Sitruunakakku
Ohhoh, mikäs se siinä? Kuivakakkua jo uudemman kerran. Mahtaako se Rosmariini olla perustamassa omaa sokerileipomoa vai mistä nyt tuulee?Koska olen nyt päättänyt opetella tosissani leipomaan - siitä huolimatta, että kymmenisen vuotta sitten tuotin ainoastaan toinen toistaan epäonnistuneempia leivonnaisia - halusin kokeilla uudestaan sitä kovan onnen sitruunakakkuakin. Ja kas, nyt siitä tulikin (ainakin siihen edelliseen sitruunakakkukertaan verrattuna) kerrassaan onnistunut.
Ohje on erittäin epämääräinen, koska en enää itsekään oikein muistanut tai tiennyt, miten tuo kakku olisi pitänyt tehdä. Sitruunajogurttia ei enää kaupasta löytynyt (kymmenen vuotta sitten sitä oli valikoimissa ihan varmasti), joten Ingmanin appelsiinijogurtti sai ajaa sen asian. Tyhjennetty jogurttipurkki (siis semmoinen muovinen) toimittaa tässä myös mittakupin virkaa. Purkilla mitataan sokeri, öljy sekä vehnäjauhot. Kananmunien keltuaiset ja valkuaiset erotellaan, ja valkuaiset vatkataan vaahdoksi. Muut ainekset sekoitetaan keskenään ja lisätään sitten valkuaisvaahtoon. Kakku paistui 150-175 asteessa uunin alatasolla tunnin verran. Paistoastetta kannattaa loppuvaiheessa tarkkailla ja varmistaa se vielä ihan lopussa tikulla tökkäämällä. Tässä vielä lopuksi ne ainesosat:
Sitruunakakku
4 valkuaista
1 sitruunan kuori raastettuna (tätäkin löytyy nykyään leivontahyllystä valmiiksi pussitettuna)
4 keltuaista
1 sitruunajogurttipurkki
3 purkillista sokeria
1 purkillinen öljyä
3 purkillista vehnäjauhoja
Tämä kakku on tosissaan sokerinen, mutta sitruunaisuus onneksi raikastaa kokonaisuutta jossain määrin.
posted by Rosmariini @ 19:40
11 comments
11 Comments:
Iiiiik SITRUUNAA =D!!! On ollutkin mielessäni jo pidemmän aikaa muffinssiversio...
Sitruunamuffinssit olisivatkin namia. Sinähän voisit semmoisen postata, niin meitsi pääsee taas valmiille reseptiapajille. ;)
hei, toimiiko tää kakku kokonaan ilman nostatusainetta? Ei tuu ollenkaan leivinjauhetta tai soodaa? Aika jännä ohje jos ei, pitää kokeilla joskus kun on aikaa ja tarve kuivakakulle.
Tuohon ohjeeseen ei tosiaan sisältynyt mitään nostatusainetta, jännä juttu. Vaikka tuo nyt tällä kertaa suhteellisen hyvin onnistuikin, niin reseptivihkoon raapustamani ohje oli joka tapauksessa sen verran epämääräinen, että kannattanee ennen kokeilua luurata samantapaisia ohjeita myös muualta.
En ole saanut sitruunaisia ajatuksia päästäni vaan ne ovat häirinneet hiukan keskittymistä jo luennoillakin. Mutta nyt olenkin vihdoin kehitellyt mieleni sopukoissa - ainakin teoriassa - lähes täydellisen sitruunamuffinssi-ohjeen, joten on... PAKKO... PÄÄSTÄ... LEIPOMAAN!!!
Onnittelut muuten taas nettijutusta, olette jo vallan julkkukokkeja :D!
Siinä jutussahan tuli samalla mukavasti mainostusta myös Tuulentuvan tomaattisämpylöille. :)
Sitruuna sopii kyllä käsittämättömän hyvin kaikkiin makeisiin leivonnaisiin. Semmoinen kaupassa myytävä (tai ainakin 80-luvulla myytiin) muffinssimainen sitruunapulla oli myös aika hyvää. Ja jonkinlaista sitruunatorttua pitäisi myös opetella jolloinkin tekemään.
Juu, ei tule tuohon ohjeeseen kohotusainetta.
Maku on mehevimmillään päivä, pari paistamisen jälkeen.
Ilmeisesti kaikki ainesosat olivat sitten oikein, hienoa! Vähän turhan kuivaksi itse paistoin, kun pienensin mittasuhteita, mutta kyllä tämä tästä vielä.
No onkos tuo ihme jos ei noin vaikeenoloinen kakku heti kerralla onnistu. Pidän itseäni kohtuullisena leipurina mutta tosi harvoin viitsin mitään noin monimutkaista tehdä. :-)
Vieläkös Huovisen leipomosta saa noita sitruunapullia (vai mikä niiden muffinssimaisten sitruunajuttujen nimi oikein on)? Ja voi kun sais sitä seeprapatonkia vielä joskus... (itse he nimittävät sitä joksikin muuksi mutta jokainen sellaisen nähnyt kyllä varmasti myöntää että seeprapatonki mikä seeprapatonki).
Pitäisi vilkuilla joskus eri paikkojen pullavalikoimia vähän tarkemmin, kun ei ole oikein kuvaa nykyisestä tarjonnasta. Ihan niin kuin olisin vähän aikaa sitten kuullut jonkun rouvan pyytävän pullatiskiltä kahta sitruunapullaa, mutta en sitten kehdannut jäädä luuraamaan, että minkäköhänlaisista pullista mahtoikaan olla kyse.
Niin, ja toki tuo kakku on melkoisen helppo, niin kuin kai tuommoiset vuokaleivonnaiset yleensäkin. Taisi olla vääränlainen vuoka ja liian kiirekin silloin muinoin, kun tätä edellisen kerran leivoin.
Nykyään saa sitruunarahkaa, käy varmaan tähän kakkuun, tarvittaessa hivenen ohennettuna.
Lähetä kommentti
<< Home