Lämmin kanasalaatti

Flunssan käydessä päälle tipahtaa ainakin minulla ruokahalu aivan minimiin. Syödä pitäisi, jotta jaksaa ja paranee - tämähän on jo alkukotona kaikille opetettu - mutta mikään ei oikein maita. Tällöin minuun tuntuu tepsivän, jos ruoka on riittävän raikasta. Minkään kovin tuhdin syöminen ei normaalista poiketen kiinnosta ollenkaan, vaan mielessä kimmeltelevät keveät, pirteät ja tuoreet asiat. Sellaista jaksaa syödä, vaikka olo olisi pikkuisen nuhju.

Tämänkertaisen syysflunssa-aallon lyödessä Jauhantapajan yli haettiin apua Googlesta: toiveissa oli kanasalaatti, joka sisältäisi punasipulia. Vastaus löytyi, ja siitä sovellettiin kerrassaan maukkaaksi osoittautunut annos. Suoraviivaistin alkuperäistä ohjetta siten, että jätin pippureiden liottelun sun muut kiemurat sikseen, koska nälkä oli kova ja toden sanoakseni kovin nuhassa ei hirveän monimutkaisia keitoksia jaksaisi valmistaa. Ainesmääriä pienentelin myös hieman. Kanana käytin kaupan valmiiksi grillattua broileria.

Lämmin kanasalaatti

3 cl siideriviinietikkaa
1 iso punasipuli, pienittynä karkeasti
1 pieni normaalisipuli, pienittynä karkeasti
kourallinen kuivattuja aprikooseja, viipaloituna ohuiksi suikaleiksi
0,6 dl kanalientä
Maizenaa tms. suurustetta
rakuunaa, timjamia
3 kananrintaa, valmiiksi grillattuja tai itse paistamiasi
muutama kourallinen salaattia ym. kasviksia valintasi mukaan
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä, kunnes ne pehmenevät kunnolla ja muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää aprikoosit, useampi kieppi pippuria myllystä, siideriviinietikka ja kanaliemi. Kiehauta. Ripottele suurustetta päälle sen verran, että keitos hieman sakenee. Vähennä lämpöä ja lisää rakuuna sekä timjami. Maistele ja säädä suola mukavaksi. Tämän jälkeen kannattaa laittaa vaikka kansi päälle ja lämpö minimiin niin, että keitos ei enää liiemmin kiehu mutta säilyttää lämpönsä.

Jos paistat kanan itse, on nyt sen vuoro. Suolaa & pippuroi, paista valitsemallasi tavalla ja viipaloi. Itse tosiaan käytin kaupan valmiiksi grillattuja rintapaloja. Poistin niistä luut, viipaloin noin sentin levyisiksi siivuiksi ja paistoin parilapannulla oliiviöljyssä sen verran, että viipaleiden pinnat saivat vähän väriä ja kana lämpeni kunnolla. Lisäsin vielä tässä vaiheessa kanankin pintaan mustapippuria myllystä, koska olen siihen niin hulluna. Pippuriaversiossa elävät voivat tämän myllytyksen ohittaa.

Viherosaston muodostivat puskat lehtisalaattia ja vesikrassia, joista revittiin suuhun sopivan kokoista silppua. Herneenpalkoja, paprikaa ym. voi käyttää myös - ihan sen mukaan, mistä pidät ja mikä kaupassa näyttää hyvältä. Juuri ennen tarjoilua viinietikka-sipuli -kastike sekoitetaan kasviksiin. Alkuperäinen resepti ohjeisti suhteeksi n. 0,7 dl kastiketta kahteen desiin vihanneksia. Itse arvioin määrät silmämääräisesti niin, ettei kumpaakaan näyttänyt olevan kovin paljon liikaa. Kastike ja vihreät vain kulhoon ja lusikalla sekaisin - tai paiskomalla ja hyppyyttämällä, jos tavoitellaan näyttävyyttä.

Laadi maustetuista kasviksista lautaselle peti, jonka päälle asetellaan kunnon keko kananpaloja. Lorutin vielä koko annoksen päälle hieman oliiviöljyä, vaikka ohjeessa ei näin sanottu. Minusta se on omiaan melkein paikkaan kuin paikkaan sitomaan makuja yhteen. Jälleen vähän pippuria myllystä päälle, ja valmista on!

Nautimme salaatin raikkaan, hieman hapokkaan valkoviinin kanssa. Vesi tai vissykin olisi varmasti sopinut mainiosti, ja miksei kevyt punaviinikin.