Hiihtoloma ilman suksia
Pastanjauhantatiimi sai hiihtolomansa kunnialla päätökseen. Vuokrasimme tuttavapariskunnan kanssa mökin Englannin järviseudulta, Lake Districtiltä Cumbriasta. Brittein kevät oli sen verran pidemmällä, ettemme tarvinneet edes tekosyitä ollaksemme hiihtämättä metriäkään. Pieniä patikkaretkiä sentään teimme.
Kerrankin kävi niin päin, että mökki oli paikan päällä huomattavasti prameampi kuin web-esitteessä. Pikemminkin kyse oli kaksikerroksisesta kivilinnasta! Tämä ei tietenkään haitannut lain. Myös keittiö oli erittäin asiallisesti varusteltu, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Keliolosuhde oli kuten Brittein keväältä sopii odottaakin: tuhtia sumua ja nihkeää vesisadetta kohdattiin lähes päivittäin. Tämäkään ei haitannut lain, sillä nuiva keli on oiva tekosyy sijoittua sisätiloihin nauttimaan ruoasta ja juomasta. Kaunista aurinkopoutaakin saimme - eikä totta puhuen ihan jokainen vesikuurokaan onnistunut pitelemään ryhmää sisätiloissa. Kameran muistikortti täyttyi ripeää tahtia usvan sumentamista maisemakuvista.
Ovelat britit olivat paaluttaneet saarensa - tai ainakin järviseudun - täyteen hyvin merkittyjä julkisia kävelyreittejä. Haikkailimme niistä muutamia, hyödyntäen luonnollisesti evästelymahdollisuudet - pastanjauhajia kun ollaan. Osa reiteistä kiemurteli hauskasti maatilojen ja hyväosaisten uskomattomien huviloiden läpi. Kanat, lampaat, hevoset sun muut juoksentelivat tiloilla sikin sokin vapaina keskenään. Brittifarmari ei selvästikään ole säikähtänyt lintuinfluenssakohua siinä määrin kuin suomalainen.
Käveleminen houkuttelee raavaimmastakin esiin janon. Ei ollutkaan ihan tavatonta nähdä retkueemme palkitsemassa itseään oluella peribrittiläiseen tapaan pubiympäristössä. Seurueemme brittiläisin siipi oli tosin suruksemme pannut merkille, että perinteiset hiljaisen musiikin ja olutlasin ympärillä keskustelun pubit ovat vähitellen muuttamassa linjaansa limuviinan ja eurodiscon teinipaikoiksi - ainakin viikon menoiltoina. No - kapakoitsijoilla on täysi oikeus ja vapaan kilpailun ilmastossa lähes velvollisuus myydä sitä, mitä yleisö ostaa.
Kerrankin kävi niin päin, että mökki oli paikan päällä huomattavasti prameampi kuin web-esitteessä. Pikemminkin kyse oli kaksikerroksisesta kivilinnasta! Tämä ei tietenkään haitannut lain. Myös keittiö oli erittäin asiallisesti varusteltu, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Keliolosuhde oli kuten Brittein keväältä sopii odottaakin: tuhtia sumua ja nihkeää vesisadetta kohdattiin lähes päivittäin. Tämäkään ei haitannut lain, sillä nuiva keli on oiva tekosyy sijoittua sisätiloihin nauttimaan ruoasta ja juomasta. Kaunista aurinkopoutaakin saimme - eikä totta puhuen ihan jokainen vesikuurokaan onnistunut pitelemään ryhmää sisätiloissa. Kameran muistikortti täyttyi ripeää tahtia usvan sumentamista maisemakuvista.
Ovelat britit olivat paaluttaneet saarensa - tai ainakin järviseudun - täyteen hyvin merkittyjä julkisia kävelyreittejä. Haikkailimme niistä muutamia, hyödyntäen luonnollisesti evästelymahdollisuudet - pastanjauhajia kun ollaan. Osa reiteistä kiemurteli hauskasti maatilojen ja hyväosaisten uskomattomien huviloiden läpi. Kanat, lampaat, hevoset sun muut juoksentelivat tiloilla sikin sokin vapaina keskenään. Brittifarmari ei selvästikään ole säikähtänyt lintuinfluenssakohua siinä määrin kuin suomalainen.
Käveleminen houkuttelee raavaimmastakin esiin janon. Ei ollutkaan ihan tavatonta nähdä retkueemme palkitsemassa itseään oluella peribrittiläiseen tapaan pubiympäristössä. Seurueemme brittiläisin siipi oli tosin suruksemme pannut merkille, että perinteiset hiljaisen musiikin ja olutlasin ympärillä keskustelun pubit ovat vähitellen muuttamassa linjaansa limuviinan ja eurodiscon teinipaikoiksi - ainakin viikon menoiltoina. No - kapakoitsijoilla on täysi oikeus ja vapaan kilpailun ilmastossa lähes velvollisuus myydä sitä, mitä yleisö ostaa.
posted by Pippurimylly @ 17:19
8 comments
8 Comments:
Lempeästi kadehdin sekä retkeänne että kuvien maisemia - edellisestä matkasta Britanniaan on jo kolmisen vuotta, ja veri vetää sinne taas. Tosin kaipaan Skotlantiin (jossa aikaa tuli muinoin kulutettua paaaaljon), mutta maisemat ovat sielläkin hyvin samanlaisia... :-)
Hienoja kuvia! Minäkin vietin syksyn Englannissa vuosia sitten; silloin tuli patikoitua paljon kuvaamissanne maisemissa. Mielenkiintoista oli tosiaan se, että patikkareitit kulkivat säännönmukaisesti maatilojen ja jopa niiden pihojen poikki...
Telttailua sen sijaan britit eivät tuntuneet juuri harrastavan; useamman päivän retket näemmä tehtiin niin, että yöpymiset - ja illanistujaiset ;) - osutettiin pubeihin.
Maisemat olivat tosissaan kivoja, joskin jatkuva sumu hieman sotki syvyysvaikutelmaa. :)
Mukavassa lomassa on se huono puoli, että aika tuntuu menevän mahdottoman nopeasti. Ja luonnollisesti edessä on melkoisen tiukka työviikko, joten pakko alkaa palailla pikkuhiljaa arkeen, blääh.
Ihastuttava lomakohde! Laitanpa muistiin, meitäkin kun patikointi kiinnostaa. Ja tervetuloa takaisin;)
Kiitos vaan. :) Tulevien päivien postauksista voi sitten arvioida, kuinka ihastuttavia sapuskoita innostuimme matkan aikana kokkailemaan.
Tervetuloa takaisin. Aikas upea mökki! Ja kuten Pagisija tuossa yllä toteaa: kauniita kuvia.
Brittiläinen keittiöhän ei ole mitenkään kuuluisa (tai taitaa sittenkin olla, nimittäin surullisenkuuluisa...), joten odotan innolla, millaisia reseptejä sieltä tarttui mukaan.
:-D
Morjens ja tervetuloa takaisin! Tässä ruokakokemuksianne odotellessa:
mikä oli ensimmäinen nauttimanne sapuska, kun palasitte kotomaahan?!?
Kafkakoski: Brittiläisellä keittiöllä on yllättävän paljon maukastakin tarjottavaa, vaikka kieltämättä itselläkin kyseisen maan keittiö tahtoo nostaa ekana mieleen munuaispiirakan. Reseptejä tarttui mukaan melkoinen tukku, joten eiköhän niitä tule tässä lähikuukausien aikana testailtua.
tiv: Hyvä kysymys. Söimme noutopizzaa, minkä jälkeen saunoimme ja sitten vajosin puoleksi vuorokaudeksi unten maille. Reissussa rähjääntyy. :)
Lähetä kommentti
<< Home