Hunajassa paistettu pekoni
Olin hädin tuskin ehtinyt tointua edellisen Jamie Oliver -kirjan tulosta talouteemme, kun jauhantatiimimme toinen puolisko jo pisti tilauksen menemään uudesta Jamie's Americasta. Puolen voikilon keittiössä ehätettiin kirjoittamaan viime viikonloppuna jo erinomaista postaustakin aiheesta, kannattaa käydä tutustumassa.
Tarkoitukseni on kokeilla kirjasta heti alkuun ties kuinka monta reseptiä (rustiikkinen tortillakeitto on listan kärkipäässä), mutta ihan ensimmäisenä testiin pääsi karamellisoitua pekonia sisältävä vihreä salaatti. Ja kuten arvata saattaa, tykkäsin tosissaan paljon. Ei tämä ihan talvisalaatin mittoihin yltänyt, mutta oli muuten kaikin puolin hyvä kokemus. Kasvispuolta edustivat salaatin lisäksi granaattiomena, minttu sekä klementiini. Leipäkuutiot eivät olleet tässä kuutioita vaan leivästä revittyjä paloja, jotka sitten paistettiin pannulla. Brilliant!
Kasvikset eivät olleet varsinaisia sesonkikasviksia, mutta pekoni on onneksi aina sesongissa. Pekoni käristettiin ensin pannulla normaaliin tapaan ja paistettiin sitten vielä sen jälkeen parissa ruokalusikallisessa hunajaa ja yhdessä klementiinin mehussa. Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua.
Lisäksi salaattiin tehtiin (minä tein!) ranskalainen salaatinkastike, johon tuli tavallisten oliiviöljyn, valkoviinietikan, sinapin ja mausteiden lisäksi myös ruokalusikallinen luonnonjugurttia. Ihan hyvin onnistui sekin.
Tämä syksy on ollut ihan mahdotonta aikaa sekä kokkaamisen että bloggaamisen kannalta. En ennätä osallistua tässä(kään) kuussa ruokahaasteeseen, vaikka aihe olisi minulle mahdottoman läheinen: elokuvat ja elokuvien inspiroimat murkinat. Suunnittelutyötä olen toki tehnyt: valitsin elokuvaksi vähän aikaa sitten näkemämme Gran Torinon ja ehdin jo perehtyä alustavasti Hmong-kansan ruokakulttuuriinkin. Vietnamin*) suunnan kokkailu kiinnostaisi muutenkin kovasti (nuudelit ovat olleet meidän keittiössämme viime viikkojen aikana varsin suuressa suosiossa), mutta jospa siihen ehtisi paneutua loppuvuodesta vähän enemmän.
*) Toisaalta Top Chefin vastaavassa haasteessa Good Morning, Vietnam -elokuvasta inspiroitunut kaksikko sai omasta muonastaan negatiivista palautetta, ja toinen heistä oli sentään vietnamilaisen ruuan asiantuntija...
Tarkoitukseni on kokeilla kirjasta heti alkuun ties kuinka monta reseptiä (rustiikkinen tortillakeitto on listan kärkipäässä), mutta ihan ensimmäisenä testiin pääsi karamellisoitua pekonia sisältävä vihreä salaatti. Ja kuten arvata saattaa, tykkäsin tosissaan paljon. Ei tämä ihan talvisalaatin mittoihin yltänyt, mutta oli muuten kaikin puolin hyvä kokemus. Kasvispuolta edustivat salaatin lisäksi granaattiomena, minttu sekä klementiini. Leipäkuutiot eivät olleet tässä kuutioita vaan leivästä revittyjä paloja, jotka sitten paistettiin pannulla. Brilliant!
Kasvikset eivät olleet varsinaisia sesonkikasviksia, mutta pekoni on onneksi aina sesongissa. Pekoni käristettiin ensin pannulla normaaliin tapaan ja paistettiin sitten vielä sen jälkeen parissa ruokalusikallisessa hunajaa ja yhdessä klementiinin mehussa. Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua.
Lisäksi salaattiin tehtiin (minä tein!) ranskalainen salaatinkastike, johon tuli tavallisten oliiviöljyn, valkoviinietikan, sinapin ja mausteiden lisäksi myös ruokalusikallinen luonnonjugurttia. Ihan hyvin onnistui sekin.
Tämä syksy on ollut ihan mahdotonta aikaa sekä kokkaamisen että bloggaamisen kannalta. En ennätä osallistua tässä(kään) kuussa ruokahaasteeseen, vaikka aihe olisi minulle mahdottoman läheinen: elokuvat ja elokuvien inspiroimat murkinat. Suunnittelutyötä olen toki tehnyt: valitsin elokuvaksi vähän aikaa sitten näkemämme Gran Torinon ja ehdin jo perehtyä alustavasti Hmong-kansan ruokakulttuuriinkin. Vietnamin*) suunnan kokkailu kiinnostaisi muutenkin kovasti (nuudelit ovat olleet meidän keittiössämme viime viikkojen aikana varsin suuressa suosiossa), mutta jospa siihen ehtisi paneutua loppuvuodesta vähän enemmän.
*) Toisaalta Top Chefin vastaavassa haasteessa Good Morning, Vietnam -elokuvasta inspiroitunut kaksikko sai omasta muonastaan negatiivista palautetta, ja toinen heistä oli sentään vietnamilaisen ruuan asiantuntija...
3 Comments:
On varmaan siis hankittava tämäkin Jamie-kirja. Kyllä se mies jaksaa kirjoittaa. Kiinnostavaa olisi kyllä nähdä, miten hän on kokenut amerikkalaisen ruokakulttuurin. Italialaisen kirjan tv-sarjasta muistan sen, miten hän päätyi opettamaan paikallisille uusavuttomille munkeille ruoanlaittoa.
Mun käsityksen mukaan se Top chefissa annettu kritiikki tuli siitä, että ruoka ei linkittynyt itse elokuvaan, ainoastaan sen alkuperämaahan. Varmaan esim. espanjalaisista Meri sisälläni ja Volver -leffoista saisi aika erilaiset ateriat aikaan, tunnelma on niin erilainen. Mua kiehtoi sitä jaksoa katsoessa ajatus siitä, millaisen ruoan tekisi elokuvasta, joka ei liittyisi niin vahvasti minkään maan ruokakulttuuriin vaan muulla tavoin elokuvan teemaan, makuihin, väreihin ja rakenteeseen.
Pohdin myös ruokahaasteeseen osallistumista (ensimmäistä kertaa!), mutta en ole vielä keksinyt tarpeeksi kiehtovaa elokuvaa. Aikakin on vähän kortilla, joten saas nähdä. Haasteen teema on kyllä hauska.
Joo, sehän siinä ohjelmassa taisi olla suurimpana ongelmana, että valitsivat vissiin ekana ruuan (tyyliin mitä osataan tehdä parhaiten) ja vasta sen jälkeen elokuvan. Itse annos näytti kyllä minun silmääni ihan hyvältä.
Me olemme käyneet täällä kiintoisia keskusteluja sopivimmasta elokuvasta. Miehillä voi näköjään olla suosikkien joukossa elokuva, jossa syödään aivoja...
Paistetut vihreät tomaatit olisi periaatteessa ollut kaikkein paras. Se oli ihan ensimmäisiä yhdessä näkemiämme elokuvia. Ja minulla on elokuvan nimikkoruokaan ohjekin (kirjasta nimeltään Valkokankaan herkkuja):
Paistetut vihreät tomaatit
5 isoa vihreää tomaattia
0,5 dl öljyä
2 dl maissijauhoja
suolaa
mustapippuria
Leikkaa tomaatit senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele ne suolalla ja pippurilla mausteuissa maissijauhoissa. Paista tomaattiviipaleita kuumassa öljyssä molemmilta puolin kaksi minuuttia.
Paistettuja vihreitä tomaatteja voi syödä sellaisenaan tai vaikkapa grillatun lihan kanssa.
Minulle tuli elokuvaruoista ensimmäisenä mieleen seiskan tölkkikastike, mutta se taitaa tässä yhteydessä liipata hyvän maun rajoja jo vaarallisen läheltä :)
Lähetä kommentti
<< Home