Katkarapukasari
Tämän katkarapupadan ohje on julkaistu blogissamme aiemminkin, mutta tässä tulee toiveuusinta, tällä kertaa kuvan kera. Arvaatte varmaan, että kyseinen murkina maistuu tämmöiselle tomaatin, katkarapujen ja valkosipulin ystävälle varsin hyvin:Katkarapupata
2 rkl oliiviöljyä
2 dl hienonnettua sipulia
5 murskattua valkosipulin kynttä
4 dl tomaattimurskaa (1 tölkki)
1 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
(suolaa)
mustapippuria myllystä
muutama lehti tuoretta basilikaa tai 1 tl kuivattua
400 g kuorittuja katkarapuja
1 dl raastettua parmesaania
Kuumenna öljy kattilassa ja freesaa siinä sipuli. Lisää valkosipuli ja tomaattimurska, freesaa hetki. Kaada vesi kattilaan ja lisää lihaliemikuutio. Lisää valkoviini ja mausta mustapippurilla ja basilikalla. Lisää katkaravut ja kiehauta, varo keittämästä katkarapuja, ne sitkistyvät helposti. Tarjoa katkarapupata keittokipoista tai syvältä lautaselta. Lisää juuri ennen tarjoilua joukkoon parmesaaaniraaste.
Dippaile patonkia liemeen, se maistuu uskomattoman hyvältä. Varaa runsaasti patonkia!
Ohje on kirjasta Bon Appétit. Keittokirja 2 (1993).
posted by Rosmariini @ 10:42
25 comments
25 Comments:
Murphyn laki iskenyt ohjeeseesi. Reseptissä on kasvisliemikuutio mutta teko-ohjeessa se on kääntynyt lihaliemikuutioksi. Sellaista sattunee.
Vai pitäisikö se olla kalaliemi, sopinisi sekin äyriäisten uimavedeksi.
Ihana ruoka. Teen tuota usein, lisään sinne tosin vielä yhden pikku purkin katkarapu tuorejuustoa. Suomessa se creme bonjour. Aivan huippua! Ja sitten siis ilman parmesaania.
Murphy: Sattuuhan näitä näköjään paremmissakin piireissä - resepti on nimittäin kopsattu suoraan Bon Appetit kakkosesta. :) Eikö jotain äyriäisfondejakin ole olemassa (ainakin hummerifondiin olen jossain törmännyt), joten sekaan sopinee lurauttaa vaikka vähän semmoista.
Kata: Katkistuorejuuston ja tomaattisoosin yhdistelmä on kyllä tosissaan vastustamaton!
Käsittämättömän, uskomattoman hienoja ruokaohjeita teillä! Törmäsin pastanjauhajiin tänä syksynä aivan sattumalta ja innokkaana ruuanlaittajana odotan aina uusia ohjeitanne & ideoitanne innokkaana. Luulin, että olen kuoliaaksi kyllästyttänyt koko tuttavapiirini ruuanlaitto hössötyksineni mutta huomaankin, että Suomi ( + muu maailma ) on tulvillaan vähintäänkin yhtä hurahtaneita. Japani osio oli / on loistava! Jatkoa odotellen...
Voih, tiedän tuon tunteen! Ennen kuin perustimme Pastanjauhannan, uuvutin tuttavapiirini varmasti ihan tyystin loputtomilla ruokahöpinöilläni. Nyt uuvutan sitten kaikkia niitä, jotka tänne eksyvät - en tosin tiedä, onko se yhtään sen parempi vaihtoehto. :D
(Toisaalta blogeja ei onneksi ole kenenkään pakko lukea...)
Niin, ja kiitoksia viestistäsi. Tuommoisen palautteen voimin tätä hommaa jaksaa jatkaa niinäkin hetkinä, kun bloggausmotivaatio on syystä tai toisesta koetuksella.
Kernaasti annan ansaittua positiivistä palautetta, jos se edesauttaa sitä että saan jatkossakin nauttia ohjeistanne =)
Voi kun tämä tietokoneiden käyttötaitoni edes hieman lähentelisi ruuanlaittotaitojani, ehkä silloin keksisin keinon jolla saisin itselleni nimimerkin ( tai jotain???). Ikävää ( eikä tarkoituksellista ) kommentoida jatkossakin "tuntemattona".
Hmmm, ilmeisesti tuohon Other-kohtaan voi kirjoittaa pelkän nimen ja jättää tuon web page -kohdan tyhjäksi. En oikein tiedä, kun kommentoin aina tietenkin itse omilla Blogger-tunnuksillani (semmoisenkin voi hankkia, vaikka ei olisi omaa blogia).
rosmariini - ei voi, täytyy täyttää molemmat kentät.
Tätä voisikin kokeilla...ja tuo lisäys tuorejuustoakaan ei kuullosta hullummalta :)
Meillä mies tekee ''aina'';)katkarapukasarin jossa on oliiviöljyä,valkosipulia,pippuria ja sitruunaa...sitä syömme patongin kera :)
Terhi: No johan on mysteeri. Miten ihmeessä semmoiset sitten kommentoivat, joilla on nikki, mutta ei omaa blogia? :)
Vilijaana: Onko sinulla tuo teidän oman katkarapukasarin ohje blogissasi? (Sinulla tulee noita ohjeita nimittäin niin kamalaa kyytiä, ettei ehdi perässä pysyä.) Kuulostaa nimittäin just meikäläisen tyyppiseltä ruualta.
Juu,sieltä löytyy...(kalaruoat)käyppä kurkkaan jos olisi sellainen ,että voisit vaikka kokeilla ;)
Minä taas niin ihailen sinun ihania ruokiasi ja kuviasi niistä...minähän olen vaan tämmöinen ''arkinen''kokkaaja ;0D
Löytyi! Se on ilmeisesti tämä: Valkosipulikatkaravut. Otetaan kokeiluun!
(Niin ja minä en ole oikeasti kovinkaan kummoinen ruuanlaittaja. Innokkuudella ja jatkuvalla harjoittelulla onneksi pystyy korvaamaan jossain määrin taitojen puutetta. :) Suurimmasta osasta kuvia taas on kiittäminen tuota Pastanjauhannan miehisempää osapuolta.)
Ei tuota web page -kohtaa tarvitse täyttää, jotta saa nimensä näkyviin. Valitse vain Other ja kirjoita name-kenttään nimesi. Onnistuu jopa minulta ;)
Haidi, kiitos tiedosta! :) Periaatteessahan tuota anonymous-kohtaa ei sitten tarvitsisi ollenkaan, jos nimellä kommentoiminen ei ole tuon monimutkaisempaa. Monissa blogeissa mahdollisuus nimettömään kommentointiin taitaakin olla poistettu.
Teidän herkulliselta kuulostava ja näyttävä katkarapukasari sai muistelemaan omaa vastaavaa suosikkia, joka on tosin tarkoitettu vain todellisille valkosipulifaneille… Joten jos ei pelkää valkosipulia kannattaa testata seuraavaa ohjetta (määrät per ruokailija): 8-10 valkosipulinkynttä (joo – per ruokailija), 3-5 aurinkokuivattua tomaattia, 3-5 mietoa vihreää pepperonia, 1 tuore tomaatti, 150-200 g katkarapuja ja 3-4 rkl oliiviöljyä. Valkosipulit, molemman lajin tomaatit ja pepperonit pilkotaan pieniksi ja laitetaan uunin kestävään vuokaan ja päälle kaadetaan öljy. Kypsytetään 200 asteisessa uunissa 15-20 min tai kunnes öljy alkaa porista. Lisätään ravut ja sekoitetaan ja annetaan kypsyä vielä n. 10 min eli kunnes ravutkin ovat kuumia (mutta eivät kumimaisia). Syödään patongin kanssa ja toimii muuten kylmänäkin seuraavana aamuna :)
Per ruokailija! :D Kuulostaa kerrassaan mahtavalta. Pakko päästä testaamaan - en tiedä, olenko ikinä laittanut mihinkään ruokaan noin paljon valkosipulia. Ja vielä kaupan päälle kahdenlaista tomaattiakin. Suurkiitokset!
Tätä on käytetty tortillojen täytteenä chilisenä versiona, jota on maustettu kahdella pilkotulla chilipaprikalla ja chilijauheella/tabascolla, mutta siitä tulee hieman liian vetistä tortilloihin. Pitäisikö kenties valuttaa siivilässä ennen laittamista tarjoiluastiaan, tai jättää kokonaan vesi ja viini pois ja sekoittaa pavut pelkkään sipuli-valkosipuli-chili -tomaattimurskaan? Olisin muutenkin kiinnostunut kuulemaan ihmisten ideoita katkaraputäytteestä tortilloille. Onko muita variaatioita?
Tomaattimurska on burritojen välissä herkullista, mutta tosiaan vähän turhan vetistä, ellei sitä valuta kunnolla tai keitä kokoon. Silmäilin texmex-reseptivihkostani, ja siellä on yksi täyteohje, jossa ensin paistetaan pannulla silputtua sipulia, chiliä ja kuutioitua paprikaa (valkosipuli sopii varmasti myös). Sitten lisätään tilanteeseen sopivia mausteita, tomaattisalsaa (tai valutettua tomaattimurskaa) + pieni purkillinen ranskankermaa, joka saattaisi sitoa soosin rakennetta sopivasti kokoon. Loppuvaiheessa vielä katkikset sekaan ja lämmitetään.
Älkää hyvät ihmiset vain pilatko tätä upeaa herkkua tunkemalla sitä burrittojen väliin... Vain patonkia ja valkoviiniä mmmmmm.... Mahtava iltaruoka :)
Taivaallista ruokaa tuli tällä resptillä,kiitoksia sen jakamisesta.
Kiitos reseptista, tosiaan maittava ja helppo resepti!
Kiitos upeasta reseptistä! Hieman muunsin reseptiäsi vähentämällä sipulin määrää puoleen ja lisäämällä n. 0,25 dl valkoviiniä lisää.
Jos tilkan verran saan mainostaa (en ole ko. ravintolan työntekijä tai omistaja), niin ravintola Willi Hanhessa (Malminkartano, Helsinki) valmistetaan ko. annos rapuruukku-nimikkeellä. Siellä, jos missä, juuri tämä ruukku maistuu aivan uskomattoman hyvältä.
Montako ruokailijaa tästä suurinpiirtein syö?
Me olemme usein syöneet tämän kahteen pekkaan siten, että seuraavaksi päiväksi jää vielä vähän lämmitettävää.
Tämä reseptin lopputuotos päätyy tänään uuden vuoden illanistujaisiin :) kiitos hyvästä blogista! Maukasta uutta vuotta!
Lähetä kommentti
<< Home