Lindströmin pihvit
Taannoisen punajuuripiirakan kommenttiosastolla tuli puhetta Lindströmin pihveistä. Kyseessähän on parhaimmillaan ihan loistava ruoka, joka kuitenkin minun keittiövuorollani epäonnistuu välittömästi. Olen aina aiemmin sortunut Lindström-ohjeiden kanssa liialliseen kikkailuun, joten kokeilin tällä kertaa mahdollisimman riisuttua versiota. Yhdistin kulhossa 400 grammaa jauhelihaa, muutaman raastetun etikkapunajuuren, yhden munan, pannulla pyöräytetyn silputun sipulin sekä ropsauksen verran suolaa ja pippuria.Tarkoitukseni oli paistaa punajuuripihvit pannulla voissa (tähän saakka olen paistanut ne uunipellillä ilman rasvaa) - mutta voi! Jääkaappitonttumme oli syönyt ainokaisen voipakettimme jämät suihinsa (tai sitten käytin paketin mutkassa piileskelleen viimeisen voinokareen lauantaiseen bataattivaahtoon), minkä seurauksena huomasin olevani voittomassa tilanteessa. Ei auttanut muu kuin paistaa lindströmit oliiviöljyssä, mikä ei välttämättä auttanut pääsemään kaikkein muhevimpaan lopputulokseen. Pihvit eivät myöskään pysyneet kovin hyvin koossa, minkä lisäksi tein niistä ehkä hivenen liian paksuja. Suolaakin olisi saanut olla enemmän. Voi murheenkryynit. Ei mennyt taaskaan ihan nappiin.
Mutta yrittänyttä ei onneksi laiteta. Seuraavalla kerralla voisin testata tätä oululaisten makupalakokkien reseptiarkistosta löytyvää Lindström-ohjetta:
Lindströmin pihvit
800 g jauhelihaa
2 munaa
n. 200 g punajuuriraastetta
1 sipuli
2½ dl korppujauhoja
4 dl kuohukermaa
aromisuolaa
grillimaustetta
kuminaa
paprikajauhetta
Sekoita ainekset ja anna taikinan turvota 10-15 minuuttia. Paista pannulla voissa kauniin väriseksi.
Olen selvästi ajautunut viime päivinä blogimme yksinhuoltajaksi. Pitää patistaa Pippurimyllykin viimeistään viikonloppuna postauspuuhiin.
posted by Rosmariini @ 20:30
6 comments
6 Comments:
Tätä ruokaa meilläkin tehtäisi muuten useammin, mutta kun se punajuurien raastaminen on niin värikästä puuhaa, että roiskeita lentää aina pitkin seiniä. Vaikka yrittäisi olla kuinka varovainen. Pliukaitakin vielä, plumpsahtelevat sormista ja Ahkerasta omille teilleen. Myydäänköhän valmista raastemössöä missään?
Samma här! Hyvä kun otit puheeksi. Tässä osoitteessa on vaan se onneton hämmennys, että peijakkaat pihvit eivät onnistu koskaan muutenkaan, mistä syystä itse punajuuret jäävät vähemmälle huomiolle. Sekin vielä.
:)
Tämän inspiroimana päätin valmistaa Lindströmin pihvejä ensimmäistä kertaa ikinä. Olen aina kovasti pitänyt ko. ruokalajista, kun isovanhempani ovat sitä valmistaneet, ja onnistuipa omassakin keittiössä yli odotusten. En ollut varma mitä ohjetta seurata, joten teinpä sitten tavallisen lihapullataikinan johon raastelin sopivaksi katsomani määrän punajuurta. Punajuuren raastaminenkin oli helppoa ja siistiä, toisin kuin peloteltiin! Kylkiäisiksi kiehautin vielä kermakastiketta perunoiden päälle. Ai ettämh oli hyvää.
Apua! Onnistuit hyvin! Ja vielä ekalla yrittämällä! Ja punajuuretkin osasit raastaa nätisti! Kääk! Alemmuudentunto iskee, kun täällä tuo lindström-puuhastelu on oikeasti yhtä tumpelointia alusta loppuun asti.
Mutta ehkäpä minäkin panostan seuraavalla kerralla kunnon kermakastikkeeseen. Sen allehan voi vaikka naamioida epämääräiset ja pannulla repeilleet pihvit, niin täydestä menee!
Jaahas, tulipa ainakin käytettyä tämän vuoden huutomerkkikiintiö kerralla loppuun.
Piti oikein internetin ihmeelliseen maailmaan tulla kurkkimaan lindströmin pihvien ohjetta, kun olen niistä haaveillut koko syksyn ja ikinä en ole tehnyt..
Tätä siis meillä tänään, mutta vetoan kiireeseen ja teen laiskan kokin versiona murekkeen muodossa. Tiedä vaikka säveltäisin sinne sekaan jotain täytettä vaikka herkkusienistä ja tuorejuuston jämästä...
Punajuurimureke olisikin takuulla tosi hyvää! Ja lihapulliakin lindström-taikinasta jotkut vääntävät.
Lähetä kommentti
<< Home