Punakaalta pannulle
Joskus muinaisina nuoruusvuosina joulupöytäämme kokoontui porukka, jossa ei ketään varsinaista kasvissyöjää ollut, mutta parikin semmoista, jotka eivät kerta kaikkiaan vaan pitäneet lihasta siinä määrin, että olisivat halunneet ravita itseään meidän muiden tavoin joulukinkulla. Siksi pöytään piti laatia aina pari ylimääräistä kasvisruokaa, jotta kaikilla olisi varmasti ollut kystä kyllin.Usein yksi ylimääräisistä kasvisruuista taisi olla jonkinlainen punakaalipaistos, jota en itse kyllä muista kovin paljon popsineeni, kun perinteiset lohet, kinkut, rosollit, herneet, luumut ja laatikot veivät kaiken huomioni. Nyt keittelin kuitenkin viime viikonlopun orastavissa joulufiiliksissä punaviinissä haudutettua punakaalta, joka odottelee tällä hetkellä pakasteessa joulupöytään pääsyä (samassa paikassa piileskelee myös rasiallinen maailman parasta lanttulaatikkoa).
Punaviinissä haudutettu punakaali
pieni (n. 1 kg) punakaalin kerä
1 hapan omena
voita
2 rkl etikkaa
1 prk Stockmann Gourmet -herukkahyytelöä
3 dl punaviiniä
muutama neilikka
pieni pala kanelia
suolaa ja pippuria
Kuullota ohueksi suikaloitu kaali ja silputtu omena ja lisää etikka, jotta punakaalin väri säilyy. Kun kaali on pehmennyt hetken, lisätään muut ainekset ja haudutetaan kannen alla vähintään tunti. Voidaan pakastaa ja kuumentaa uudelleen.
Mitä muuta joulupöytään tulevalle kasvisruokailijalle voisikaan kokkailla? Jonkinlaista salaattia kenties? Waldorfin salaattihan on ainakin aika jouluiseksi mielletty, eikä siihen taida lihaakaan ainakaan näin äkkiseltään ajateltuna pahemmin sisältyä.
posted by Rosmariini @ 23:23
12 comments
12 Comments:
Kasvispateet, -terriinit ja -murekkeet ehkäpä pavuilla tai pähkinöillä tukevoitettuina ovat mukavan ruokaisia kinkun vaihtoehtoja, jos peruslaatikoiden ja salaattien rinnalle jotain muuta haluaa. Ne(kin) maistuvat kasvissyöjien lisäksi myös muille, eivätkä ole ylettömän työläitä tehdä.
Suomalainen joulupöytähän sisältää näin tarkemmin ajateltuna aika paljonkin kasvisruokia. Punajuurta on omalta kannaltani pakko olla saatavilla jossain muodossa, mielellään aurajuustoon yhdistettynä. Jonkinlainen punajuuriterriini kuulostaisi kyllä kivalta ja olisi hauskan väristäkin.
Mullekin tuli mieleen joku kasvisterriini. Se on rakenteeltaankin kivaa syötävää, sellaista kiinteää ja veitsellä leikattavaa. Ne joulupöydän lihattomat ruuat ovat rakenteeltaan sellaista vähän mössöä, jota voi vain kauhoa pelkällä haarukalla suuhunsa, joten juuri joku "leikattava" juttu vois olla kiva.
Tuo leikkautuvuus on hyvä huomio, kun nyt puhutaan kuitenkin joulukinkun kasviskorvikkeesta. Tosin en ole ollenkaan varma, kuinka ryhdikästä omasta terriinistäni tulisi. :)
Sienisalaattia pitää joulupöydässä olla, kelpaa myös kasvissyöjille :-)
Mistähän johtuu henkilökohtaisesti potemani vastenmielisyys kaikenlaisia terriinejä kohtaan... Jotenkin se ruoan muoto on mulle yks näitä hankalampia, yhdistyy lihahyytelöihin jne. puistatuksiin ;-) Pitäski opetella itte tekemään maukasta kasvisterriiniä niin ehkä kammosta pääsis.
Äitini rakkain jouluruoka rosolli on myös kasvista vain. Pähkinät ja pavut on hyvä idea kans lisänä moniin, ettei nälkä heti palaa hiilarihumalan jälkeen. :-)
punakaalta ----> punakaalia.
mistä olette kotoisin ? siis mistäpäin suomea? kuulostaa oudolta taivuttaa sana kaali muotoon "kaalta." mielestäni se on "kaalia".
Välispiikki: Voi ei, sienisalaatti! Sitäpä tekisikin mieleni. (Ja minä kun nimenomaan ajattelin, että tänä jouluna ei haalita liikaa ruokalajeja vaan keskitytään olennaiseen, huoh.)
Mukkelis: Semmoiseen aladobimaisen kirkkaaseen kasvishyytelöön voisin minäkin suhtautua jonkinasteisella kummastuksella. :) Mutta rosolli on kyllä hyvää, onhan siinä punajuurta ja suolakurkkua.
Saara: Oulusta ollaan.
Pahoittelen muuten tänään jostain syystä tulleita haamupäivityksiä. Toivottavasti eivät jää kovin pitkäaikaiseksi riesaksi.
Näin se kieli on hassua, yllättäen minun (oululaiseen) korvaani tahi silmääni ei särähtänyt tuo kaalta hassulta ollenkaan.
Tuolla aiemmissa kommenteissa oli puhetta tuorepastalasagnelevyistä, niin ainakin Oulun stockalla niitä näytti olevan: voisi olettaa että muissakin kaupungeissa sitten.
Vaikka teillähän se taisi syntyä ihan kotikonstein :)
Ruvettiin oikein maiskuttelemaan tuota (toki oikeaa) kaalia-sanaa suussa, jolloin aika nopeasti totesin, että minusta se kuulostaa ennemminkin verbiltä, joka kuvaa sellaista toimintaa, jossa käyrällä puuntyöstövälineellä jyystetään koloa johonkin isoon esineeseen :)
Ei meillä sentään kuitenkaan viintä juoda, vaikka kaalta syödäänkin. ;)
Kiitokset Virpille pastabongauksesta ja mukavaa joulun odotusta tänne jonnekin lähimaisemiin!
Lähetä kommentti
<< Home