Pohjoista marjasuklaata
Fazerin uutuussuklaat ovat näyttäytyneet takuulla jo vaikka kuinka monissa ruokablogeissa, joten täältä puksutellaan tuttuun tapaan vähän jälkijunassa.
Testiin pääsivät tällä kertaa pohjoisten marjojen (vadelman, mustikan ja puolukan) sekä maitosuklaan liittoutumasta syntyneet Karl Fazer Nordic Gourmet -suklaalevyt, joita kolmihenkinen makuraatimme kokoontui maistelemaan eräänä elokuisena iltapäivänä.
Minä en ole perinteisesti ollut suklaaihminen ollenkaan, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen tykästynyt alustavasti tummaan suklaaseen. Lidlistä ja Lindtiltä sai ainakin jossain vaiheessa hyvää marjalla täytettyä tummaa suklaata, johon ehdin hurahtaa jo siinä määrin, etten oikein osannut suhtautua tähän tämänkertaiseen maitosuklaaelämykseen. Etenkin kun parin suklaapalan jälkeen tuntui jo siltä, kuin olisi syönyt pussillisen sokeria. Eli olipahan kunnolla äkkimakea kokemus.
Plussaa tulee kuitenkin pohjoisten makujen käyttämisestä sekä harvinaisen kauniista paketeista. Jos kohta Polkkapossun tapaan täytyy todeta, että kääre lähti auki aika hankalasti ja repeytyi avautuessaan aika rumasti. Mutta maistakaa ihmeessä itse ja testatkaa, miten maitosuklaan, marjahillon ja jonkin valkoisen täyteaineen (=vaniljaa?) yhdistelmä toimii teillä muilla.
Ilmeisesti suomalaiset ovat kuitenkin edelleen maitosuklaakansaa?
Testiin pääsivät tällä kertaa pohjoisten marjojen (vadelman, mustikan ja puolukan) sekä maitosuklaan liittoutumasta syntyneet Karl Fazer Nordic Gourmet -suklaalevyt, joita kolmihenkinen makuraatimme kokoontui maistelemaan eräänä elokuisena iltapäivänä.
Minä en ole perinteisesti ollut suklaaihminen ollenkaan, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen tykästynyt alustavasti tummaan suklaaseen. Lidlistä ja Lindtiltä sai ainakin jossain vaiheessa hyvää marjalla täytettyä tummaa suklaata, johon ehdin hurahtaa jo siinä määrin, etten oikein osannut suhtautua tähän tämänkertaiseen maitosuklaaelämykseen. Etenkin kun parin suklaapalan jälkeen tuntui jo siltä, kuin olisi syönyt pussillisen sokeria. Eli olipahan kunnolla äkkimakea kokemus.
Plussaa tulee kuitenkin pohjoisten makujen käyttämisestä sekä harvinaisen kauniista paketeista. Jos kohta Polkkapossun tapaan täytyy todeta, että kääre lähti auki aika hankalasti ja repeytyi avautuessaan aika rumasti. Mutta maistakaa ihmeessä itse ja testatkaa, miten maitosuklaan, marjahillon ja jonkin valkoisen täyteaineen (=vaniljaa?) yhdistelmä toimii teillä muilla.
Ilmeisesti suomalaiset ovat kuitenkin edelleen maitosuklaakansaa?
10 Comments:
Ilmeisesti maitosuklaalle sitten on kysyntää. Itse aina haikailen kaupassa tumman suklaan perään - etenkin maustetun. Esimerkiksi joskus ainakin Viron puolella myyty Fazerin tumma pähkinäsuklaa oli ihan mielettömän hyvää, enkä tajua miksei sitä saa Suomesta (en tiedä saako naapuristakaan enää). Maitosuklaa vain on niiin sokerista kun on kerran päässyt tumman makuun.
Ehkä suomalaistenkin makumaailma saattaisi olla menossa kohti voimakkaampia makuja. Punaviinin myynti ohitti muistaakseni jo muutama vuosi sitten valkoviinin myynnin, ihmiset kasvattavat ikkunalaudallaan yleisesti chiliä ja vankalla espressokahvillakin on jo vannoutuneet kannattajansa.
Mutta siiitä huolimatta: Suomessa tumma suklaa on ilmeisesti mielletty vanhastaan lähinnä leivontasuklaaksi. Ainakin sillä perusteella, että Taloussuklaa on ollut ainakin vielä viime (tai toissa?) vuonna Suomen myydyintä tummaa suklaata.
Taloussuklaa <3
Meidän perheessä se on ollut se perinteinen syötävä suklaa, ei siis leivontaan vaan ihan suupalana. "Otetaan viivat." Sieltä varmaan periytyy omakin suklaamakuni joka suosii kovin tummaa...
Minäkin sain Fazerin gurmeet, vähän menee maku kun kaikki muutkin ovat saaneet O_O En siis tarkoita teitä, mutta todellakin KAIKKI muut :-D
Olutleipä oli ihanaa! Ja HELPPOA. Kiitos.
Minäkin (varsinkin nyt karppiaikana hih)olen tumman suklaan ystävä. Maraboun vadelmalla maustettu tumma suklaa ja saman sarjan pistaasisuklaa ovat kyllä melkoisen hyviä päiväkahviseurana. Ja pari palaa riittää oikein hyvin! Normaaliruokavalioisena valitsen kyllä valkosuklaan ihan ehdottomasti! :)
Ylimuuli: Taloussuklaa on kyllä jo käsitteenä niin mukavan jämpti.
Kiintoisaa kyllä lukijoidenkin kannalta, kun samat suklaat kököttävät joka blogissa. :) Edellinen villitys oli vapun tienoolla saadut simasokerilahjoitukset tms. (siihen me ei lähdetty mukaan, kun olin yhdessä vaiheessa lopen uupunut koko makutesteihin).
Miten nordiset gurmeet maistuivat muulilassa (vai saammeko kenties joskus lähitulevaisuudessa erikoisreportaasin aiheesta?).
Anzku: Miten unohdin valkoisen suklaan? Elämäni uskomattomimpia suklaakokemuksia on ollut, kun sain joskus kersana tuliaiseksi valkoista Tobleronea (nyt sitä ei tosin tee enää mieli edes maistaa, ettei vanha lumous vaan haihdu).
Mie olen jo lapsesta saakka rakastanut tummaa suklaata, Fazerin taloussuklaata saattoi mennä levy kerrallaan. Sen jälkeen tahti on hidastunut, nykyään rakastan Kalevin tummia suklaita, etenkin sitä jossa on appelsiinia ja vihreätä teetä. Namia. Sitä menee "viiva" kerrallaan (kuulostaa ihan joltain kokkelinnuuskuttelukerholta tämä...).
Rosmu, no nää oli ekat lahjukset joita Monkeyyn tarjottiin niin olin ensin ihan tyytis mutta mutta... Ei mulle kyllä mitään simasokereita kannata tyrkyttääkään tosin :-D
En ole vielä ratkaissut blogauksen dilemmaa liittyen suklaisiin, sinällään ihan hyviä vaikka överimakeita, mutta vähän hermostuttaa pistää oma postaus soppaan jossa on jo niin paljon...
Teillä on siellä ihan oma viivanvetäjien yhdyskunta. <3
Taloussuklaahan ei ole tummaa suklaata eikä edes oikeastaan suklaata. Siinä on vähemmän kaakaota kun joissain maitosuklaissa ja maistuu lähinnä joltain jakkimakupalalta.
"hienoilta" suklaan tekijöitä saa tummanpia ja vähäsokerisempia maitosuklaita jos suomi suklaa tuntuu liika äiteliltä. Normi sininenhän ei ole edes kovin äitelää mutta tuo kuorrutus kama on mitä näissä täytesuklaissa on.
Minulle on kolahtanut Maraboun tumma suklaa, jossa mausteena sitruunaa ja inkivääriä. Namm... :D
Lähetä kommentti
<< Home