Sinappiset liha-rucolaleivät
Kokonainen paisti on kahden hengen poppooseen siinä mielessä hankalaa syötävää, että siitä tahtoo jäädä väistämättä melkoisesti tähteitä. Niin myös nyt. Onneksi jämät voi sulloa vaikka makoisan voileivän sisuksiin.Me askarsimme itsellemme vaalivalvojaissyötäväksi saksanhirvileipiä, jotka täytettiin paistiviipaleilla sekä sinappisella rucolamössöllä. Rucolamössö syntyi seuraavasti: Sekoitettiin ravistimessa 2 teelusikallista dijon-sinappia, 2 rkl ruokaöljyä, 1 rkl pähkinäöljyä sekä 1 rkl valkoviinietikkaa, minkä jälkeen mukaan pantiin vielä epämääräinen nippu rucolaa. Muutama ravistus vielä, minkä jälkeen kipattiin sisältö leipien väliin. Ja hyvin maistui.
posted by Rosmariini @ 11:50
8 comments
8 Comments:
Makoisa voileipä tekee muhun aina vaikutuksen. Toi sinappihöystö on arvatenkin herkullista. Nam.
Oppisikin vaan tekemään semmoisia kunnolla täytettyjä herkkuleipiä, joita näkee telkkarissa ja sarjakuvissa. :) Meillä meni kyllä kauan päästä eroon siitä suomalaisesta asenteesta, jonka mukaan leivän päälle saa laittaa vain yhden viipaleen makkaraa ja yhden juustoa, mutta nykyään uskalletaan onneksi täyttää leivät jo vähän reilummin.
Muistan vieläkin, kun tuo valaistumisen hetki koitti. Söimme nuoruutemme hetkinä Prahassa paikallisessa kirjakahvilassa kinkkutäytteisiä bageleita. Kieltämättä soti opittuja malleja vastaan, kun keitturi-tsekki oli latonut leikkeleitä leivälle toista senttiä. Vaan jo maistui!
Pähkinäöljystä tuli mieleeni se, että millaisia öljyjä sitä teilläpäin a) on hyllyssä ja b) käytetään erilaiseen kokkailuun. Olen monasti öljyhyllyn kupeessa hiplaillut kaikenlaisia puteleita mutta oliiviöljy kuitenkin pysyy edelleen suosikkina. Salaatissa on kurpitsansiemenöljy (saa ainakin Stockalta) poikaa, sitä kannattaa laittaa vaan niukalti, koska se on suht tujua kamaa.
Oliiviöljy on meilläkin se kaikkein käytetyin öljy, jota kuluu kaikkeen mahdolliseen. Toki kaapista löytyy ihan tavallista ruokaöljyäkin (käytetään esim. friteeraukseen), minkä lisäksi jostain on tarttunut jossain vaiheessa mukaan tuota pähkinäöljyä. Mutta muuta ei sitten olekaan.
Pitääkin joskus kaupassa ihmetellä, minkälaisia öljyjä siellä onkaan saatavissa. Kurpitsansiemenöljystä en ole muistaakseni koskaan kuullutkaan, eli ilmeisesti niitä on sitten joka lähtöön.
Hyvä kun kiinnitit asiaan huomiota, kun omassa öljytuntemuksessani on selvästi melkoisesti kohentamisen varaa.
Kannustaisin teitä (kuten itseänikin olen yrittänyt) perehtymään kaikenmaailman seesami-kurpitsansiemen-pähkinä-rypsi-
rapsi-auringonkukka-hasselpähkinä-
manteli-hampunsiemen -öljyihin. Tämän linkin http://www.eco-natural.com/oils/ kurpitsansiemenöljy ei tosin näytä siltä mitä meinasin. Omamme muistuttaa lähinnä koostumukseltaan jäteöljyä, eli on tummaa ja paksua. En ole onnistunut törmäämään tuollaiseen kirkkaaseen versioon missään.
Paras yhdistelmä mihin tuota voi hulauttaa on vanha kunnon tomaattisipulisalaatti. NAM.
Nimimerkki Pakko kohta hankkia oma ruokablogi ja identiteetti, te peijakkaat.
Perus-rypsirapsia käytämme friteerauksen lisäksi myös esim. majoneesin tekoon. Siihen se istuu neutraalin makuisena hyvin. Majoneesista tulee raikas ja "väritön".
Pihvejä, tonnikalaa ja muuta paistinpannutavaraa tykkään sivellä hyvin miedonmakuisella oliiviöljyllä (ei välttämättä neitsytsellaisella) ennen paistamista. Samoin grillauksessa: sivelen lähes kaiken grilliin menevän ensin kauttaaltaan miedolla oliiviöljyllä. Jostain syystä olen tässä vähän jämähtänyt paikoilleni: minulle tuo "mieto oliiviöljy" on aikalailla aina Bertollin Classico. Se on jotenkin perusvarma ja niinpä sitä on aina myöskin kotihyllyssä.
Voimakkaamman makuisia neitsytöljyjä tai yrteillä maustettuja oliiviöljyjä käytämme esim. salaatteihin ja vaalean leivän kanssa sellaisenaan. Myös jotkut wok-tyyppiset tai muuten useita pikaisesti paistettavia aineksia sisältävät ruoat hyötyvät vähän voimakkaamman makuisesta öljystä. Erilaisia öljyjä on muuten kiva maistella kaatamalla niitä ohuelti lautaselle ja tumppaamalla sitten tuoreesta vaaleasta leivästä revittyjä riekaleita eri öljyihin. Mieto leipä tekee tilaa öljylle mutta suuhun ei silti tule sellainen niljakas olo, että nyt on juotu öljyä paljaaltaan.
Pähkinä- ja kaikenmaailman-siemenöljyt ovat olleet meillä valitettavan paitsiossa. Maapähkinäöljyä käytämme jonkin verran aasialaissukuisten ruokien paistamiseen. Yritämme jatkossa laajentaa katsantoamme tapamme tässä suhteessa!
Haa, siitä vaan uutta ruokablogia perustamaan! Mutta kannattaa varoa, tähän voi jäädä aika pahasti koukkuun. :)
Lähetä kommentti
<< Home