Savustettua lihaa texmex-hengessä
Savustuspöntössä on käynyt tähän saakka enimmäkseen kalaa. Lihan savustaminen kiinnosti kuitenkin sen verran, että kokeilemaan piti päästä. Weberin loppumattomasta reseptiarsenaalista löytyi esi-texmex -resepti savustetulle lihalle. Väittivät, että jotain tämänhenkistä olisivat rancherot aikanaan syöneet - aikana ennen tuotteistettua texmex-konseptia.Alkuperäiseen reseptiin kuuluisi tri-tip -paisti. Paikallisista lihakaupoista sellaista oli tietenkin turha kysellä - varsinkin, kun ei tiennyt sille edes suomenkielistä nimeä. Kyse on ilmeisesti jostain hieman rasvaisemmasta palasta, nivusten seudulta. Valitsimme korvikkeeksi palan tuttua naudan ulkofilettä.
Fileenpätkän pintaan hierottiin oliiviöljyä ja suolaa sekä oheisen ohjeen mukainen rub. Pintaan otettiin väri grillaamalla sitä täydellä höngällä joka puolelta, yhteensä 10 minuutin ajan. Tämän jälkeen se laitettiin saavustuspönttöön keskilämmölle 20-30 minuutiksi. Jos grillistä tai pöntöstä on vaje, uunikäyttöön myytävillä savustuspusseilla saa ihan uskottavaa savuaromia niilläkin. Naudanliha on mehukas medium, kun lämpötila on paistin paksuimmassa kohdassa n. 70-72 C. Lihan lämpötila kuitenkin nousee ja tasoittuu vetäytymisen aikana jonkin verran, joten paistin voi ottaa savustumasta, kun mittari näyttää noin kuuttakymmentä. Kuten paistien kanssa yleensäkin, lihan kannattaa ehdottomasti antaa vetäytyä hetki (vaikkapa folioon käärittynä) ennen leikkaamista. Näin lämpö jakautuu tasaisemmin ja nesteet vetäytyvät paistin sisälle. Lopputulos on tasalaatuisempi ja mehukkaampi kuin jos veistelisit lihan viipaleiksi suoraan grillistä.
Leikkaa paisti mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Meillä lopputulos muistutti aika lailla kaupan saunapalvi- tai rosvopaistileikkeitä, mutta savun maku oli voimakkaampi. Weberin mukaan alkuperäinen ranchero-äijien tapa nauttia annos on sivellä patonkiviipaleelle voita, laittaa päälle lihaa ja lopuksi nokare salsaa. Raikasta ja mehukasta!
Juomana toimii esim. uuden maailman punaviini jostain latinoalueelta tahi meksikolainen olut (Sol on Suomessa se vakio, mutta tuttavan mukaan paikalliset juovat enemmän Coronaa).Rub
2 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl suolaa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
1/2 tl sellerinsiemeniä
1/4 tl cayennea
Salsa
2 kupillista paloiteltuja kypsiä tomaatteja
pieni tölkki paloiteltua vihreää chiliä (tai maun mukaan, meille riittää vähempikin)
8 kevätsipulia, ohueksi viipaloituna
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
2 tl hienonnettua valkosipulia
2 tl punaviinietikkaa
1/2 tl piparjuuritahnaa
1/2 tl Worcestershire-kastiketta
1/2 tl suolaa
1/4 tl Tabascoa
Sekä rub että salsa valmistetaan yksinkertaisesti sekoittamalla ainekset keskenään kulhoissa.
posted by Pippurimylly @ 08:44
17 comments
17 Comments:
Onko vinkkejä miten yhdistää kaasugrilli + savustuspussi + file + paistomittari? Vai pitääkö luottaa vain aika-arvioon savustuspussia käytettäessä? Kuvittelisin ettei pussi siedä mittaria ja reikää kyljessään paiston ajan. Olenkohan väärässä? Suunnittelin, että kokeilisin tätä savustettua lihaa texmex tänään..
Hei!
Löysin tämän blogin ihan äskettäin ja pakko laittaa kommenttia, koskapa tämä blogi on aivan mahtava! Ihania reseptejä, just mun makuuni. Kiitoksia vaan bloginpitäjälle, kun jaksaa blogia kirjotella!
Kiitoksia kommenteista! Ja mukava, että testailemistamme resepteistä on iloa muillekin.
Savustuspussiin ei tosiaan varmaankaan voi tökätä paistomittaria. Ehkä kannattaa paistaa lihaa arvioidun ajan verran, ja jos näyttää siltä, ettei ehdi kypsyä, niin sitten vaan jatkaa grillaamista vielä jonkin aikaa vaikka ilman pussia.
Joo, savustuspussia ei tosiaan taida saada kovin helposti auki kesken ruoanlaiton, eikä reikäkään tee hyvää. Jos ajelee sen parikymmentä minuuttia pussissa ja mittaa sitten - ja tosiaan kypsyttää tarvittaessa loppuun ilman pussia, niin hyvää pitäisi tulla. Kyllä siihen ehtii tarttua ihan riittävästi savun makua, vaikka ei ihan loppuun asti pussissa tekisikään.
Kun valmistat lihan uunissa pussissa, kannattaa ruskistaa se ensin kuumalla pannulla voissa tai öljyssä joka puolelta.
Hupsansaa...
Täytyy kommentoida näitä kuvia täällä sivuilla, otatko itse? Aivan kuin suoraan jostain keittokirjasta... Kaunista :)
Itse toki otetaan. :) Suurin osa kuvista on miespuolisen pastanjauhajan eli Pippurimyllyn ottamia.
Kas, kaunis kiitos kuvakehuista - ihanhan tässä punastuu :) Itse toki kokataan ja kuvataan - ja syödään :)
Nyt on tietellinen koe tehty. Käytettiin grilliin tarkoitettua savustuspussia. Ensin grillasin pinnan lihaan ja sitten pussiin. Meillä on sellainen digimittari, jossa on pitkä piuha. Tökättiin mittari lihaan kiinni ja piuha sieltä pussin suun välistä (tiukasti kiinni kuitenkin). Onnistui ja toimii. Oma tekoinen salsakin maistui hyvälle. Tosin käytän siihen korianteria yrttinä, kuten opittiin viime vuotisella Meksikon reissulla. NAM :)
Kiitokset teille tästäkin reseptistä!
Kuulostaa varsin nerokkaalta! Mukava kuulla, että onnistui ja maistui.
(Niin ja Meksikoon olisi kyllä ihana joskus päästä... Voin vain kuvitella, kuinka hyvää sapuskaa siellä saakaan.)
Noista kuvista sen verran, että täytyy tunnustaa, että koetan blokata ne mielestäni. Ovat meinaan sen verran hyviä, että ihan masentaa omat kuvat ^_^ Onneksi Blogilistalta löytyi apua. Jos vaikka joskus oppisi ottamaan tuon tasoisia ruokakuvia!
Itse kuvaan tätä nykyä tänne blogiin aika harvakseltaan (esim. tomaattipiirakkakuvat ovat minun ottamiani, minkä kyllä huomaa noihin muihin verrattuna), mutta se(kin) hyöty tästä bloggaamisesta on ilman muuta ollut, että olen tullut edes hieman sinuiksi oman kamerani kanssa. Alku oli ihan kamalaa soheltamista - en osannut edes tarkentaa lähellä olevaan kohteeseen, mutta koko ajan oppii lisää.
Niin, ja kyllä sinunkin kuviasi kelpaa ihailla! Taidat olla vaan turhan itsekriittinen. ;)
Mielenkiintoinen oli tuo linkkaamasi juttu, kiitokset! Valaisu on kyllä sellainen juttu, mihin pitäisi ruveta kiinnittämään enemmän huomiota. Ihan liian helppoa on ampua salamalla katon kautta tasaista valoa huone täyteen. Näin kesällä, kun valoa piisaa ulkoa, on joitain kuvia otettu tuolla tavoin ikkunan edessä. Joskus, jos haluaa korostaa ruoan pintarakennetta, myös raaka, suora sivuvalo mitenkään pehmentämättä tekee jännää jälkeä.
Eikä ole kyllä kuvissasi mitään hävettävää, turhaan kainostelet!
Kiitos kehuista! Ruokakuvat ei vaan ole meikäläiseltä ikinä onnistuneet kunnolla. Teidän kuvistä näkee rakkauden ruokaan, ja sen kunnioituksen. Kuvat eivät ole kliinisiä kuvauksia, vaan sylkirauhaset herättäviä taideteoksia.
Taso on tosiaan noussut koko ajan tasaisesti, ja nykyään hakkaavat monet (lue: useimmat) lehtien kuvat ruuasta. Ja ruokakuvaaminen ei ole oikeasti niitä helpoimpia kuvauksen lajeja!
Esimerkiksi nuo kuvat ranskalaisista. Miettikääpä koska olette nähneet kuvaa ranskalaista, jotka oikeasti ovat saaneet teidät haluamaan ranskalaisia? Hampurilaisketjujen kuvat ovat kyllä teknisesti hienoja, mutta kliinisiä. Lisäplussaa antaa kuvien selkeys, ei mitään turhia krumeluureja.
Ja kun kaiken kruunaa loistava teksti, ei voi kuin nostaa hattua, ja kumartaa kunnioituksesta!
(Jälleen häkeltyneenä ja punastuneena :) ) Sen verran ollaan kyllä nimenomaan ruoka edellä tässä hommassa, että mihinkään vetkuiluihin ei olla lähdetty :) Eli viiniä ei ohenneta vedellä, jotta se näyttäisi helmeilevämmältä eikä sämpylöitä suihkuteta hiuskiinteellä, jotta ne pysyisivät paremmin kasassa - eikä varsinkaan sivellä pihvejä moottoriöljyllä. Itse tehty ruoka saa näyttääkin itse tehdyltä! Enemmän pyritään välittämään ruoanlaiton ja ruoan meininkiä kuin sellaista perinteisen mainosmaailman kliinistä täydellisyyttä.
Kuten jo aiemmin todettu, niin se huono puoli tällaisessa kotitarveruokakuvauksessa on, että saa sitten aina syödä jäähtynyttä ruokaa :)
Tarkkailkaapa muuten tänään kävijämääriä. Pikkulintu on nimittäin visertänyt Digicamera.net:in Matille kuvienne tasosta ^_^
Kiitoksia pikkulinnulle mukavasta kävijävirrasta! ;)
Onpa tosiaan käynyt suihke tänään! Taisi tulla kaikkien aikojen kävijäennätys.
Lähetä kommentti
<< Home