Crema Catalana

Man make fire! Tätä espanjalaista paahtovanukasta meillä ei ole aiemmin kokeiltu. Sen sijaan klassikkojälkiruoan ranskalainen lähisukulainen Crème Brûlée on pastanjauhajien keittiössä hyvinkin tuttu. Molemmat ovat helppoja, nopeita, näyttäviä ja todella hyvänmakuisia jälkiruokia. Ainoastaan hyytymisvaihe tuntuu usein olevan hiukan tuurista kiinni. Siitäkään ei kuitenkaan kannata ottaa liikoja paineita. Makuun ei vaikuta, vaikkei lopputulos saavuttaisi aivan Jacky Makupalojen rakennetta. Kovaksi paahdettava karamellipinta pitää annoksen napakasti kasassa, vaikka sisus jäisi hieman höllyväksi.

Crema Catalana

4 dl kermaa (tai puolet kermaa, puolet maitoa)
vaniljatanko
tilkka appelsiinimehua (miel. tuoreesta appelsiinista puristettua)
1 dl maitoa
4-5 kpl keltuaista
3 rkl sokeria

Tässä reseptissä päästään uunivaiheeseen varsin ripeästi. Laita siis empimättä uuni kuumenemaan 90 asteeseen heti aluksi. Halkaise sitten vaniljatanko veitsellä ja raaputa siemenet sisältä kattilaan. Tanko kannattaa ehdottomasti käsitellä näin. Siten maukas sisus saadaan hyödynnettyä tehokkaimmin. Laita loppu tanko kattilaan siementen perään. Kaada perään kerma ja appelsiinimehu. Halutessasi voit raastaa mukaan myös appelsiinin kuorta. Kuoresta tulee erittäin raikas ja voimakas, melkeinpä mehua appelsiinimaisempi maku. Raasta vain kuoren keltaista osaa, älä mene valkoiseen hötyyn asti.

Kiehauta kermaseos nopeasti. Sekoita sillä aikaa erillisessä kulhossa keltuaiset, sokeri ja tilkka maitoa (tämä on se aineslistan "1 dl"). Vatkaa sen verran, että keltuaisten rakenne rikkoutuu kunnolla ja sokeri liukenee täysin. Kun kerma(maito) on kiehahtanut, kaada se keltuaisseoksen joukkoon samalla koko ajan hieman sekoittaen. Kaada huolella, jotta saat vaniljansiemenet kattilan pohjalta mukaan. Niissä asuu hyvä maku!

Nouki vaniljatangon raato kulhosta, sekoita vielä hieman ja jaa seos mataliin, uuninkestäviin tarjoilukulhoihin. Ohjeen mittasuhteilla saat noin neljä annosta. Laita kulhot juuri sopivasti 90 asteen lämmön saavuttaneeseen uuniin jähmettymään. Hyytymisen tulisi kestää puolisen tuntia. En tiedä, antaako uunimme termostaatti alilämpöä, mutta meillä siihen kuluu näissä vanukas/kiisseliresepteissä poikkeuksetta ohjearvoja pidempään. Kun vanukkaat ovat hyytyneet, jäähdytä ne huoneenlämpöön (tai halutessasi jääkaapissa - tähän asti reseptin voi tehdä myös tarjoilua edeltävänä päivänä).

Tämän jälkeen päästään asiaan! Ripottele päälle tasainen kerros normaalia kide- tai fariinisokeria. Kunnon kerros, mutta älä liioittele. Milli tai pari riittää. Sitten toho päälle ja paahtamaan. Suhuuta liekillä jokaista annosta tasaisesti niin, että pinta paahtuu kauttaaltaan ruskehtavaksi, kovaksi kerrokseksi. Huomaat tohottaessa, miten pinnan sokeri sulaa, kuplii hieman ja muuttuu sitten ruskeaksi. Silloin ollaan perillä. Sokeri paahtuu todella karkin makuiseksi, lusikalla sopivasti lohkeavaksi kanneksi ja viimeistelee vanukkaan.

Kun kaikki kupit on käyty läpi, käydään pöytään ja ihastellaan kätten jälkeä. Tulipa hyvää!

Nykyään keittiökaupoissa on myynnissä siroja, juurikin keittiökäyttöön tarkoitettuja kaasupolttimia. Ne ovat pieniä, käteviä, kevyitä ja syttyvät siististi piezolla napista painamalla. Tosimiehet kuitenkin hakevat omansa rautakaupasta, sieltä tohottajaosastolta. Esim. oheisen kuvan Primuksessa on himpun verran liikaa puhtia keittiötöihin. Tulen, vaaran, vauhdin ja polttomoottoripohjaisten tai muuten isoäänisten laitteiden kanssa pätee aina sama sääntö: vähän liikaa on sopivasti. Jos poltin kuitenkin on vielä kaupassa, sokerin voi aivan yhtä hyvin karamellisoida uunissa grillivastuksen alla. Seuraile kulhojen pintoja tarkasti ja lopeta paahtaminen, kun sokeri on kuplahtanut ja ainakin paikoin ruskeaa. Tällöin kyllä ne "vähän liiat" tyylipisteetkin jäävät valitettavasti kauppaan.