Hellassa

Yksi Oulun ravintolamaailmaa eniten puhuttaneista uutuuksista on ollut parin viime viikon aikana tuomiokirkon kupeessa ovensa avannut Ravintola Hella. Täkäläisistä ruokabloggaajista sinne on ennättänyt ainakin jo Peruspöperöjen Virpi (hänen arvostelunsa aiheesta voi lukea täältä).

Me pääsimme testaamaan Hellan ruokalistaa viimein tänä viikonloppuna. Omalle lautaselleni pääsi alkuun Hellan skågen (merirapu-kylmäsavusilakkatoast, siian mätiä ja artisokka-aiolia); päämurkinaksi grillattua maksaa + pottuvoita ja jälkeen paahtovanukasta (eli creme bruleeta).

Ruuan hinta-laatusuhde oli kerrassaan hyvä, eli paikka ei todellakaan ollut mitenkään kalleimmasta päästä. Viinivalintamme osui tällä kertaa hieman kepoisempaan punaviiniin (uusiseelantilainen pinot noir), mutta jälkiruuan kaveriksi talon puolesta suositeltu jälkiruokaviini (jonka nimeä en näköjään edes yrittänyt painaa mieleeni) oli kerrassaan loistava. Ja maksa nyt on aina vaan aika hyvää:

Ravintolassa oli suomalaisittain ajateltuna yllättävän rento ja jopa äänekäs tunnelma, mikä oli tietenkin pelkästään positiivista. Paikka oli yleisilmeltään aika pelkistetty (ehkä talon 50-lukulaisesta ilmeestä johtuen jopa hieman kaurismäkeläinen). Miinusta tulee naulakoiden ahtaasta sijoittelusta (täyteen tupattu naulakko sattui juuri niskani taakse), mutta toisaalta pöytiä oli saatu sijoiteltua pieneen ravintolasaliin varsin mukavasti. Ja palvelu pelasi oikeinkin hyvin!