Grillivartaat possunfileestä

Edellisen postauksen pääosassa esiintynyt raparperichutney oli sen verran maistuvaa syötävää, että pakkohan sitä oli päästä testaamaan myös grilliruuan kanssa. Kotiin palannut perheen lihamestari marinoi (öljy, balsamico, worcestershire, suola, pippuri, basilika) porsaan sisäfileestä kaasugrilliin lihavartaita, joiden seuraksi sain ängettyä myös tomaatti-sipulivartaat kumpaisellekin. Lisäkkeenä oli riisiä, ja tietenkin sitä mainittua chutneytä. Vartaita grillattiin suoralla keskilämmöllä (kaikki polttimet päällä, puoliteholla) noin vartti. Kuten aina, kaasugrilli esilämmitettiin suhuuttamalla sitä täysillä kymmenen minuuttia.

Omatekoisten grillivartaiden syöminen on toisinaan melkoisen hankalaa puuhaa, kun tikkuun on tungettu jos jonkinlaista eri aikaan kypsyvää kasvista ja lihanpalaa. Pahimmillaan lihat jäävät puoliraaoiksi pehmeimpien kasvisten huidellessa samaan aikaan aivan liian ylikypsinä. Me olemme ratkaisseet ongelman tunkemalla etenkin lihat aina kokonaan omaan vartaaseensa, jos kohta ne näyttäisivät erilaisten kasvisten kavereina paljon hauskemmilta ja kenties myös herkullisemmilta.

Ravintolassa en mielelläni grillivartaita enää tätä nykyä tilaa. Parikin kertaa on nimittäin käynyt niin, että pahaa aavistamattoman ruokailijan vartaasta on singonnut lihanpala aivan jonnekin muualle, kuin on ollut tarkoitus. Miten ne voivatkin olla joskus niin tiukassa? Vai pitäisiköhän lihat popsia vartaasta suoraan, eikä edes pyrkiä irrottelemaan niitä erilleen? Mene ja tiedä.