perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Tajunnanvirtaa tiramisusta

Mitäs tänne onkaan viime päivinä kuulunut? Olen tehnyt töitä, kestinnyt vieraita, tehnyt töitä, tehnyt töitä, viettänyt syntymäpäivääni ja tehnyt töitä (vuoden päästä enimmän työtaakkani pitäisi olla jo helpottanut, joten sen jälkeen ehdin sitten ehkä taas roikkua enemmän täällä Pastanjauhannankin puolella). Mutta synttäriä piti joka tapauksessa viettää, ja syntymäpäiväkakukseni tein tiramisua, jonka suhteen olen asettanut riman tavallista kotikokkailua korkeammalle. Haluan oppia jossain elämäni vaiheessa tekemään täydellistä tiramisua, mikä on meikäläisen kakuntekotaidoilla melkoinen vaatimus.

Täydellisen tiramisun metsästykseen sain kipinän yhdeltä ystävältäni, joka on jälkiruokaihmisenä hurahtanut tällä erää ihan tosissaan tiramisuihin. Itse olen saanut elämäni taivaallisinta tiramisua yksillä parin vuoden takaisilla ruokakekkereillä, joiden jälkeen minun on ollut tarkoitukseni hankkia käsiini tuolloin tarjoillun tiramisun resepti (en tosin usko, että saisin sitä onnistumaan yhtä hyvin ohjeesta huolimatta). Synttärikakkuni toteutin nettireseptillä, jonka löysin sivustolta nimeltään Cooking For Engineers (tykästyin sivuihin siitä huolimatta, että en ole mieleltäni ollenkaan analyyttinen enkä muutenkaan liiemmin insinöörishenkinen).

En nyt lähde toistamaan ohjetta tässä siitä yksinkertaisesta syystä, että insinöörikokki kertoo tekovaiheet kuvien kera omassa blogissaan niin paljon paremmin. Ohjeistettuna ainesosina olivat keltuaiset (kananmunasta), marsala-viini, mascarpone-juusto, espresso, kaakaojauhe, kerma, hienojakoinen sokeri sekä ladyfingers-keksit, joiden arvelin tarkoittavan tiramisu-tarkoituksiin yleisesti käytettyjä Savoiardi-keksejä. Marsalaa minulla ei ollut, kun en halunnut taas uutta turhaa putelia hyllyn reunalle notkumaan, mutta ehkä siihen kannattaisi sijoittaa, jos meinaan näitä tiramisuja enemmänkin lähikuukausien aikana askarrella. Itse käytin marsalan sijasta kahvilikööri-Kahlúaa, joka teki lopputuloksesta yhdessä espresson kanssa hyvinkin mokkaisen.

Tiramisu oli vääränlaisesta viinistä huolimatta oikeinkin maukasta, ja tekeminenkin sujui vesihaude-zabaglionen*) laatimista myöten mielestäni mallikkaasti, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mielikuvieni muhevat tiramisut. Ilmeisesti en liotellut keksejä espressossa tarpeeksi pitkään ja ilmeisesti tiramisun vaahto-osuus oli liian kiinteää, kun lopputulos muotoutui melkoisen kuivaksi (tai ei niin kuivaksi, että se olisi mitenkään suuremmin harmittanut, mutta huomattavasti kuivemmaksi kuin tähän asti maistamani tiramisu-tapaukset). Harjoittelu jatkuu.

*) Zabaglione on sokerista, (marsala)viinistä ja keltuaisista tehty kastike, jota voi kuulemma syödä hedelmien ja marjojen kanssa jälkiruokana ihan sellaisenaankin.

26 Comments:

At 11/4/08 10:30, Blogger Lissu said...

Helsingin vanhan kauppahallin Italia-puodista saa loistavaa tiramisua, joten sieltä kannattaa käydä poimimassa annos mukaan ja udella samalla reseptiä.
En ole asiantuntija, mutta mitä jos tiramisun kokeilisi mielummin tehdä sokerikakkupohjaan? Olen syönyt sellaista niin Suomessa kuin Italiassakin ja tykkään siitä enemmän kuin keksipohjasta. Ja marsalaan kannattaa ehdottomasti sijoittaa, se kuuluu jokaiseen kunnon tiramisuun :-)
(Nam, taidanpa itsekin kokeilla tiramisua vapun pippaloihin)

 
At 11/4/08 10:36, Blogger Rosmariini said...

Tosiaan, kakkupohja toimii tiramisussa mainiosti (kuten on kerran suklaisen tiramisun yhteydessä tullut todettuakin). Se ainakin imee kosteutta peruskeksejä paremmin.

Jostakin luin, että marsalassa olisi vähän mantelinen maku. Mahtaako pitää paikkansa.

 
At 11/4/08 12:49, Anonymous Anna-Jo said...

Joko mä olen täällä mainostanut aikoinaan Ilta-Sanomista bongaamaani taivaallisen raparperi-tiramisun ohjetta? No, kertaus on opintojen äiti, kaiken varalta:

RAPARPERI-TIRAMISU


12 tiramisu-keksiä (savoiardi-keksiä)

Täyte:
4 dl raparperinpaloja
0,5 dl vettä
sokeria
(2 rkl tummaa rommia tai mantelilikööriä)
100 g tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria

pinnalle:
kookoshiutaleita
mintun tai sitruunamelissan oksia


Kiehauta raparperinpaloja vesitilkassa, kunnes palat pehmenevät. Sokeroi ja anna jäähtyä. Mausta alkoholilla.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita se notkistettuun juustoon. Mausta sokereilla.

Lado tarjoiluastiaan kerros tiramisukeksejä ja niille hilloketta. Levitä päälle juustoseos. Tee niin monta kerrosta että kaikki ainekset on käytetty. Anna vetäytyä jääkaapissa pari tuntia, jotta keksit mehustuvat. Sirottele pinnalle kookoshiutaleita, koristele yrtinoksilla.

 
At 11/4/08 13:07, Blogger Rosmariini said...

Oijoi, kun kuulostaa hyvältä. Raparperi tuo varmasti mukavan hapokasta vastapainoa tiramisun muuhun makumaailmaan. Minkälaisella tuorejuustolla tuota kannattaisi kokeilla (ihan tavallisella maustamattomalla vai esim. mascarponella)?

 
At 11/4/08 22:10, Blogger Välispiikki said...

Myös sitruunamisu on nannaa!

 
At 11/4/08 22:15, Anonymous cele said...

Valitettavasti ainut alkoista löytyvä marsala on aivan järkyttävän makeaa. Koetettiin tehdä sillä joku vuosi sitten kaikenlaista, mutta jotenkin kaikki meni aina pieleen.

Tästä viisastuneena roudasin viime kesänä Italiasta vähän vähemmän makeaa marsalaa, mutta se on vielä hyllyssä avaamattomana. En tiedä uskaltaako kokeilla, jos epäonnistumiset johtuivatkin huonosta kokista eikä viinistä.. :D

 
At 12/4/08 17:26, Blogger Rosmariini said...

Välispiikki: Hmmm, sitruunamisu! Nyt taisit vetää oikeasta narusta.

Cele: Kääks, äkkimakea marsala ei kuulosta kovin kivalta. Tuossa raparperi-misussa mainittu rommi voisi kuulostaa kannatettavammalta. (Mutta nyt vaan marsalapullo auki ja uusia kokeiluja kehiin! Täällä on ainaskin kova luottamus sorsakeittiön kokkiin!;)

 
At 12/4/08 20:43, Anonymous Antti said...

Itse vannon tiramisun teossa Savoiardi-keksien ja marsala-viinin nimeen.

Olen käyttänyt alkosta saatavaa Vecchioflorio marsalaa, ja hyvin on toiminut. Marsala-viinissä on tosiaankin hieman mantelimainen maku.

Useiden kokeilujen jälkeen oikea koostumuskin on löytynyt, jonka lähes varmasti pystyn jopa toistamaan :)

Ladyfingerit(savoiardi-keksit)upotan nesteeseen(espresso + marsalaa maun mukaan)muutamaksi sekunniksi, jolloin sisusta jää vielä hieman kuivaksi. Kosteus tasoittuu kyllä kunhan tekele saa levätä riittävän kauan jääkaapissa.

Täytteessä täytyy tietenkin olla vastaavasti riittävästi kosteutta. Olen huomannut, että kerma kannattaa korvata valkuaisvaahdolla ihan jo siitäkin syystä, että valkuaiset tulee jo valmiiksi eroteltua valmistusprosessissa. Lisäksi olen uskotellut itselleni, että tällöin täytteeseen jää enemmän nestettä(?).

"Alkuperäisissä" resepteissä käytetään valkuaisvaahtoa, mutta siitä on kuulemma luovuttu salmonellan pelossa(?!?).

Omasta mielestäni parhaat syömäni tiramisut ovat olleet erittäin kosteita, mutta tämä lienee makuasia. Kostean ja samalla koossapysyvän tiramisun tekeminen ainakin omalla kohdalla vaati useamman koevedoksen.

PS. Kiitos muuten loistavasta blogista. Olen surutta lainanut useaa reseptiänne omaan keittiööni , ja monet ovat jääneet sinne pysyvästi. Joten suurkiitos omasta ja ruokakuntani puolesta.

t. Pari vuotta edesottamuksianne innolla sivurajoilta seurannut.

 
At 13/4/08 14:17, Anonymous Anonyymi said...

Olivia-lehdessä oli aivan mahtava tiramisu-resepti joka on nyt vakkarini. Käytin alkoholiosiossa Amarettoa ja tiramisu on lyönyt jo aika monelta "hampaat sisään". Kuulemma parempaa kuin ravintolassa! Kannattaa kokeilla siis.

 
At 13/4/08 14:39, Blogger Kukkeli said...

Joskus Stockmannin Italiaviikoilta löysin seuraavankaltaisen reseptin.

1 dl sokeria
4 munankeltuaista
750 g mascarpone-juustoa
savoiardi-keksejä
3 dl espressokahvia
amarettoliköriä
kaakaojauhetta

Valmista kahvi ja terästä se liköörillä. Valmista kakku 1,5 litran vetoiseen piirakkavuokaan. Laita vuoan pohjalle paksu kerros kahvilla kostutettuja keksejä. Vaahdota sokeri ja keltuaiset kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti juusto ja keltuaisvaahto. Lopuksi lisää vielä valkuaisvaahto. Kaada seos keksikerroksen päälle. Jäähdytä pari tuntia. Sihtaa kaakaojauhetta päälle koristeeksi.

Tässä reseptissä on se hyvä, että siinä ei tarvitse mitään keitellä. Netissä olevia ohjeita olen ihmetellyt ja tullut myös siihen johtopäätökseen, että keittämisellä ja valkuaisvaahdon puuttumisella torjutaan salmonellaa, mutta Suomessa ei ole tuota ongelmaa. Amareton tilalla olen käyttänyt tavallisesti marsalaviiniä tai molempia. Viiniä olen laittanut tavallisesti reilulla kädellä. Tässä ohjeessa laitetaan vain yksi kerros keksejä. Kekseistä tulee kuitenkin sen verran märkiä, että en tiedä miten ne toimivat kakkoskerroksessa. Annos on melko iso. Siinä on kolme purkkia mascarpone juustoa. Olen tehnyt sitä isohkossa pyrexin lasisessa vuoassa, jossa on tasainen pohja.
Kaakojauhe kannattaa ripotella vasta hetkeä ennen tarjoilua.

 
At 13/4/08 14:43, Blogger Kukkeli said...

Tietenkin tuosta laittamastani ohjeesta jäi pois 4 valkuaista.

 
At 13/4/08 15:34, Blogger Rosmariini said...

Täällähän on paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita, suuret kiitokset kaikille! Valkuaisvaahto kuulostaa erityisen käyttökelpoiselta idealta.

Hankala näin aloittelevana tiramisu-taiturina tietää, milloin eri vaahdot olisivat tarvittavan löysiä/paksuja ja minkälainen vaikutus vaahtojen löysyydellä on lopputulokseen. Pitäisi etsiskellä, olisiko jossain päin nettiä hyviä videoita aiheesta.

 
At 13/4/08 19:26, Blogger Kukkeli said...

Valkuaisvaahdossa on vain yksi vaihtoehto. Kun siitä nostaa lusikalla vaahtoa niin, että siihen jää piikki pystyyn, ei piikki saa taipua astiaa kallistettaessa. Keltuaisvaahdon voi antaa pyöriä yleiskoneessa ainakin kymmenisen minuuttia, niin varmasti on kunnon vaahto. Unohtui mainita aikaisemmassa pätkässäni, että usein laitan myös lorauksen amarettoa kanamuna-juusto seokseen.

 
At 13/4/08 22:05, Blogger Rosmariini said...

Hyvät kuvaukset vaadituista vaahdoista; tuollaisia tiukkoja vaahtoja on onneksi kohtuullisen helppoa saada aikaiseksi. Ja kerman paksuudestahan ei tarvitse välittää, jos sen korvaa valkuaisilla. Pitäisi nyt pian päästä kokeilemaan tiramisun tekoa uudemman kerran (kunhan saisi sopivan poppoon kasaan sitä maistelemaan).

 
At 14/4/08 09:12, Anonymous anna-jo said...

Raparperiversiosta vielä: itse käytän mascarponea ja amarettoa. Tykkään mantelin mausta.

 
At 14/4/08 09:20, Blogger Rosmariini said...

Kiitos tiedosta! Parin kuukauden päästähän tässä toivon mukaan raparperiaika taas koittaakin (tällä hetkellä raparperimme majailee vielä harmillisen paksun lumikerroksen alla).

 
At 18/4/08 09:14, Anonymous wennu said...

Vinkki Tiramisun kostutukseen:
Frezza!
Ystäväni käyttää sitä ja lopputulos on pehmeämpi kuin espressolla ja aivan suussa sulava.

 
At 18/4/08 14:59, Blogger Rosmariini said...

Tuo onkin hyvä vinkki - etenkin, kun espressoa käyttäen tiramisusta saattaa joskus tulla (joidenkin makuun) kuulemma turhan kitkerää.

 
At 23/4/08 13:07, Blogger Jutta said...

Itsellänikin on ollut haaveenaa täydellisen tiramisun valmistaminen. Kerran on ollut hyvin lähellä kun jälkkäri jäi mökin terassille kesäiseen yöhön. Aamulla oli loistavaa, lieneekö kesäyön taikaa. Mutta siis asiaan.. meillä on käytetty valmistukseen vaihtelevasti Amarettoa, Marsalaa ja Vin Santoa, kaikki hyviä vaihtoehtoja. Viimeaikoina käyttö on painottunut VIn Santoon ja loppupullo toimii hyvin jälkiruokaviininä tai siihen voi kastaa italialaisia mantelikeksejä.

 
At 23/4/08 14:04, Blogger Rosmariini said...

Vin Santoa meiltä saattaisikin löytyä kaapista!

Olen suunnitellut mantelikeksien tekemistä jo suunnilleen sata vuotta (tai no ainakin kolmen vuoden ajan). Saas nähdä, milloin saisi aikaiseksi. Vaivannäkö ei liene kovin suuri, ja keksit mahtavat säilyäkin purkitettuna melkoisen hyvin.

 
At 24/4/08 16:20, Blogger Pikku said...

Tää on niin täysverinen ruokablogi - tai onnittelut saapuneet privana! :D Myöhäiset synttärionnittelut, Rosmis!!

Nimin. Kertaalleen mielestään onnistuneesti misuillut (Missä lie onkaan ohje...)

 
At 24/4/08 18:59, Blogger Rosmariini said...

Kiitosta vaan, Pikku! :) Jospa tässä seuraavaksi synttäriksi saisi treenattua tiramisuilutaidot huippuunsa. (Seuraavaan huhtikuuhun mennessä ehtii toivon mukaan muutamat misut vääntää.)

 
At 25/4/08 14:21, Blogger Kukkeli said...

Olen muutaman kerran tehnyt noita mantelikeksejä. Niiden huono puoli on huono säilyvyys, ellei niitä laita lukolliseen laatikkoon. Tai sitten niitä pitää tehdä niin paljon kerralla, etteivät lapset jaksa syödä kaikkia kerralla. Manteleita niissä saa olla kyllä reilusti.

 
At 25/4/08 19:48, Blogger Rosmariini said...

Tuostahan nappaankin cantuccini-ohjeen kätevästi mukaani! Kiitos paljon!

 
At 22/6/10 21:16, Blogger Miia said...

Vautsi! Tosi kivoja vinkkejä kaikista eri vaahdoista ja viineistä/likööreitä mitä vois käyttää! Ja muutenkin aika mahtava blogi :) Itese olen suunnitellut tekeväni tätä kyseistä herkkua juhannukseksi, suklaalla ja tuoreilla mansikoilla päällystettynä. Nyt vaan hakusessa hyvä respti. Ite kun viimeksi pari vuotta sitten tein Tiramisua, se oli kyllä muuten lähes täydellistä, paitsi, että liia kahvin makuista ja aivan liia kosteaa. Mietin tässä nyt vaan, että teenkö kermasta vai valkuaisvaahdosta.... Onko joku kokeillu tehä noista molemmista ja todennu jomman kumman paremmaksi?

 
At 1/1/14 10:58, Blogger Tomppa said...

Pitkät kommentin välit, mutta kerrompa oman vinkkini silti, aihe ei kuitenkaan ole vanhentunut. Viinien tilalle kokeilin Baileys' likööriä jouluhalkoa tehdessäni, olihan muuten herkkua! Edelliset alkuperäis-mukaillut tiramisut saivat lapsilta täystyrmäyksen, mutta baileys' versio osui ja upposi.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails