Fetapastapannu
Emma suositteli taannoin jauhantablogimme kommenttilootassa luettavaksemme Anna-Leena Härkösen kirjaa Sopan syvin olemus, joka on ilmestynyt vuonna 2000. En ollut vielä vuosituhannen alussa yhtä innokas keittokirjojen ystävä kuin nykyään, mistä syystä kyseinen julkaisu oli onnistunut jäämään meikäläiseltä kokonaan väliin. Onneksi kirjastosta löytyy vanhojakin ruokakirjoja hyllymetreittäin, joten pystyin poimimaan opuksen kerrallisella kirjastoreissulla mukaani.Kirja olikin hyvin viihdyttävä (harmi vaan, että tämmöinen kokenut kirjakettu ahmaisi sen ihan hetkessä), mistä tulikin mieleeni, että tuommoisille kerronnallisille keittokirjoille voisi kenties olla enemmänkin kysyntää etenkin tämmöisissä talouksissa, joissa reseptikirjoja alkaa olla jo liiaksi asti. Kirjan ruokaohjeistakin olisin voinut kokeilla suurin piirtein jokaista, mutta koska kaikkea ei oikein voi kokata kerralla, valitsin toteutukseen tämän yllättävän herkulliseksi osoittautuneen fetapastapannun:
Fetapastapannu
3 dl kuviopastaa
250-300 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl oreganoa
½ tl mustapippuria
1 dl persiljaa
1 paprika
200 g fetajuustoa
Keitä pasta ja valuta se. Ruskista sipulit ja suikaloitu paprika, lisää pannulle jauheliha ja jatka paistamista kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Mausta ja lisää hienonnettu persilja ja kuutioitu feta. Sekoita varovasti ja hauduta korkeintaan viisi minuuttia, juuston ei ole tarkoitus sulaa velliksi. Kauho pastan päälle. Syö.
posted by Rosmariini @ 15:10
17 comments
17 Comments:
Minäkin olen kyseisen opuksen ahmaissut aikoinaan (liian nopeasti), eikä sattuneesta syystä jäänyt mieleen kuin se, että A-L teki "vähän h******n hyvää pullaa!". Tämäkin ohje kuulostaa hyvältä.
Hihii, blogisi on kyllä poikkeuksellisen osuvasti nimetty! :) Ja kuvaavaa sekin, että itse arvoin tämän pastapannun ja samaisesta kirjasta löytyvän sitruunapastan välillä.
Näyttääpäs hyvälle! Tätä testaan heti ensi viikolla. :)
Tämä oli kyllä hyvää, yksinkertaisista aineksista helposti maistuvaa muonaa. Noudattelin muuten ohjetta, mutta persilja oli kuivattua - laitoin sitä joukkoon ehkä vajaan teelusikallisen, en muista tarkkaan. Joka tapauksessa se maistui lopputuloksessa just passelisti. Suolaahan tähän ei tullut ollenkaan, mutta jos feta on tarpeeksi suolaista, niin sitä ei näköjään tarvitakaan.
Toi Härkösen kirja on kyllä ihan ehdoton! Nautinnollista luettavaa, muutenkin kuin reseptien osalta! Toinen samanoloinen, mutta eri tyylinen on kirjailija Outi Pakkasen Porosta parmesaaniin/Anna Laineen keittokirja. Siihen Pakkanen on koonnut dekkareista tutun Anna Laineen parhaat reseptit. Mullakin on aika reilusti kertynyt noita keittokirjoja ja tykkään kovasti myös tällaisesta härköstyylistä, jossa on muutakin kuin reseptejä - pelkkiä reseptejä sisältävien kirjojen tärkeyttä ollenkaan väheksymättä. Oletteko lukenut Kannuvalimo-jengin blogia? Siellä Visa Nurmi ansiokkaasti kirjoittaa ruuasta ja ruokakirjoistakin (mm. 6.8.(hyviä kirjasuosituksia), 7.9., 27.10. ja 9.12) eli: www.kannuvalimo.fi
Pitääkin ottaa tuo Porosta parmesaaniin seuraavaksi käsittelyyn, kiitos vinkistä. Kannuvalimo onkin lukulistalla jo entuudestaan. :)
Samainen kirjasuosikki siis meitillä. Tosin Härkösen opus on meidän nuoremman kissamme suuri ihastus myös. Pienet hampaanjäljet todistavat kirjan kulmassa tätä palvontaa ;-D. Sittemmin opus on päässyt ylemmälle hyllylle turvaan hampaiston testipurennalta...Fetapastapannu on minustakin maistuvaa, helppoa ja nopeaa myös lisäksi.
Aika moni on ilmeisesti lukenut Sopan syvimmän olemuksen jo silloin kun se julkaistiin. Harmitus, kun olen näissä kokkailuasioissa niin myöhäisherännäinen, että monet hyvät ruokakirjat ovat menneet aikaisempina vuosina ihan kokonaan sivu suun. Mutta onneksi Suomessa on kirjastolaitos! Lainasin myös kasan Mysi Lahtisen kirjoja, kun niitäkään ei omasta hyllystäni löydy ollenkaan.
Vanhemmillani on ihana keittokirja, jossa on kuvataiteilijoiden teoksia ja reseptejä, usein tarinoinnin muodossa. Pahus, kun en muista sen nimeä, luulen, että siinä on ainakin sana 'pippuri', koska kannessakin on pippureita. Se on jostain 80-luvulta, voi olla jokin mainoslahja.
Ei soita kyllä itsellä yhtään kelloa tuommoinen kirja, mutta kuten sanottu, aloin harrastaa ruokakirjoja enemmälti vasta 2000-luvulla. Jospa tuokin löytyisi jolloinkin kirjastosta, pitää katsella.
Minä olen saanut tuon kirjan lahjaksi joskus aikanaan. Fetapastapannu on yksi lemppareitani, joskin jätin noudattamatta ohjetta ja tein sitä jossain vaiheessa liian usein ja kyllästyin. Nyt muutaman vuoden jälkeen se maistuu taas :)
Kirjassahan tosiaan todettiin, että fetapastapannu on liian hyvää, mistä syystä on vaarana tehdä sitä liian usein, ja kyllästymisen myötä saattaa menettää reseptin ikuisiksi ajoiksi.
Tuosta tulikin mieleeni, että voitin broilerinsyöntikammoni aikanaan semmoisella ohjeella kuin Lentävä Jaska. Kyseessä oli uunimuona, johon tuli grillatun broilerin lisäksi muistaakseni ainakin kermaista tomaattimössöä, mantelilastuja ja banaania. Ihastuin siihen niin paljon, että tein sitä yhtenään ja syötin sitä aina vieraillekin, kunnes sitten kyllästyin yhtäkkiä kertaheitolla. Ehkä sekin maistuisi taas jossain vaiheessa.
Onpas yksinkertaisen,helpon ja hyvän kuuloinen ohje...rakastan fetaa...=)
Feta on kyllä aivan yhtä ihanaa kuin aurajuustokin, namskis! Ja tämä valmistui tosiaan ihan käden käänteessä.
Tätä tein tänään ja oli ihan niin hyvää kuin kuvittelinkin...=)
Ai niin...persiljan unohdin kauppaan,eikä kuivattuakaan ollut,joten minä käytin mausteeksi kuivattua basilikaa ja muutaman oliivinkin heitin joukkoon :)
Kiva että maistui! Oliivi sopi tuohon varmasti ihan mainiosti (fetaa ja oliiveja, nam). Kuivattu persilja on muuten yllättävän toimivaa, jos kyseisestä mausteesta sattuu tykkäämään.
Lähetä kommentti
<< Home