Jännä puolukkakakku

Cele osallistui reseptikilpailuumme jännittävällä puolukkakakun ohjeella. Puolukat toimivat makeissa leivonnaisissa mainiosti. Tässä kakussa happoisat marjat kohtaavat kermaisen mehevän täytteen ja tekevät lopputuloksesta vastustamattoman maistuvan.

Puolukkakakku

pohja:
300g tummia keksejä murskattuna (yleensä kaikki tummat keksit on täytekeksejä, joten dominoita ja täytteet pois)
100g voita

täyte:
2dl kuohukermaa
2dl maitorahkaa
1dl mangososetta (piltti)
1dl maustamatonta tuorejuustoa
2dl sokeria
1rkl vaniliinisokeria
8 liivatelehteä
0,5dl vaaleaa mehua

hyytelö:
5-6dl puolukoita
3dl vaaleaa mehua
1dl hyytelösokeria

Kakku on tarkoitus tehdä pyöreään irtopohjaiseen vuokaan. Vuuan pohjalle kannattaa pistää leivinpaperi niin kakun saa helpommin irti pohjasta
Voi sulatetaan ja sekoitetaan keksijauheeseen. Keksimurska painellaan vuuan pohjalle.
Kerma vatkataan vaahdoksi, sekoitetaan joukkoon maitorahka, mangosose, tuorejuusto ja sokerit. Liivatelehdet liotetaan ensin kylmässä vedessä, puristetaan kuiviksi ja liuotetaan kiehuvan kuumaan mehuun. Liemi sekoitetaan kermamönjään. Sitten täyte kaadetaan keksipohjalle ja pistetään kakku hyytymään jääkaappiin.
Kun se on hyytynyt, pannaan puolukat kakun päälle, tehdään mehusta ja hyytelösokerista hyytelöliemi ja kaadetaan se puolukoiden päälle. Lopuksi annetaan hyytyä jääkaapissa esimerkiksi yön yli.

En ole ollenkaan kokenut kakkuleipuri, minkä osoituksena taloudestamme ei löytynyt irtopohjaista vuokaakaan. Semmoinen on tosin ollut ostoslistalla jo pitemmän aikaa, koska monien reseptien toteuttaminen on vuosien varrella tyssännyt kyseisen vuuan puutteeseen. Joten tie vei vuokakaupan kautta ruokaosastolle, josta poimin mukaani muun muassa tummia täytekeksejä, pilttipurkin sekä liivatelehtiä.

Itse kakku syntyi sangen mutkattomasti, kun uuniakaan ei tarvittu lainkaan. Dominoiden kanssa räpistellessä meni toki hetkisen verran aikaa, mutta sen jälkeen leipomus eteni omalla painollaan muiden keittiöhommien ohessa. Kuvia en ehtinyt kakusta juurikaan räpsiä (kun piti kiikuttaa se saman tien vieraille syötäväksi), mutta jospa noista nyt suurin piirtein ilmenisi, minkälaisen viritelmän sain aikaiseksi. Hyydytykset muodostavat jälkiruuissa aina pienen jännitysmomentin, mutta hyvinpä nuo kerrokset onneksi jämähtivät.

Tämä raikas puolukkaviettelys sopisi mielestäni korvaamaan vaikka joulupöydän tunkkaisehkot luumu/suklaaviritykset. (Vaikka eihän tämäkään kakku tietenkään ihan kevyimmästä päästä ole.)