Uunitetut punajuuret
Michael Björklundin Lähiruokaa-kirjassa yhdistyy kaksi mukavaa asiaa. Michael Björklund ja lähiruoka. Olen vuoden alkajaisiksi miettinyt, mitä kaikkea tänä vuonna voisi puuhailla, ja matka Ahvenanmaalle voisi olla aika hupaisa.
En ole siellä ikinä käynytkään, paitsi tietenkin laivan kyydissä Maarianhaminan satamassa.
Lähiruokaa-kirjasta kokeiluun on päättynyt toistaiseksi uunipunajuuriresepti. Olen kerännyt kyllä rohkeutta myös hirvicarpaccioon, mutta ohueksi viipaloitava liha ja öljyssä haudutettu munankeltuainen tuntuvat hiukan hermostuttavilta. Punajuuren, vuohenjuuston ja hunajan yhdistäminen oli sen sijaan huomattavasti luontevampaa:
En ole siellä ikinä käynytkään, paitsi tietenkin laivan kyydissä Maarianhaminan satamassa.
Lähiruokaa-kirjasta kokeiluun on päättynyt toistaiseksi uunipunajuuriresepti. Olen kerännyt kyllä rohkeutta myös hirvicarpaccioon, mutta ohueksi viipaloitava liha ja öljyssä haudutettu munankeltuainen tuntuvat hiukan hermostuttavilta. Punajuuren, vuohenjuuston ja hunajan yhdistäminen oli sen sijaan huomattavasti luontevampaa:
Uunissa kypsennetyt punajuuret(Minä laitoin hunajaa hiukan myös valmiin annoksen päälle, koska vuohenjuuston ja hunajan yhdistelmä vaan on niin jumalainen.)
500 g punajuuria
karkeaa suolaa
150 g vuohenjuustoa
100 g saksanpähkinöitä
juoksevaa hunajaa
1 kourallinen rukolaa (tätä minulla ei ollut)
mustapippuria
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä kokonaiset punajuuret uunivuokaan, ripottele päälle reilusti karkeaa suolaa ja kypsennä uunissa kunnes ne ovat pehmeitä. Aika riippuu punajuurten koosta - ne ovat kypsiä, kun veitsellä pistettäessä ei enää tunnu vastusta.
Anna punajuurten jäähtyä, kuori ne ja leikkaa lohkoiksi. Levitä lohkot uunivuokaan ja ripottele päälle vuohenjuusto ja pähkinät, Valuta lopuksi pinnalle norona hunajaa ja paista uunissa kunnes vuohenjuusto alkaa sulaa.
Ota vuoka uunista, höystä rukolalla ja mustapippurilla ja tarjoa heti.
13 Comments:
Minustakin olisi kiva käydä Ahvenanmaalla, jospa sinne joskus vielä pääsisi :)
Michael Björklund on kyllä mukava heppu ja erittäin innostava. Pääasiassa tv:n kautta on tullut seurattua ja paljon ajattelutti jo silloin lähiruoka-ajattelu ja ylipäätään pohjoismainen ruoka. Itse muualta tänne alueelle muuttaneena on mietityttänyt myös ruokakulttuuri, jossa on kasvanut: juuret ovat toisenlaisessa kulttuurissa, kuin se missä on kasvanut ja sitten vielä tämä ruokaympäristö, missä nykyään on (ja lapsensa kasvattaa). Siis perinteet. Mitä välittää eteenpäin?
Mutta joo. Kunhan kirjastoon taas jalkaudun, niin Björklundia voisi lainata...
Virpi: Jospa tosiaan. Muru-Jaanalla on muuten aika inspiroiva kirjoitus aiheesta.
Ålvadosta olen kerran maistanutkin. :)
Amalfin sitruuna: Hyvää pohdintaa. Suomessa on muutenkin katkottu (etenkin 1980-luvun tienoilla) niin urakalla siteitä vanhoihin perinteisiin, ettei vanhaa ruokakulttuuria ole enää kovinkaan paljon välitettäväksi jälkipolville. Tai ei se ainakaan kovin luontevasti käy.
Michael Björklund on kyllä suomalaisista julkkiskokeista meikäläisen ehdoton suosikki. (jos ahvenanmaalaisen voi suomalaiseksi laskea)
Kokeile myös riimiliha hirvestä. Ulkofile käy hyvin tähän tarkoitukseen. Olen nyt pari kertaa tehnyt ja on kyllä makiaa!
P.S. Musta saa matkaseuraa vaikka sinne Ahvenanmaalle sitten ihan mieluusti :) nimimerkillä Matkailua Vihaavan Vaimo.
Annepa: Riimiliha on jo pelkkänä sananakin ihan mahdottoman houkutteleva.
VIrpi: Olisihan muuten hienoa lähteä Affenanmaalle blogiporukalla. Vaikka kahden hengen porukalla, (jos kukaan muu ei uskalla lähteä meidän kanssa reissuun;).
Jes! Meiän pitää laittaa suunnitelmat alulle :)
Niin pittää!
M. Björklund on sympaattinen ja aika lailla yhtä sympaattinen on Ahvenanmaakin - paitsi hotellit on surkeita, mutta muutoin oikein mahtava paikka eli kerätkää ihmeessä kimpsut kasaan ja matkaan, mutta kannattaa tehdä se vasta kesällä ;-)
Lähiruokaa on aivan ihana selailukirja. Onni oikein huokuu sieltä sivuilta, vaikka ei edes tekstejä lue ;-)
Kertokaahan muutkin Ahvenanmaalla käyneet, mitä siellä kannattaa nähä ja tehä.
ah, noi punajuuret ovat ihania... sain luomupunajuuria ja en muistanut ohjetta taysin joten kuorin ja lohkoin punajuuret ensin ja laitoin vasta sitten uuniin; onnistui myos hyvin noin pain (ja en edes lisanyt oliivioljya lohkojen paalle vaikka mieli teki!).
Muuten noissa saksanpahkinoissa on kamalasti kaloreita...koitan vahan laskeskella syomisia ja yllattavista asioista niita tulee paljon!
Kääk. Minulle saksanpähkinät ovat just semmoista aina käden ulottuvilla olevaa perussyötävää. :)
Moi,
Mikä merisuolan funktio tossa alussa on kun punajuuria kypsennetään? Sehän ei tietenkään pysy punajuurten päällä, joten onko ideana vaan että vuoassa on merisuolaa kosteutta sitomassa(?) tai jostain muusta syystä?
Lähetä kommentti
<< Home