Vuoden 2014 parhaat

Yksi ruokavuosi on saatu päätökseen, ja uusi alkamassa. Tämä vuosi on ollut minulle melkoista puurtamista. Elokuussa olin viikon verran työhommissa vieraalla paikkakunnalla väliaikaismajoituksessa ja perehdyin silloin muun muassa kuvassa näkyviin viheltäviin eineksiin.

Nyt näyttäisin kuitenkin olevan siinä tilanteessa, että työasiat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla (kenties ahkeruus palkitaan). Luvassa on ehkä entistä enemmän vapaa-aikaakin. Hyvä juttu sen kannalta, että alkamassa on Pastanjauhannan juhlavuosi. Blogirääpäleemme täyttää syyskuussa kokonaista kymmenen vuotta.

Sitä ennen kuitenkin, tämän vuoden parhaat.

Vuoden paras asia. Uusi koti:





...jos kohta uuden kodin myötä elämään tuli vähän yllättäviäkin asioita:





Vuoden paras ateria. Fiskekompaniet, Tromssa:



Oulun paras aamiainen. Puistokahvila Makia:



Oululainen ravintola/kuppila, josta minut on suurimmalla todennäköisyydellä löytänyt. Cafe Rooster:



(Löytäisin itseni mielelläni useammin myös Uleåborgista, jos minulla vaan olisi enemmän rahaa.)

Parhaat harrastukset:





Työmatkojen parhaat näköalat:





Yksi niistä hyvistä aterioista, joista unohdin tehdä postauksen (juhannuksena nuotiolla valmistetut lihapullat tykötarpeineen):



Ja sitten sananen vuoden vaihtumisesta.

Minulla on juuri nyt työpöydälläni juhlaperinteisiin liittyvää kirjallisuutta, enkä tänään malttanut olla kurkistamatta, mitä kirjoissa sanotaan uuden vuoden vastaanottamisesta.



1930-luvulla kirjoitetun Kotilieden artikkelin perusteella makkarat ja perunasalaatti ovat kätevää juhlaruokaa siinä mielessä, että niiden tarjoilu tulee huokeaksi ja aikaa kuluu vähemmän kuin juhlallisten voileipien koristeluun:

Nro 1, tammikuu 1939
Uudenvuoden aattoillan valvojaisiin katettu pöytä…
…on sellaisen emännän käsialaa, jolla ei ole kinkkua eikä muitakaan jouluherkkuja pienenpienessä ruokakomerossaan. Hänen vieraansa eivät odotakaan illallista, korkeintaan teetä ja voileipiä aikaisemmin juodun kahvin lisäksi. Mutta luultavasti he kaikki yllättyvät iloisesti, kun pöytään saapuvatkin vuoden viimeisellä tunnilla kuumat makkarat. Ja näin on emäntä päässyt vähemmällä työlläkin kuin voileipiä koristellen.
Muuten on pöydässä vain kylmää perunasalaattia, sinappia, kaljaa ja kullakin sämpylänsä. Jos joku haluaisi ehkä lisätä voin, niin mikäpä estää.

(Kotiliesi-lehdistä koottu teos Isoäidin juhlat: Tapoja ja tarjoomuksia, 2011.)