...pidot paranee

Viikonloppuna luoksemme pyrähti itäisemmästä Suomesta aivan ihastuttavia vierailijoita, joiden kanssa saimme improvisoitua kokoon kunnon pitkäkestoisen ruokailusession. Tarjolle loihdittiin alkuun ruisleivän päällä tarjoiltua siikatartaria (à la Pippurimylly), keskelle yrtticannelloneja ynnä vihreää salaattia (à la minä) ja loppuun vielä kunnolla suklaista mutakakkua (à la vieraat).

Ruoka oli hyvää, mutta seura vielä parempaa. Allekirjoitan täysin Satujatarin viimeviikkoisen pohdinnan siitä, että kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä ja tavata toisiaan. Oman elämisensä mielekkyyteen voi vaikuttaa kuitenkin niin tavattoman paljon. (Tosin täytyy tunnustaa, että ihan liikaa tulee itsekin odoteltua valmiita yhteydenottoja. Mutta mahtavaa, että lähipiiristämme löytyy monia sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat kiskoa jauhantaosastoamme aina silloin tällöin ihmisten ilmoille.)

Käytetyistä ruokaohjeista voisin jakaa kanssanne salaatinkastikereseptin, jonka nappasin ennen toimeen tarttumistani Muulikeittiön kätköistä (kiitokset ja tervehdys myös sinne suuntaan):

1/2 dl unikonsiemeniä
1 keitetty muna
1 dl sipulinvarsia paloiteltuna
3/4 dl öljyä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sitruunanmehua
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
2 tl sinappia (Dijon)
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Paahda unikonsiemeniä pannulla, laita sivuun odottamaan. Mittaa kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja hurauta tasaiseksi. Lisää lopuksi joukkoon siemenet ja kaada kastike salaatille (siis semmoiselle vihreälle sekasalaatille - annos on aika reilu, joten jos salaattia on kovin vähän, niin ei kannata ihan kaikkea hulauttaa sekaan kerralla). Pöyhi sekaisin.

(Kuva on siinä mielessä harhaanjohtava, että siinä on kyllä samaista soosia, mutta otos ei ole mainitsemastani tilaisuudesta ollenkaan. Viikonloppuna ei nimittäin tullut juurikaan hääräillyksi kameran parissa, mutta yritämme parantaa tapamme vastaisuudessa.)