Popparit
Viikonloppuisin täällä jauhantapajassa katsellaan aika usein elokuvia. Mitkä lie jenkkein markkinamiehet aikoinaan popparit elokuviin yhdistäneet - onnistuneesti. Jotenkin niiden napostelu sulautuu saumattomasti elokuvien katseluun. Rosmariini ei ole ihan yhtä maissihenkinen, mutta minulle nimenomaan popcornit ovat snacksi puhtaimmillaan.Taannoin valmistimme popparit poikkeuksetta mikropusseista, mutta nyttemmin olen kääntynyt klassisen menetelmän kannattajaksi. Kattilassa naksut itse asiassa valmistuvat käytännössä yhtä nopeasti ja suhteellisen samansuuruisella vaivalla. Näin tehtyinä popcorneissa on jotenkin tuoreempi ja orgaanisempi meininki.
Paahtomaissi
massinjyviä
voita tai öljyä
suolaa
Laita kannelliseen kattilaan kunnon nokare voita. Jos käytät öljyä, sopiva määrä lienee ohuelti pohjan peittävä kerros. Itse suosin voita, koska valistus on saanut sen tuntumaan paheellisemmalta - ja siitä tulee popcorneihin herkullinen maku ja tuoksu. Hella täysille niin, että voi sulaa tahi öljy kuumenee paistolämpötilaan. Tämän jälkeen kattilaan kaadetaan maissinjyviä, jälleen ohut pohjan peitto. Sitten laitetaan kansi päälle ja käydään kattilan äärelle odottelemaan poksetta.
Kun pokse yltyy, voi levyä kääntää vähän pienemmälle ja ryhtyä ravistelemaan kattilaa silloin tällöin. Tässä vaiheessa en yleensä voi malttaa mieltäni aikuismaisen hillitylle tasolle vaan raotan kantta pari kertaa jamieoliver-tyylisesti niin, että muutama poppari lentää ympäri keittiötä. Kokeilkaapa! Siinä saa leikkisän pikkupoikamaisen olon vähällä vaivalla - ja sotkuakin syntyy hyvin rajoitetusti. Aina ei tarvitse olla niin vakava.
Kun rapina rauhoittuu, ota kattila levyltä, ripottele sinne makusi mukainen määrä suolaa ja ravistele vielä kerran oikein kunnolla. Sitten vaan napsut kippoon ja filmi pyörimään!
posted by Pippurimylly @ 15:11
18 comments
18 Comments:
Auts...popparit ovat myös minun mieleeni.
Tosin pitkiin aikoihin en niitä voinut syödä kun muistiini ja nenääni aina tulvi mielestäni karsea "lemu" Pohjois-Amerikan ostareilta joissa oli erillisiä popparikojuja joista sai tuoreita höyryävän kuumia poppareita...mutta siis se voin haju oli todella etova. Siis poppareita sai jos jonkin makuisia ja ilmeisesti voilla kuorrutetut popparit olivat suosituimpia.
Minulle maistuu myös ne aidot oikeat alkuperäiset :)
p.s. illaksi vuokrattu Lucky number s7evin....leffafriikki täälläkin!
Ameriikassa ne ilmeisesti kyllä maustavat popcornejaan ties minkälaisilla sekoituksilla. Ehkä voisi joskus kokeilla jonkinlaista viritystä kotonakin, jos jaksaisi kaivella ohjeistusta jostakin.
Oulussa avattiin vähän aikaa sitten uusi elokuvakeskus, jossa voisi kyllä koeponnistaa poppareitakin, kunhan sinne nyt ensin saisi raahattua itsensä.
Olen usein vetänyt poppareita sokerin kanssa. Ihan hyviä tulee sillä tavalla, mutta pitää olla hieman tarkempi, ettei maissit pala. Silloin menee maku pilalle
Kaiken maailman siirapit, juustojauheet sun muut kuulostavat myös olevan jenkeissä popparien päällä maullaan - ja toki tosiaan myös voisula. Jotenkin olen naksujen suhteen muotoutunut melkoiseksi puristiksi: niin popcornit kuin sipsitkin nautin mieluiten pelkällä suolalla maustettuina.
Täällä on illan elokuvana Robots - paikalla kun on parhaassa robotti-iässä olevia sukulaispoikia.
Meille hankittiin pahinta poppisnälkää tyydyttämään kone, joka terveellisesti puhaltaa jyvät pulleiksi pelkällä kuumalla ilmalla - niin kevyttä ja terveellistä ja tuoksuukin aidosti, mutta :(
suolaa ei saa pysymään rasvattomien poppisten pinnalla millään ilveellä. Sen oli kai huomannut koneen valmistajakin, joka ohjelehtisessä rasvattomuutta kehuttuaan kehotti valelemaan valmiit poksut voisulalla...
Meillä on kotona flunssainen kolmasluokkalainen, joten tänään on jo nähty sekä Pikku Naisia että Maija Poppanen - sopivat kyllä äidillekin
Kääks, kaikkea sitä kuuleekin! Hassua kyllä, jos koneen valmistajakaan ei ole muuta suolaamiskeinoa konepoppareille keksinyt. :)
Meillä on illan katselulistalla Jamie Oliverin joulu-dvd. Aloittelimme sitä jo eilen ennen nukkumaanmenoa, mutta toistaiseksi ei ole vielä tullut vastaan mitään omaan joulupöytään sopivaa ruokalajia. Täytetty kalkkuna vaikutti kyllä ihan hyvältä, mutta meillä kun ei tuota kalkkunaa joulun aikaan pahemmin harrasteta.
Loistavaa! Tässähän tulee wanha aivan nostalgiseksi, sillä en ole poksautellut poppareita manuaalisesti sitten teinivuosieni. Mikropoppikset eivät aiheuta samoja väristyksiä kuunaan.
Tuntee kyllä itsensä ikivanhaksi, kun muistaa vielä niin selkeästi kattilapoppareiden poksuvan ajan ennen mikroaaltouunien maihinnousua. Selkein popparimuistoni liittyy tosin juuri mikroaaltouuneihin. Tein nimittäin kerran opiskeluaikana mikropoppiksia liian pienessä uunissa, ja kun pussi ei paisuttuaan mahtunut kääntymään kunnolla, se syttyi sitten palamaan. Onneksi ei sattunut mitään pahempaa, mikron seinä vaan vähän mustui.
Nythän meillä ei tällä hetkellä ole mikroa laisinkaan, joten popcornit on vähän pakkokin tehdä taas kattilassa.
Uuh, poppareita, ihunaa. Muutettuani pois kotikodista en osannut laittaa mitään ruokaa, en siis mitään ruokaa (poltin vedetkin pohjaan), mutta popparintekotaidoistani olin tunnettu pitkin pitäjää. Nyttemmin olen kasannut repertuaariin muutaman muunkin ruokalajin... ;)
Poppareiden salaisuushan piilee siinä, että popparit pitää saada poksahtelemaan oikein isoiksi. Jos ne "poksahtelee" liian vähän, niistä tulee liian luiruja ja ei niin muhevia. Oikean lämpötilan ylläpitäminen auttaa tähän. Kuulun myöskin puristikoulukuntaan, suola on parasta. Mutta koska kotosalla asuu myöskin chili-entusiasti, niin joskus tulee ripoteltua tuoreiden poppareiden päälle chilijauhetta. Aikasta hyvä combo sekin (hothothot!).
Olisikin hauska maistaa chili-popcorneja! Ehkäpä minäkin tykkäisin poppareista enemmän, jos niissä olisi jotain hauskaa maustetta. Vaikka tomaattihiutaletta tai jotain muuta tomaattijohdannaista. :)
Voi että, miten ihania popparit olivatkaan ennen mikroaaltouuniaikakautta, varmaan parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi tehnyt perinteisellä tavalla! Sitten muistan kaupan hyllyltä suklaapopcornit, semmoinen pieni pussi, varmaan 100 gramman hujakoilla ja niitä yritettiin kotona vääntää kattilassa, ei päästy lähellekään ;)
Siitä taitaakin olla aika lailla tasan parisenkymmentä vuotta, kun mikroaaltouunit alkoivat yleistyä. Tosin en muista, milloin mikropoppareita alettiin laajemmalti harrastaa.
(Tuo blogissasi päällimmäisenä oleva puolukkakääretorttu näyttää muuten ihan superherkulliselta!)
Meikäläinen on kategorinen mikroaaltouunin vastustaja ja tehnyt popparinsa kattilassa oliiviöljyssä jo vuosikaudet. Päälle vielä merisuolaa, niin ei poppari enää parane!
PS. Ai niin, olen kategorinen "vale-suolojen" vastustaja myös ja uskon merisuolan voimaan. :)
Itse tykkään syödä popparini muuten au naturel, voissa tehtynä ja vain suolalla maustettuna, MUTTA dipin kanssa =)
Voissa tehdyt on parempia kuin öljyssä tehdyt ja jugurtti-valkosipulidippi niiden kanssa vie kielen mennessään.
Jugurttidipin teen ihan oman maun mukaan turkkilaiseen tai kreikkalaiseen paksuun jugurtiin, hieman tsatsiki-tyyppisesti: jugurttiin sekaan pieni loraus oliiviöljyä, suolaa, vastajauhettua mustapippuria ja valkosipulia. Ja sekoitetaan. Parasta dipistä tulee, jos se ehtii hetken seistä ennen nautiskelua, mutta ei ole niin välttämätöntä, maistuu ilman seisomistakin (monesti kun itselläni tuo popparihimo iskee ihan yllättäin)...
Vielä kommentti tuohon "aidot popparit" vs mikropopparit -juttuun.
Mikropoppareita maistoin joskus, sillä onhan tuo valmistuksen helppous houkuttelevaa. Maku vaan ei ole edes sinne päin, joten jäi siihen yhteen kokeiluun. Mikropoppareissa on jotenkin ihmeellisen esanssinen maku, lievätkö oikeita poppareita ollenkaan... o_O
Meillä popparit tehtiin kattilassa, kunnes pari vuotta sitten sain kavereilta synttärilahjaksi popparikoneen =) Sellaisen OBH Nordican, jossa on kuumentuva levy, rautalankasekoitin ja iso 'kuuppa' kantena ja kulhona käytettäväksi.
Popparikoneen popparit eivät eroa kattilapoppareista. Joten sitä on käytetty ja onhan se kätevä muuten, hieman isokokoinen säilyttää... Ja ehkä hieman kattilaa työläämpi putsata, laitetta kun ei voi upottaa veteen.
Popparidippi! Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että popkornejakin voisi dipata, mutta mikä jottei.
Valkopippuri on loistava mauste poppareiden kylkeen. Kunhan ei liiaksi mee sähläämään sen kanssa :)
Nyt citymarketeissa myydään popcorneille omaa maustetta. Mm sour cream onion, cheddar... yms. Oikein riittäviä jauhoja ollut vaikka hintaa on 5-7e :) toki, siinä purkissa lukee, että voi käyttää muuhunkin kun vain popcorneihin!♡
Lähetä kommentti
<< Home