Wallenbergin viritykset
Kylläpä oli kokkauksellisesti kehno viikonloppu. Perjantai oli ainoa päivä, jolloin keittiön puolella oli edes vähän kuhinaa. Yritimme tehdä ensimmäistä kertaa elämässämme Wallenbergin pihvejä, ja kaikki meni niin pieleen kuin vain suinkin saattaa. Taikina jäi liian löysäksi ja sitten ne vielä kärvähtivät pannulla. Ilmeisesti nuo ruotsalaiset klassikkojauhelihapihvit eivät ole meidän alaamme - lindströminpihvitkin kun ovat meikäläisen perinteinen kompastuskivi. Tässä kuitenkin Wallenbergin pihvien ohje, jos joku haluaa kokeilla näitä paremmalla onnella (lopputulos on ilmeisesti onnistuessaan hyvinkin mainio):Aito wallenbergiläinen (ohje Glorian ruoka&viini -lehden keväällä ilmestyneestä numerosta)
600 g ensiluokkaista vasikan- tai naudanjauhelihaa
3 dl kuohukermaa
4 kananmunankeltuaista
1 1/2 tl suolaa
ripaus valkopippuria
Paistamiseen
voita
Lisäksi
keitettyjä perunoita tai perunasosetta
pieniä vihreitä herneitä
puolukkahilloa
Sekoita aineksista taikina kauhalla tai puuhaarukalla hyvin vatkaten, jolloin se kiinteytyy helpommin käsiteltäväksi. Taikina on pehmeää ja sitä täytyy käsitellä hellästi.
Taputtele siitä kostein tai öljytyin käsin kahdeksan pihviä. Ruskista pihvit ensin nopeasti molemmilta puolilta. Jatka paistamista keskilämmöllä pannulla noin 10 minuuttia, pihvejä välillä käännellen.
Tarjoa heti perunasoseen tai keitettyjen perunoitten sekä vihreitten herneitten ja puolukkasurvoksen tai -hillon kanssa.
Kuva ei arvatenkaan ole Wallenbergin pihveistä (emme saaneet niistä mitään julkaisukelpoista materiaalia aikaiseksi) vaan eilisestä ateriastamme Stockmannin kanta-asiakasillassa. Salaatti oli varsin mainiota syötävää. Ainakin siinä oli tarpeeksi tomaatteja.
posted by Rosmariini @ 11:36
22 comments
22 Comments:
Hei, mä ajattelin heti kuvan nähtyäni, että jahans, sitä on oltu Stockalla ja osuin oikeaan ;)
Teillä on kyllä yleensä niin herkun näköisiä viritelmiä, että saa kai sitä joskus epäonnistuakin. Löysittekö vasikanjauhelihaa?
Ei onneksi löydetty (johtuen ehkä siitä, ettei etsittykään vaan tyydyimme suosiolla nautaan). Olisi harmittanut vieläkin enemmän, jos olisi kädetetty sen kanssa. :)
Stockalla sai kyllä kätevästi eilen tuon ruokapuolen hoidettua. Herkussakin oli kaikkea kivaa maistatusta, esim. stiltonia yhdistettynä johonkin ihanaiseen hilloon tai hyytelöön. Oli aivan tajuttoman hyvää.
Hmm, mikäköhän meni vikaan, liian kuuman pannun lisäksi? Seuraavalla kerralla ostapa naudan paistia ja aja kutterilla pieneksi. Kerma täytyy valuttaa ohuena nauhana pikkuhiljaa joukkoon. Suosittelen vielä korppujauholeivitystä, ei se makua muuta, mutta estää nesteiden (ja makujen) karkaamista. Wallenberg-reseptejä on kyllä moneksi, niin kuin meitä kokkaajiakin.
Kiva jippo tuo "väärä kuva", etsin pitkään missä se palanut pihvi oikein on! :)
Kiitos vinkeistä. Sehän tuossa olikin ongelmana, ettei perehdytty etukäteen ollenkaan k.o. pihvin valmistukseen. Aina pitäisi tehdä vähän taustatyötä (tai käydä ainakin muutamia erilaisia aiheeseen liittyviä reseptejä läpi), kun testaa ihan uutta ruokalajia. Osaisi välttää sitten pahimmat sudenkuopat.
Runsas kerma tekee pihveistä (ainakin itselläni) väkisinkin löysiä. Kevyt leivitys auttaa asiaa todella paljon. Eli ripaus vehnäjauho-suola-seosta päälle ennen paistamista.
Oulun Herkku on kyllä yliveto, viikonloppuruuhkat ovat kohtuulliset Helsingin Herkuunn verrattuna ja juustotiskin rouvat kutsuvat mua rouvaks. Wohoo, voitto! Siinä juustotiskillä on yleensä myynnissä sellasia pieniä ranskalaisia hillopurkkeja joista ainakin roquefortin kanssa tarjottavaksi tarkoitettu on käsittämättömän hyvää. Siis sen roguefortin kanssa.
Minua on rouviteltu Herkussa muistaakseni yhden ainoan kerran, auh ja voih. :P
Pitää ottaa juustohillot ankaraan testaukseen. En tosissaan tiennyt, miten uusia ulottuvuuksia ne antavat vanhoihin tuttuihin juustoihin.
Voisiko se hillo olla sellainen kuin Mostarda (di frutta)? Se tehdään erilaisista kypsymässä olevista hedelmistä ja maustetaan sinappiöljyllä. Sinappijauhekin käy, jos on öljy päässyt tilapäisesti loppumaan. Aiheesta oli juuri (Sonera)plazan Ideakeittiössä kauhea tappelu, jossa tavan mukaan päädyttiin kielioppivirheiden ja itse kunkin aamulääkityksen ruodintaan.
Hei, Ruotsin teksti-teeveestä bongasin just tänään Wallenbergin pihvit. Tärkeää, että aineet vasikanjauheliha,munat ja kerma ovat todella kylmiä tekovaiheessa. Voi käyttää esim. jäillä täytettyä kulhoa toisen kulhon alla. Valmis taikina kylmään tunniksi ennen paistoa. Pyöräytä valmiit pihvit korppujauhossa ennen paistoa. Paista voin ja rypsiöljyn sekoituksessa. Voit tehdä myös minipihvejä (n. ruokalusikallinen massaa per pihvi), niin paistaminen helpompaa. Toivottavasti näistä neuvoista apua ensi kertaan.
Bratwurst: En tiedä yhtään, mistä hillosta on kysymys, mutta pitää perehtyä aiheeseen loppuvuoden aikana. Onneksi joulun aikaan on kosolti tilaisuuksia juustojen syömiseen.
Nuo ruoka-aiheiset keskustelupalstat ovat kyllä ankeita, kun niissä saikataan aina joka asiasta. Ilmankos niissä tulee nykyään pyörittyä aika lailla harvakseltaan.
Anonymous: Suurkiitokset vinkeistä. Eipä tuota raaka-aineiden kylmyyttäkään olisi millään itse hoksannut. Hankala ruoka tuo wallenbergiläinen, kun se on näennäisesti niin helppo ("kaikkihan nyt jauhelihapihvin osaavat tehdä").
Ajattelin kokeilla sitä Mostardan tekemistä, yhden ohjeen mukaan pitää tekeytyä kuukauden verran. Siispä uuden vuoden racletten kanssa meillä tarjoillaan jotain makeaa, josta kukaan ei ole ihan varma, mitä se on. Jos jäämme henkiin niin ilnoittelemme kuinka kävi.
Hihii, teillä harrastetaan ilmeisesti enemmänkin noita aikaavieviä kokkailuvirityksiä. :) (Pitäisikin etsiskellä liköörille pikkuhiljaa jotain sopivan jouluista pulloa.)
Taidanpa uskaltautua itsekin kurkkaamaan tuota soneraplazan keskustelua.
Ei ehkä kannata vierailla tuolla soneraplazalla, jollei haarniskasi ole ihan teräkunnossa. Sen verran kovaa on meno noilla palstoilla.
Meillä todella harrastetaan näitä pitkävalmistelujuttuja. Sanoinkin kun meidän nuorimies oli vielä nuori, että mitä pidempään minä vietän aikaa keittiössä, sitä varmempaa on että hän ei syö. Eli sitä parempaa oli sapuska.
Joululikööristä vielä: me olemme yleensä tehneet pulloille etiketit itse. Viimevuonna oli muistaakseni joku raggariporo jolla oli aurinkolasit ja nahkatakki ;-)
Ostin sitä Roquefortin kanssa yhdistettäväksi suositeltua hilloa (Les Folies Fromages) ja muistaakseni siinä oli kvitteniä ja omenaa sekä kolmea maustetta, joita en kyllä nyt muista. Inkivääriä ainakin. Ihan toimivaa.
Bratwurst: Netissä ei tietenkään kannata olla kamalan herkkänahkainen, mutta on oikeasti ankeaa, että mukava ruokajutustelu muuntuu noilla keskustelupalstoilla aina meheväksi riidanaiheeksi. Ja ruuan nyt nimenomaan luulisi olevan ihmisiä yhdistävä aihe, josta tulee hyvälle tuulelle.
Mekin harrastimme omatekemiä etikettejä muinoin itse pullotettuun kotiviiniin. (Olinkin muuten ehtinyt unohtaa koko kotiviinin. Sitä lajia ei ole tullut harrastettua lähemmäs kymmeneen vuoteen.)
Haidi: Kerran kuulin kaupan juustosedän suosittelevan joillekin ostajille viikunahilloa ostostensa seuraksi. Harmi etten tiedä, mistä juustoista oli kysymys, kun ei nyt oikein kehtaa mennä toisten ostoskoriin kurkkimaan. :)
Lindströminpihveistä on meilläkin huonoja kokemuksia, joten jos jossain vaiheessa saatte ne onnistumaan, vinkit vastaanotetaan kiitollisuudella. Edellistä taikinaa löytyi paistamisen jälkeen keittiön ikkunastakin, mutta niin voi käydä kun kokki käy kuumana. ;)
Nuo ruotsalaiset jauhelihapiffit saattavat kyllä koetella melkoisesti hermoja, joten ymmärrän kyllä hyvin tuon kuumana käymisen. :)
Pitääpä ottaa lindströmit taas jolloinkin kokeiluun. On ne vaan niin ihania, kunhan onnistuisivat edes suurin piirtein.
Viikunahillo on todella nami lisake juustoille, varsinkin Roquefordille. Sopii myos erittain hyvin maksa pateen seuraksi. Jos matkustat Pariisiin, hae ihmeessa Heriardin herkku myymalasta purkki heidan viikunahilloa. Toinen hillon tyylinen joka sopii juuston seuraan on englannin kielella Quince Paste. Onkohan se quince mahdollisesti kvitteni suomeksi???
Näyttäisi olevan. Muuten meikäläisellä on kyllä sivistyksessä kvittenin mentävä aukko. Miltäköhän se mahtaa maistua?
HIllot ovat tosiaan huippishyviä myös pateiden kanssa.
Quince muistuttaa raa'assa muodossa todella isoa keltaisen vihreaa paarynaa. Se on siina muodossa aikas kitkeraa syotavaa ja syysta paatyykin melkein poikkeuksetta jalkkariksi tai hilloksi.
Australiais foodie-legenda Maggie Beer valmistaa ihanaa Quince tahnaa juustojen seuraksi. Tata tuotetta myydaan ympari maailmaa, mutta en tieda loytyisiko esim Stockalta. Maggien tahnat on pakattu niin pieniin (ja kevyihin) muovi totskiin, etta helposti niita sinnepainkin rahtaisi.
Tama tahna on mahtava lisake myos tapas lautaselle serrano kinkun & machego juuston kaveriksi. No siina selvisi samalla mita tanaan illalliseksi meilla kotona.
Pitääpä painaa kvittenitahnan nimi mieleen, jos siihen joskus jossain päin maailmaa törmäisi. Kaikkein hauskinta olisi tietenkin päästä maistamaan sitä paikan päälle Australiaan, mutta se ei taida toteutua ihan lähiaikoina. :)
Köyhä resepti. Kyllä wallenbergin pihviin saa makua enemmän lisäämällä "roiskauksen" muskottipähkinää.
Lähetä kommentti
<< Home