Rahinan punaviini-lammaspata

Pastanjauhajat panivat tällä kertaa pataansa karitsaa. Olen jo jonkin aikaa toivonut törmääväni lammaspadan ohjeeseen, jollainen sitten viime viikolla putkahtikin reseptikilpailupostauksemme kommenttilaatikkoon. Tässä Rahinan braavuuri, olkaa hyvät:

Punaviini-lammaspata

Ensin pannulla paistetaan pekonia/silavaa että siihen saadaan rasvaa. Tämän jälkeen mukaan heitetään mehukkaita lampaan paloja, silputtu punasipuli ja valkosipulia. Näitä paistellaan suolaa varovasti lisäillen, kunnes lammaspalojen sivut ovat paistettu umpeen (lihan väriä saa silti näkyä). Samaan aikaan voi valmistella punaviiniä, eli lisää siihen pippuria ja hieman maissijauhoa ja ehkä tilkan vettä.
Kun lampaat ovat valmiita voi punaviiniseosta kaataa joukkoon niin että ne hukkuvat. Mukaan voi samalla heittää hillosipuleita, pilkottuja suolakurkkuja, sieniä, oliiveja, tms. Hella pienelle (niin ettei kiehu) ja pataa haudutellaan kannen alla, n. puolen tunnin välein nestettä lisäten. Keitoksen voi päästää loppuvaiheessa kohtuu kuivaksi.
Noin neljän tunnin kuluttua kun lammaspalat alkavat hajoilemaan, voi pyyhkiä kuolan suupieliltään ja laskea hellan lämpö minimiin ja panna perunat uuniin. Itse suosin rosmariiniperunoita valkosipulilla tai luuydin-valkosipuli-kermaperunoita: viipaloidut perunat pellille, päälle raastetaan valkosipulia, sitten suolaa ja pippuria. Muutama luu luuytimineen perunoiden päälle (n. viisi senttiä paksuja biittejä) ja kermaa kostukkeeksi.
Kun perunat ovat valmiita (nelisenkymmentä minuuttia) voi ruoan tarjota. Ruoan kanssa vahvaa punaviiniä.

Punaviinissä haudutetun lihan herkullisuutta on hehkutettu jauhantablogissamme ennenkin. Liha mureutuu pitkässä kypsytyksessä suussa sulavaksi samalla, kun punaviini kiehuu kasaan ja antaa pataan täyteläisen pehmeän maun. Pataruuat yleensä myös valmistuvat varsin vaivattomasti. Kunhan saa ainekset lohkottua sopiviksi kuutioiksi, hella tai uuni hoitelevat loput. Vielä kun malttaa odotella muutaman tunnin padan valmistumista (välillä voi tietenkin käydä maistelemassa padassa muhivien makujen kehittymistä), mallikelpoinen sunnuntaisapuska on valmis.

Myös lammaspadan perunasuositukset olivat pastanjauhajille varsin mieluisat. Luiden puutteessa turvauduimme tällä kerralla vaihtoehtoon a, eli vetelimme perunat siivuiksi, minkä jälkeen sekaan sotkettiin oliiviöljyä, rosmariinia, pari kolme siipaloitua valkosipulinkynttä sekä tietenkin surautukset suola- ja pippurimyllyistä. Sitten vaan perunat pellille ja uuniin 200 asteeseen vajaaksi kolmeksi vartiksi. Aah, makoisaa.

Kiitokset maukkaasta ruokahetkestä reseptin lähettäjälle, joka omankin bloginsa perusteella vaikuttaa arvostavan hyvää ruokaa ja juomaa.