tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Kuivakakku, kaikkea sitä

En ole tehnyt kuivakakkua käsittääkseni ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta nyt kun sain lahjaksi taikinajuurta ystävänkakku Hermanniin, niin eihän sitä kehdannut jättää käyttämättäkään. Kakkuvuoatkin oli sysätty keittiön ylimmälle hyllylle kaikkein kaukaisimpaan nurkkaan, mistä voi tosissaan päätellä, ettei kuivakakun leipominen ole hetkeen ollut mielessäni kaikkein päällimmäisenä.

Syynä moiseen nihkeyteen ovat muinoin hankitut kehnot kuivakakkukokemukset. Sain 90-luvun puolivälissä ohjeen aivan ihanaan sitruunakakkuun, jota sitten tohkeissani ryhdyin leipomaan. Lopputulos oli sanalla sanoen kammottava. Kakku kohosi paistettaessa liikaa ja kärähti pahasti pinnalta, mutta jäi keskeltä kaikesta huolimatta kokonaan raa'aksi. Lisäksi kakku ei luonnollisestikaan suostunut irtoamaan vuoasta, vaan jouduin hakkaamaan siitä veitsellä suuria murkuloita, jotka sitten pakastin ja myöhemmin taisin jopa syödäkin. (Vähärahaisena opiskelijana ei auttanut olla syömistensä suhteen turhan nirso.)

Tämänkertainen kakku (tai kakut, koska minulla on kaksi pienehköä vuokaa) sen sijaan onnistui omaksi tehtailukseni varsin hyvin, jos kohta lopputuloksesta tuli aavistuksen verran liian suklainen meikäläisen makuun. Lisämakuna oli raastettua omenaa ja rouhittua pähkinää. Hoksasin olla laittamatta vuokiin tällä kertaa liikaa taikinaa ja paistamisen suoritin uunin alatasolla, niin pintakaan ei päässyt pahemmin kärähtämään. Kaiken huipuksi kakut vielä irtosivat kiltisti vuoistaan, joten taisin tällä kertaa olla leivontakeijun suosiossa. Nyt on pakastimessa paljon vierasvaraa, mikä täten kaikille tuttaville tiedoksi saatetaan. (Yleensä tarjoan yllätysvieraille pelkkää kahvia, kun vierasvara ei selvästikään ole vahvin lajini.)

Ehkäpä kokeilen vielä jolloinkin sitä sitruunakakkuakin. Tällä kertaa toivon mukaan hieman paremmalla menestyksellä kuin silloin viimeksi.

14 Comments:

At 20/2/07 21:04, Blogger Välispiikki said...

Retro vie mukanaan, minäkin leivoin pullaa viimeksi n vuotta sitten ja nyt taas! Mutta vuokapolitiikkaan... Hurahdin silikonivuokiin Runebergin torttuja tehdessäni. Ihanan helppoa! Niiden kanssa ei tartte miettiä että puukollako vai taltallako tämä nyt irtoaa. Siirtykää tekin silikoniaikaan :-)

 
At 20/2/07 21:29, Blogger Rosmariini said...

Olen noita silikonituotteita kaupassa jo vähän alustavasti hiplaillutkin, kun reilu vuosi sitten tähän talouteen hommattu silikoninen pullasuti sekä uunihanskat ovat osoittautuneet käytössä ihan lyömättömiksi. :)

Toisaalta meikäläisen ei välttämättä kannata tällä leipomistahdilla hommata uutta kuivakakkuvuokaa ihan hetkeen...

 
At 20/2/07 21:37, Blogger Välispiikki said...

Jatka hiplailua, sillä niitä voi käyttää muuhunkin kuin leipomiseen, esim. jäädykkeisiin, hyytelöihin, pateisiin, terriineihin yms. mikä pitää saada "muotoonpaistettua" ja irroitettua rikkomatta :-)

Terv. nimim. "Hurahtanut Helsingistä"

 
At 20/2/07 21:51, Blogger Rosmariini said...

Niitä tuotteita näyttää olevan tosiaan vaikka millä mitalla leivonta-alustoista aina ruokanaruihin ja pannunalusiin.

Unohdin kokonaan, että silikoninen paistinkostutin meiltä toki jo löytyykin. :D

 
At 20/2/07 22:21, Blogger Taco said...

Oih, vieläkö Hermanni elää!! Kyseinen ystävänkakku kävi luonani lukioaikoina 90-luvun alulla. Oulusta oli silloinkin kyse...

En muista enää, miltä Hermanni maistuu mutta ajatus oli ihastuttava :)

 
At 20/2/07 23:12, Blogger allyalias said...

Hyvä ajoitus, kerta kaikkiaan! Minun Hermannini on menossa uuniin huomenna. En ole ennen tutustunut moiseen ystävään joten kiva nähdä että hän vaikuttaa syötävältä. Kiitoksia!

 
At 21/2/07 09:21, Blogger Rosmariini said...

Taco: Mahtaakohan tuo taikinajuurikin olla peräisin sieltä 90-luvun alusta? :D Sehän olisi sitten melkein yhtä vanha kuin edellinen kakunleivontakokemukseni...

Allyalias: Hermannilla on nyt selvästi Oulun-kiertue meneillään. Tuolla Sekasopassa (johon postauksessa linkitin) on enemmänkin keskustelua aiheesta. Harmi, etten itse hoksannut lueskella Hermanni-vinkkejä etukäteen, olisin ehkä voinut korvata omenaraasteen tölkillisellä ananasmurskaa. Vaikka ihan hyvää se oli kyllä noinkin.

 
At 22/2/07 11:21, Anonymous Linnunradan liftaaja said...

Minäkin söin eilen Hermannia Oulussa ja hyvvää oli. Silikonivuoista sen verran, että perinteiseen kuivakakkuun käy mielestäni paremmin tuo perinteinen vuoka. Silikonivuoka jättää kuivakakkuihin kiiltävän pinnan, mikä saa kakun näyttämään muovilta. Siksi meidän silikonikakkuvuoka päätyi taannoin kirpputorille. Kuorrutettaviin leivonnaisiin se sopii ihan hyvin ja on kieltämättä käytössä helpompi kuin nämä alumiiniset esiäitinsä.

 
At 22/2/07 18:14, Blogger Rosmariini said...

Muovisen näköinen kakku ei kieltämättä kuulosta kovin herkulliselta, joten taidanpa senkin puolesta tyytyä tällä kakkuosastolla vanhoihin metallivuokiin. Onhan siinä oma tunnelmansa, kun ne kerran kymmenessä vuodessa kaivaa kaapin perukoilta esiin.

 
At 23/2/07 11:30, Anonymous Anonyymi said...

Tämä nyt ei liity kakkuihin ollenkaan, vaan silikoniin. Ostin silikonisia lenksuja, foodloops nimeltään, joilla on helppo sitoa paisteja ja lintuja, niputtaa mausteyrttejä (bouquet garni) jne. Kätevä apu sille, joka ei ole käsistään älyttömän kätevä. Uskallan suositella tämän mainion palstan väelle.
Svea

 
At 23/2/07 12:12, Anonymous Anonyymi said...

Hei, Voisitko laittaa sitruunakakkusi reseptin blogiin? Etsiskelen oikein makoisaa ohjetta.
t. Piia

 
At 23/2/07 13:29, Anonymous Polgara said...

...Hermanni saattaa joskus heittäytyä vähän hankalaksi, jos unohtaa ruokkia tms. Niin että Hermannia täytyy sitten hoitaa hyvin. Minun Hermanni koki väkivaltaisen kuoleman aikoinaan. Nyt Hermannia tyrkytettiin uudelleen, mutta en enää halunnut häntä hoiviini...

 
At 23/2/07 19:45, Blogger Rosmariini said...

Kaivelin reseptivihkostani tuon (surullisen)kuuluisan sitruunakakun ohjeen, joka näytti näin äkkiseltään sen verran epämääräiseltä (semmoinen sivun reunaan jossain kyläpaikassa tehty pikainen sutaisu), etten kehtaa kirjoittaa sitä tänne ennen ohjeen testaamista. Mehevöittävänä ainesosana siinä oli joka tapauksessa raastetun sitruunankuoren lisäksi purkillinen sitruunajogurttia (onkohan semmoista enää edes myynnissä?).

Marien Sekasopasta näyttää löytyvän myös sitruunakakun ohje, joka vaikuttaa tosissaan makoisalta, joten kannattaa testata sitä näin alkuun - omaa sitruunakakkuamme odotellessa. ;)

 
At 23/2/07 19:56, Blogger Rosmariini said...

Svea: Noita ruokalenksuja olen katsellut keittiökaupoissa itsekin, taitavat olla kohtuullisen uusi tuote, kun ovat nyt joka paikassa niin esillä. Mukava kuulla niistä jonkun käyttäjän kokemuksia.

Polgara: Miehet osaavat joskus olla niin vaativia. :) En minäkään ehtinyt Hermannia kovin aktiivisesti viihdyttämään (ruokkimisen ja satunnaisen hämmentelyn sentään muistin), mutta onneksi se tuntui säilyvän hengissä siitä huolimatta.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails