Puuropöytä

Monkeyfood-Muulilasta tupsahti ilmoille kirjallisuusaiheinen maalishaaste, jonka pitäisi nyt periaatteessa olla helppo nakki, mutta tehtävänantoon tavallaan sisältynyt nostalgiavaraus tekee hommasta hieman haastavampaa. Mitä meikäläinen sitten oikein lapsena ja vähän vanhempana lukikaan? Ja ennen kaikkea – mitä niissä kirjoissa olisi puhuttu ruokapuolesta?

Teini-ikäisenä omin kirjallisuudenlajini olivat historialliset rakkausromaanit, mikä nykykyynisestä minästä tuntuu hiukan huvittavalta. Nyt maaliskuun ruokahaasteen kunniaksi yritin penkoa sopivia ruokasitaatteja kirjahyllyssäni majailevista teinivuosieni suosikkikirjoista. Suursuosikkini ja ehdoton lempikirjani joskus yläasteikäisenä oli Charlotte Brontën yltiöromanttisen ihana Kotiopettajattaren romaani, joka löytyy kirjahyllystäni ainoastaan englanninkielisenä versiona (Jane Eyre, ilmestynyt alun perin vuonna 1847). Kirjasta löytyikin pikaisella selailulla ruokalajiksi pohjaan palanut puuro, jollaista johonkin maailmanaikaan osasin valmistaa varsin hyvin itsekin:

”Ravenous, and now very faint, I devoured a spoonful or two of my portion without thinking of its taste; but the first edge of hunger blunted, I perceived I had got in hand a nauseous mess; burnt porridge is almost as bad as rotten potatoes; famine itself soon sickens over it.”

Jotenkin tuntui, että tarvitsin ajatteluni tueksi jotain muutakin, mistä syystä kulkeuduin kirjamuistoissani vielä kauemmaksi juurilleni. Ihan ensimmäinen oikea lukemani kirja oli Tiinalle otetaan pikkusisko, ja ajankohta oli kesä 1981. Sen jälkeen lukaisin kaikki muutkin Tiinat, jotka jossain vaiheessa sijoitin mielessäni 1950-luvun Tampereelle tai johonkin muuhun hämäläiseen kaupunkiin. (En tiedä, pitääkö paikkansa.)

En oivaltanut ollenkaan, mitä linnit mahtoivatkaan tarkoittaa, eivätkä ne ehkä sen takia jääneet Tiinoista mieleeni. Sen sijaan muistelen, että kirjojen (voipaperiin käärittyjen) eväsleipien välissä oli makkarana hevoshalpaa, joka kuulosti 80-luvun kasvatista kerrassaan hullunkuriselta. Jossain kirjassa tehtiin syntymäpäiväkakkua (voista vatkatusta kermasta), ja joissakin muissa taas ostettiin juhlatilaisuuksiin leivoksia, joiden muistaakseni kerrottiin maksaneen monta kymmentä penniä kappale. Omissa mielikuvissani leivokset näyttivät tältä:

Muistaakseni Tiina ei pahemmin pitänyt kaurapuurosta, mutta joutui siitä huolimatta istumaan aamuisin puuropöydässä. Itse olen aina tykännyt kaikenlaisista puuroista kohtuullisen paljon, mutta vähän vanhemmalle ikäluokalle kaurapuuro ei ole maistunut ehkä siitäkään syystä, että siinä on ilmeisesti saattanut olla akanoitakin joukossa.

Koskapa puuro vaikuttaisi siis vainoavan minua vanhoissa suosikkikirjoissani, päätin, että on aika kirjoittaa Pastanjauhantaan kahden ja puolen vuoden bloggaamisen päätteeksi sananen puurosta. Siksi keittelin viime viikonloppuna ruokahaasteen kunniaksi ohrasuurimopuuroa, joka on mahtanut olla sodan jälkeisessä Suomessa arvossaan, kun tuontitavarana toimineesta riisistä oli monissa paikoissa pulaa. Sitä on luullakseni siis voitu syödä Tiina-kirjoissakin, mutta Jane Eyren 1800-luvun alkupuolen Englannissa tuskasteleman puuron laatua en uskalla edes ruveta arvailemaan. Puuron kaveriksi oli tarkoitukseni kiehauttaa puolukkakiisseliä, joka muotoutui käytännössä herukkakiisseliksi sen vuoksi, että otin epähuomiossa vääränlaisia marjoja sulamaan. Varsin 50-lukulaista ruokaa tämä oli joka tapauksessa.

Olin jossain vaiheessa kotikotonamme tunnettu siitä, että poltin kaiken maitopohjaisen aina saman tien pohjaan. Pohjaan toki paloi loppuvaiheessa tämäkin puuro (käyttämästäni täysmaidosta huolimatta), mutta onneksi sillä ei tuntunut tällä kertaa olevan vaikutusta makuun. Ohrasuurimopuuro on pitkäjäykkäisestä valmistumisestaan huolimatta aina yhtä maistuvaa syötävää, mutta vesihaudekattila voisi olla seuraavalla keittokerralla jo ihan kova sana.

Ohrasuurimopuuro (Kotikokista)

2 l maitoa
3 dl kokonaisia
 ohrasuurimoita
50 g voita
2 tl suolaa

Liota ohrasuurimoita vedessä yön yli ja keitä puuroa sitten hiljalleen hauduttaen n. 4 tuntia.
 Mausta ennen tarjoilua voilla ja suolalla.
Rikotuista ohrasuurimoista saat puuron samoilla suhteilla, mutta suurimoita ei tarvitse liottaa.
Lisää ne suoraan kiehuvaan maitoon ja keitä hauduttaen n. 3 tuntia.

Kesällä voisikin sitten toteuttaa eväsretken Viisikoiden tapaan.