Syyssikermää

Täältä pesee syksyruokaa! Hurahdin kesän lopulla ruokien kuivaamiseen, ja pakkohan talven varalle oli kuivata myös satsi kotimaisia syysomenoita. Ompunviipaleet olivat vain sen verran hyviä, että ei noita talvivarastoon ihan kamalasti jäänyt.

Harmi vaan, että unohdin mansikka-aikana kokonaan mansikoiden kuivaamisen.

Toisena syysruokana esittelyyn pääsee kurpitsarisotto. Ameriikasta saa kuulemma ostaa soseutettua kurpitsaa ihan purkitettuna, mutta minä keittelin risottoa varten kurpitsasosetta tuoreesta kurpitsasta. Pilkoin kilon verran kurpitsaa palasiksi ja keittelin paloja vesitilkassa niin pitkään, että kurpitsan pystyi painelemaan sauvasekoittimella sileäksi.

Tästä tulikin mieleeni, että minulla on kurpitsasosetta nyt vaikka millä mitalla pakastimessani. Onneksi siitä voi halutessaan tehdä vaikka pastakastiketta (Rachael Ray keitteli yhdenkertaisessa Halloween-ohjelmassaan kurpitsasoseesta tavallista terveellisempää pennenvenyttäjän pastaa).

Oivallinen kurpitsarisoton ohje löytyy tietenkin täältä. Meillä risoton toteutuksesta vastasi Pippurimylly. Minun tehtäväni oli paahtaa uunissa ainoastaan satsi kurpitsasiemeniä, ja nekin tietenkin kärähtivät sopivasti. Miksi yksinkertaiset asiat ovat toisinaan niin kamalan vaikeita?

Kun edellisessä postauksessa päästiin Kulinaarimurulan reseptien kimppuun, niin jatketaan sillä linjalla edelleen. Mainostin jo aiemmin mainiota kesäkurpitsapikkelssiä, jonka kimppuun kävin heti, kun sain pikkelssiohjeen käsiini. Toteutus ei sujunut vaan ihan toivotulla tavalla: Sain kesäkurpitsat, valkosipulit ja sipulit raasteeksi ihan ongelmitta ja olin ryhtymässä keittelypuuhiin huomatessani, että väkiviinaetikkaa oli vain desin verran jäljellä.

Onneksi lähikauppa oli auki, ja sinnehän pääsee pyörällä hyvinkin sukkelasti. Onnettomuudekseni kaupan etikkahyllystä ei löytynyt yhtään perinteistä väkiviinaetikkaa vaan ainoastaan monenlaisia valmiiksi maustettuja etikoita. Voihan ärmätys. Lopulta jouduin tyytymään etikkaan, johon oli lisätty muun muassa luontaisenkaltaisia aromeita ja vaikka millä mitalla sokeria. Tilanne nyt on vaan se, että jos haluan sokerillista etikkaa, osaan lisätä sokeria (ja muitakin mausteita) sekaan ihan itsekin.

Samaa ilmiötä olen harmitellut aiemmin piimän kanssa. Miksei mistään saa ihan perinteistä kirnupiimää ilman mitään vitamiini- ja bifidofilus-lisiä? Jouduin siis tässä pikkelssissä vähentämään sokerin määrää alkuperäisestä ohjeesta ja säätämään makujen kanssa muutenkin, mutta onneksi lopputuloksesta sentään tuli oikein hyvää.

Otan ohjeen talteen vielä tännekin, koska en halua kadottaa sitä minnekään:

Kesäkurpitsapikkelssi

litra kesäkurpitsaraastetta
sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl väkiviinaetikkaa
3 dl vettä
400 g sokeria
1 tl suolaa
kannellisia lasipurkkeja

Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Raasta myös valkosipulinkynnet. Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi. Mittaa etikka, vesi, sokeri ja suola tilavaan kattilaan. Kiehauta liemi. Lisää kurpitsaraaste sekä sipulit. Anna pöhistä miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat letkeitä ja läpikuultavia. Purkita pikkelsi kuumana.

Hupaisinta tässä tilanteessa oli se, että saimme kesäkurpitsaepisodin jälkeen maisteltavaksemme hunajalla maustettua väkiviinaetikkaa. Hmmmm, hyviä käyttötarkoituksia saa vapaasti ehdottaa.

Muita syysruokakokeiluita ovat olleet täytetyt sipulit, joista oli täällä juttua jo reilu vuosi sitten. Sipuleiden sisälle tuli muun muassa jauhettua lampaanlihaa, mutta en ollut ihan niin ihastunut lopputulokseen, kuin olisin alkujaan olettanut. Siksipä suosittelen teitä kokeilemaan mieluummin vaikka Jamien tapaan täytettyjä sipuleita, joihin tulee ainakin pekonia ja parmesaania.