. Ihan vaan jo senkin takia, että laktoosi-intoleranssin takia koitan vältellä kyläpaikoissa liiallista maitotuotteiden syömistä. Muu osa kakkupalasta menee kyllä alas sitten sitäkin sutjakammin. :)
Ruokablogien leivontahaasteessa Daring Bakerseissa oli tässä kuussa aiheena kerroksellinen Opera Cake. Hauska kurkistella ihmisten blogeihin ja katsoa, minkälaisia kakkuja ohjeesta on saatu aikaiseksi. (Hyvinkin erilaisia!)
Ja Virpille paljon onnea jo etukäteen valmistumisen johdosta! Tuommoisia juhlia (+ etenkin sitä ruokapuolta) on aina niin mukava suunnitella etukäteen.
(Harmillista, etten itse luultavimmin valmistu enää koskaan miksikään.;)
Rupes kyllä itelläkin tekemään mieli voileipäkakkua, kun en tänä vuonna lakkiaisiin pääse VR:n ratatöiden takia. Taitaa vaan jäädä kakun värkkäys toiseen kertaa.
Täytekakut ei oo ikinä ollu mun juttu. Kermavaahto on aina mennyt alas, mutta ne iänkuiset mansikat ja nyt uudistuksena tullut kitkerä ananas ei ole mun makuun kakun välissä. Suklaakakku on aivan ihanaa. Pitää kokkailla tänään jotain hyvää, kunhan kämppikset siivoaa keittiön :D
Siitä onkin sata vuotta aikaa, kun olen saanut viimeksi oikein kunnon kotitekoista suklaakakkua. Miksei kukaan enää koskaan tee semmoista, krääh.
Mainiolta työnjaolta kuulostaa muuten tuo, että pääsee keittiöön puuhaamaan sitten, kun joku muu on sen siivonnut. Aina joskus toivoo, että keittiö oppisi itse siivoamaan itsensä. :) Meillä on nimittäin niin mahdottoman pieni keittiö, että siellä ei mahdu tekemään yhtään mitään, jos sekasotkua on vähänkin tavallista enemmän.
Onpas mukava huomata, etten ole kermakakunkermanhylkimistaipumuksineni yksin. Varsinkin kaupan kakuissa kerman makeus on monesti vedetty niin tolkuttoman överiksi, ettei vain voi niellä. (Vai onko se makea reunus "kreemiä" - mikä lienee oikea tekninen termi?) Kerma tahtoo minullakin siis jäädä kakkupaloista lautaselle, mutta kakun ydinosa hedelmineen sun muine fyllinkeineen taas on vaivatta syötävissä tähänkin suuhun.
minäkin olen aina luullut olevani jotenkin outo kun en syö kermavaahtoa ;)
onneksi täällä netissä edes törmää samanhenkisiin tässä suhteessa, kun muuten ei :D
Tässähän on nyt mukavaa ilosanomaa semmoisille kakkuleipureille, jotka kauhukseen huomaavat pursotus/päällystekerman loppuvan kesken. :D Että hyvin voi jättää osan kakusta kermattomaksikin.
Teilläkin oli näköjään kakkuiltu (kermattomalla kololla tietenkin!;).
Kiitos onnitteluista! Juhlia on mahdottoman mukava suunnitella. Olenkin huomannut, että olen innoissani suunnitellut ruokaa ja muuta, mutta unohtanut kokonaan ajatella mitä haluaisin lahjaksi. En minä niistä lahjoista niin välitä, kunhan saan hyvät juhlat aikaan!:)
Ja viimeiset valmistujaiset nämä itsellenikin luultavimmin ovat. 8 vuoden yliopistolla roikkumisen jälkeen tuntuu että kun gradu on paketissa vihdoin ja viimein, en enää halua virallisesti mihinkään opinahjoon itseäni sitoa.
Semmoisiin juhliin on kyllä ihana tulla vieraaksi, jossa emäntä(/isäntä) itsekin on nauttinut järjestelyistä.
Mutta hankala tosiaan kuvitella, että alkaisi vielä ähertämään jotakin tutkintoa alusta asti kasaan, kun sen verran pitkään on koulun penkillä tullut jo tähän ikään mennessä istuskeltua.
Vai tällaista peliä täällä, kakkusotaa kunnon täytekaakkua vastaan! Minä en perinteisistä voileipäkakuista piittaa, mutta Voittamaton taas on ansainnut nimensä täydellisesti.
Täytekakuistakaan en välitä muiden tekemänä (tai varsinkaan kaupan versiona?! pyhäinhäväistys sellainen), mutta kehtaan väittää, että oma täytekakkuni, johon väliin tulee esim. itse soseutettua mansikkaa ja rahkaa ja päälle ei liian makeaa kermavaahtoa ja vaikka suklaarouhetta on kyllä ihan erkeleen hyvää. Ei piiruakaan liian makeaa, ei mitään penteleen hilloa ja kunnolla kostutettu, niin ettei ole ihan mössöä, vaan reunat on tavallaan rapeat, muttei kuivakkuudesta tietoakaan. Vaan makunsa kullakin... Sitte kerta.
Ehkä valmistan kakkua ensi viikonloppuna Sodassa ja sitten teidän ei auta kuin maistaa :-D
Mitä, mitä. Olemmeko saamassa siis vieraan, joka uhkailee tulla tekemään tänne kakun? :) Oujee. Täältä löytyy muutamakin muulin mentävä kolo, joten tervetuloa vaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa!
(Nyt kun on ollut kakusta niin paljon juttua, niin oli pakko livistää tänään kaupungille kahvittelemaan semmoisen kakkupalan ääreen, johon aprikoosi toi mukavasti vinkeyttä. Valkosuklaa maistui siinä myös. Olipahan vaan aikamoisen hyvää.)
Täällähän alkaa näyttää siltä että meitä kermavaahdon välttelijöitä on suorastaan enemmistö! Minäkään en ole oikein koskaan sietänyt kermakakkuja, ja vähintäänkin se kermareunus jää lautaselle...
Siksi itsekin tulee useimmiten tehtyä jotain raikasta hyydykekakkua, ne on jotenkin luonnostaan niin kermavaahdottomia :)
Ja ehkä se perinteinen täytekakku tosiaan on meille noin kolmekymppisille niin umpituttu lapsuudesta (ehkä juuri siksi niin moni ei pidäkään kermavaahdosta?), että sitä sitten itse haluaa maistella ja kokeilla jotain muuta?
Tuolta Daring Bakerseilta löytyy kyllä valtava määrä vaihtoehtoisia kakkuohjeita joita voisi testata, jos työ ei haittaisi harrastustoimintaa...
Mutta tämä Voittamaton, tämä on todella nimensä veroinen! Ja täytteet on aika lailla muunneltavissa oman maun mukaan.
Hyvä huomio. Kermakakku ei liene lajissaan edes ainoa ruokalaji, josta kolmekymppiset ovat syöneet ikään kuin itsensä ulos. Onhan esim. pykälää vanhemman sukupolven ”kunnon kotiruoka” korvattu kaiken maailman tacoilla ja tortilloilla, ja perinteisemmätkin keitokset maustetaan ainakin osittain uusin maustein.
Mutta niinhän se on, että jokainen sukupolvi tuo ruokakulttuuriin omat uudistuksensa.
Mä sitten taas pidän nimenomaan siitä kermasta, ja sellaisen perinteisen suomalaisen kermakakun ongelma on yleensä se, että loppu kakusta on kuivaa ja mautonta. On sitä kyllä tullut vastaan ihaniakin kermakakkuja, mutta kamalat ovat enemmistössä edelleen, joten kun sellaisia jossain kekkereissä näkee, niin ei tee yleensä mieli edes maistaa. Sen verran syöppö olen kuitenkin, että kyllä kaikki makea yleensä alas menee.
Kerman kanssa touhuaminen on kyllä yllättävän vaikea laji, kun ylivatkaamisen vaara on aina olemassa (minun ongelmani on tosin se, että jätän vaahdon aina liian löysäksi). Ja onhan siinä kakun kasaamisessa tosiaan miljoona muutakin kommervenkkiä (esim. tuo, että saa sen kosteuden kohdalleen).
Täälläkin yksi voileipäkakun ystävä - tosin perinteistä majoneesikuorrutusta ei oikein tahdo masuni sietää mikä tuli huomattua taas viime viikonloppuna lakkiaisia viettäessä. Liikaa rasvaa kerralla (uskokaa tai älkää, vaikka polkatut reseptini vaikuttavat ehkä usein aika tuhdeilta, enimmäkseen meillä syödään hyvinkin kevyesti). Tietysti sitä voisi hillitä itsensä ja jättää santsaamatta voileipäkakkua kahdesti...
Perinteisestä kermatäytekakusta en minäkään erityisemmin perusta, enkä oikeastaan täytekakuista ylipäätään. Paremman makuisen ja säilyvämmän kuorrutteen saa sekoittamalla kermaan rahkaa (en nyt muista sekoitussuhdetta, kun noita kakkuja tulee leivoskeltua aniharvoin).
Niinhän se on, että usein blogatuksi joutuvat juuri ne kaikkein tuhdeimman vaikutelman antavat pyhäruuat, kun taas kiireessä kokattuihin arkiruokiin ei tule kiinnittäneeksi sen kummempaa huomiota.
Tuollaista rahka-kermakakun ohjetta voisin koittaa itsekin kysellä asiaa tuntevammilta tahoilta. Pari kertaa olen saanut semmoista, ja muistot ovat melkoisen makoisat.
Lähetä kommentti
<< Home