Sapuskaa seitistä
Vaikka kuvituksen alku on jälleen kerran varsin tomaattinen, kyseessä on tällä kertaa kuitenkin kalaruoka. Mean keittiössä kokattiin taannoin seitiä, mikä muistutti mieleeni kyseisen pakastekalan olemassaolon. Minua kiehtoi ajatus siitä, että kalat olisivat paketissa jo valmiina paloina (olen useammin kuin kerran nyhrännyt jäistä kalaa palasiksi, kun otan sen joka kerta sulamaan aivan liian myöhään). Siksipä kalastelin Lidlissä käydessäni pakastealtaasta käsiini sopivannäköisen kalapaketin - jossa kala toden totta oli jo valmiiksi pilkottuna neljään osaan - ja kaivelin sen jälkeen esiin oman ohjeeni (minulla on ihan oikeasti reseptivihkossani ainoastaan tämä yksi seiresepti).En tiedä, mikä tästä reseptistä on tekevinään kiinalaisen (ehkä tuo riisi), mutta tässä tämä nyt kuitenkin on. Kerman voi jättää vallan mainiosti pois, mutta mausteita tähän saa ja pitääkin laittaa ihan reilusti:
Kiinalainen kalapaistos
n. 400 g pakastekalaa, jonka päälle ripotellaan:
3/4 tl suolaa
ripaus valkosipulisuolaa
ripaus valkopippuria
1 tl paprikaa
1/4 tl currya
1 hienonnettu sipuli
2 tomaattia viipaleina
1 dl kermaa
lisäksi tarvitaan:
2 dl juustoraastetta
Voitele uunivuoka kevyesti rasvalla ja pane melkein sulanut pakastekala siihen viipaleina. Kypsennä uunissa 200° 30-35 minuuttia. Ripottele juustoraaste pinnalle kypsentämisen loppuvaiheessa. Tarjoile keitetyn riisin kanssa.
Minä olen tottunut siihen, että sei esiintyy vain pakastimessa, mutta kyllä sen taustalla on kaikesta päätellen ihan oikea kala. Missä sitten mahtaneekaan polskutella. Seiti näyttää kuuluvan turskakalojen heimoon, ja Raholan syötävissä sanoissa kerrotaan siitä seuraavaa: "Seiti poikkeaa muista (turskakaloista) siten, että sen liha on melko tumman harmaata, mikä tietysti alentaa hintaa. Seiti onkin ollut ainakin pakastekalana varsin halpaa ja jopa halveksittua ruokaa, mutta syksyllä 1998 tilanne alkoi muuttua. Kuuluisa Paul Bocuse valitsi sen tammikuussa 1999 pidettävän kokkikilpailunsa Bocuse d'Or raaka-aineeksi. Sei on terveellistä – se sisältää runsaasti valkuaisaineita ja B12-vitamiinia, mutta hyvin vähän rasvaa." Aina sitä oppii jotain uutta.
posted by Rosmariini @ 09:42
8 comments
8 Comments:
Voi kiitos, minua ilahduttaa aina, kun Mean keittiö saa maininnan oikeiden keittiöiden listoilla ja erityisesti, kun oikeissa keittiöissä annetaan tumpiokeittäjättärellekin sopivia ohjeita. Tämän luulen hanskaavani, joten taatusti tulen kokeilemaan.
Kokeilin myös pasta carbonaraa jauhaajien ohjeella mutta lopputulos ei ollut ihan yhtä seesteinen kuin pastaajien kuva. Vain minä siis osaan tumpuloida hyvinkin luultavasti myös kiinalaisen kalan.
Sei on kyllä hyvää tumpeloruokaa, kun siinä ei tarvitse pahemmin taistella ruotojen ja nahkojen kanssa. Tuo Mean keittiön seitiohje kuulosti minun korviini monin verroin paremmalta, mutta päätin sitten tuhertaa tämän oman ainokaisen reseptini aluksi alta pois.
Niin, ja tuo sinun kokkauskuvauksesikin oli (jälleen kerran) aivan mahdottoman hykerryttävä. Etenkin tuo loppuhuipentuma: "Ja huomataan, että hän on laittanut 200 astetta ja pelkän valon." - Kuinka tuttu tunne onkaan sommitella ruoka-astiaa tohkeissaan kylmään uuniin, jota on luullut jo hyvän aikaa lämmittäneensä. Huoh. Mutta onneksi koko ajan oppii uutta. Ehkä vielä jonain päivänä kokeilen kohokasta tai jotain muuta yhtä haasteellista.
Mietit kiinalaisen seiohjeen alkuperää. Olin koululainen 80-luvun alussa (en Kiinassa) ja valmistimme sein samalla ohjeella ja nimellä kotitaloustunnilla...
Liekö nimi samasta oppaasta, josta muutkin ihme-eksoottiset kouluruoat ovat nimensä löytäneet: Ruoka on havajilaista, kun siinä on ananasta; unkarilaista, kun siinä on paprikaa; meksikolaista, kun siinä on maissia ja kiinalaista, kun siinä on ... sei (luin jostakin, että sei pakastetaan nykyisin Kiinassa, en tiedä, liekö huhussa perää)
Kotosalla tein tuota kalapaistosta aikanaan vanhemmilleni kuin suurempaakin gourmet-herkkua. Kiitos, kun muistutit vanhasta hyvästä ohjeesta. Taidan yllättää vanhempani, kun tulevat seuraavan kerran käymään. Mahtavatko muistaa ;)
Vai tuosta seistä se kiinalaisuus sitten tuleekin. Kiinassa kyllä kuulemma syödään todella paljon kalaa. Nämä Suomen kiinalaisravintolat ovat sikäli hämääviä, kun ruokalistansa ovat niin kovin lihapainoitteisia.
Hassua muuten sinänsä, että minäkin tein ruokaa tällä ohjeella usein jo kotikodissa asuessani. Resepti lienee tullut perheeseen pikkusiskoni kautta ehkä joskus viitisentoista vuotta sitten, ja rupesinkin tässä miettimään, että olisikohan tuo voinut olla yläasteella valinnaisköksän ruokalajeja (itse en opiskellut kotitaloutta enempää kuin oli pakko). Ja kyllä – silloin tämä sapuska tuntui tosissaan eksoottiselta. :)
On vielä ihan pakko palata tähän vanhaan aiheeseen :)
Makujen maailma -sarja on jalostanut tai nykyaikaistanut seitiohjetta:
3 tuoretta tomaattia
10 pinaatin tai 5 mangoldin lehteä
mausteiksi vain suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää.
Taidan itse viritellä annokseen nokkosia, kunhan kasvavat.
***
Huomaan kirjoittelevani tänne useinkin; pitäisiköhän keksiä nimimerkki tuon 'anonyymin' sijaan. Toisaalta se alkaa jo tuntua 'omalta' vaikka sitä voivat toki käyttää muutkin :)
jatkoa edelliseen;
jäi sanomatta, että ohje oli muutoin samankaltainen kuin tuo alkuperäinen, kirjasin vain muutokset :)
Kiitoksia! Tuo ohje onkin jo minun kannaltani(kin) niin iänikuinen (kuten tuossa edellä jo totesinkin), että mukava saada reseptiin päivityksiä. :) Ja tuo pinaatti on kiva lisä, kun olen yrittänyt käyttää sitä viime kuukausina kokkauksissani muutenkin.
Harkitse ihmeessä nimimerkkiä - olisi omalta kannalta mukava, kun erottaisi anonyymikommentoijat toisistaan. Toisaalta anonyymina kommentointi on aika vaivatonta, joten ihan miten vaan parhaalta tuntuu!
Jo 70-luvulla teimme tätä koulun köksän tunnilla ja voi miten monta kertaa on tullut kotonakin tehtyä ihan myös aikuisiällä. Jostain syystä päädyin tätä googlettamaan ja oli mahtavaa löytää ohje netistä - köksän kansio on tallella ja sieltäkin löytyy.
Lähetä kommentti
<< Home