Joulukuinen Dublin

Haaveilin tänä vuonna loppuvuodeksi pitempääkin lomaa, mutta suunnitelmat typistyivät muutamaan päivään Irlannin pääkaupungissa Dublinissa. Jauhajista kumpikaan ei ollut käynyt Irlannissa aiemmin ollenkaan, joten olikin jo korkea aika päästä korjaamaan tilanne.

Dublin oli kaupunkina harvinaisen kotoisa. Vuokrasimme elämämme ensimmäisen airbnb-asunnon aivan Dublinin linnan kupeesta. Asunnon lähettyvillä oli runsaasti hyviä ravintoloita sekä vilkkaasta iltaelämästään tunnettu Temple Barin alue, ja kävelemällä pääsi helposti vähän kauempanakin sijaitseviin paikkoihin. Yhdet Guinnessit kävimme juomassa muun muassa yläkuvassa näkyvässä Brazen Head -nimisessä pubissa, joka sijaitsee ilmeisesti aika lailla viikinkiaikaisen Dublinin ytimessä Liffey-joen varrella.





Mietin etukäteen, ettei Dublin ole ehkä kaikkein paras talvilomakohde, mutta paikan päällä hoksasin, kuinka hyvin Irlannille tyypilliset pataruoat (kuten Irish stew tai Irish Beef and Guinness Stew) maistuivat nimenomaan talvella.

Ihastuin Dublinissa ostereihin. Aiemmin olen hiukan vierastanut niiden yltiömerellistä makua, mutta lieneekö Irlannin suunnalla ollut tarjolla tavallista tuoreempia mereneläviä, kun kaikki Dublinissa maistamani osterit olivat aivan mahtavan raikkaita.

Toinen Dublinille tyypillinen merenelävä oli savustettu lohi. Tämä lohi tarjoiltiin Temple Bar -nimisessä pubissa, joka oli aivan mahdottoman suosittu turistirysä (paikkaa kuvaamaan pysähtyneiden ihmisten määrä oli melkoinen), mutta tunnelma oli toisaalta oikein jouluisa.



Reissussa on aina mukava hakeutua paikallisille ruokatoreille: Temple Bar Food Market oli sopivasti auki lauantaisin, eli kun vietti Dublinissa pitkän viikonlopun, pääsi osalliseksi ruokakojujen antimista. Samoille kojuille sattui maksetulle ruokakierrokselle osallistunut amerikkalaisryhmä, joten pääsimme siinä sivussa kuuntelemaan ammattimaisempaakin ruokaopastusta. Järjestäjä taisi olla Fab Food Trails.





Irlannin ruokakulttuurissa on paljon samaa kuin maan itäisessä naapurissa Englannissa. Esimerkiksi fish and chipsejä piti tietenkin päästä maistamaan, ja pubiruoka houkutteli samaan tapaan. Irlantilainen aamiainen näytti poikkeavan englantilaisesta siinä, että mukana oli myös black puddingia. En tiedä, onko se suomeksi lähempänä verimakkaraa vai veripalttua, mutta puddingia joka tapauksessa alla olevassa kuvassa lautasen vasemmalla reunalla paistettujen sienien katveessa:



Guinness Storehouse, yksi Dublinin tunnetuimmista turistikohteista, oli näyttelyjensä puolesta jonkinasteinen pettymys. Paikka tuntui yhdeltä jättimäiseltä Guinness-mainokselta, enkä olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon erilaisia Guinness-tuotteita voi olla olemassa. Kukapa ei haluaisi koristella joulukuustaan Guinness-palloilla!

Lipun hintaan sisältynyt yläkerran näköala ja tuopillinen Guinnessia oli kyllä toisaalta ihan palkitseva kokemus, mutta mielellään olisin oppinut enemmän myös 1700-luvulla kehitellyn Guinnessin historiasta.





Blogissa kannattaa näköjään kysellä reissuvinkkejä: Kävimme suositusten perusteella muun muassa brunssilla The Woollen Mills -nimisessä paikassa. Airbnb-asunnossa oli näköjään se hyvä puoli, ettei tullut täytettyä itseään hotelliaamupalalla.

Alimmassa kuvassa vielä Trinity College Dublinin uskomattoman upea kirjasto. Tänä vuonna tuli käytyä näköjään kaupungeissa, joissa on kuuluisat kirjastot (kesälomareissulla pistäydyttiin Viipurissa Alvar Aallon suunnittelemassa kaupunginkirjastossa):