Raikas kapriskala

Kulmakuppilan Emma kirjoitti kommenttilaatikkoomme vähän aikaa sitten reseptin Jamie Oliverin innoittamaan kalamurkinaan, ja pitihän sitä päästä toki itsekin testaamaan. Tällä tavalla se hänen keittiössään syntyi:

Kalastin lähikaupan tarjousaltaasta fisufileen, jonka lajiketta on paha mennä sanomaan (sanakirja tarjoili useita vaihtoehtoja...). Jotain hieman kuhan tapaista se oli, joten kuha varmaan taipuisi tähän loistavasti. No, miksei ahven ja siikakin.

Fileet suolataan ja pippuroidaan ja pyöräytetään jauhoissa. Paistetaan öljy-voi-seoksessa. Laitetaan kypsät kalat lautaselle odottamaan, ja lisätään pannuun voita (semmoinen reipas ruokalusikallinen per syömäri). Sulan voin joukkoon heitetään kourallinen (pieni sievä naisenkädellinen yhdelle/kahdelle syöjälle, raavaampi koura useammalle :), persiljaa ja kapriksia. Paistellaan pieni hetki (oliskohan minuutin verran olleet muhimassa). Sitten lisätään sitruunamehua. Omasta kaapista löytyi sitruunan sijaan limejä, joten puolikkaan sellaisen puristin. Annetaan pikaisesti kiehahtaa, ja kauhotaan soosi malttamattomana odottavan kalapalan niskaan.

Lisänä tarjoillaan perunamuusia, ja muusin lopusta tehdään perunarieskaa iltateelle. Jos ei jaksa muussata eikä tee mieli rieskaa niin kokonaisetkin potut kelvannee.

Eihän tuossa mitään ihmeellistä ole, mutta kapris-persilja-lime antoi mukavaa raikkautta kalalle. Ja valmistus sujuu hetkessä, vaikka kokki olisikin hieman ns. dagen efter ja vielä flunssainenkin.

Kuhafileitä laitoimme pannuumme itsekin - ja toden totta: lopputulos oli nimenomaan poikkeuksellisen raikas. Ja koska jauhantatiimimme syö mieluummin raikasta kuin tunkkaista ruokaa, niin kyllähän tämä kapriksella hunnutettu kalapala oli taas varsinaista herkkua. Jälleen kerran mainio osoitus siitä, että omassa keittiössä voi valmistaa vähällä vaivalla hyvinkin ravintolatasoista murkinaa, kunhan vain sattuu saamaan sopivan reseptin käyttöönsä.

Limessä kylpevä kuha sai lautasella seurakseen Pippurimyllyn valmistamaa perunalunta. Tosin perunamuusiksi hän lienee itse sen mieltänyt, mutta minun mielestäni käsin reikäsurvimella lyttyyn painellut keitetyt perunat ovat nimenomaan perunalunta, varsinkin kun perunalumi on jo sananakin sen verran mukava. Perunarieskaa en ole jostain syystä tehnyt sitten opiskeluaikojen - olisikin ehkä aika elvyttää rosmariaaninen perunarieskaperinne uudelleen henkiin.