Pastaa ennen ja nyt

Pastan alkuperä on hämärän peitossa. Roomalaiset eivät ehkä sitä sellaisenaan tunteneet, vaan heillä hiilihydraattien lähteinä olivat leipä ja vehnästä tai ohrasta tehty polentan tapainen puuro, puls, jota saatettiin maustaa herneillä tai muilla palkohedelmillä. Joskus kuulee väitettävän, että pasta olisi tullut Kiinasta Marco Polon mukana, mutta kiinalaiset nuudelit poikkeavat niin paljon italialaisesta pastasta, että tuntuu olevan kyse aivan eri keksinnöstä. Sitäpaitsi säästäväisyydestä kuulussa Genovassa on säilynyt vuodelta 1279 perunkirjoitusdokumentti, jonka mukaan sotilas nimeltä Ponzio Bastone oli jättänyt perillisilleen mm. laatikollisen makaronia (bariscella plena de macaronis). Kenties luontevampi selitys sekä pizzan että pastan synnylle onkin se, että laihahkoa puuroa lipsahti joskus kuumille kiville, ja kun pannukakkumaiseksi kovettunutta taikinaa ei haluttu heittää pois, se syötiin pizzana tai lisättiin kappaleina vihanneskeittoon. Näin oli syntynyt minestrone, josta myös kuiva pasta, pastasciutta, on saattanut kehittyä. Reiälliset makaronit lienevät taas arabien keksintöä, koska näiden oli pitkiä karaavanimatkojaan varten kehitettävä viljatuote, joka oli varmasti kauttaaltaan niin kuiva, että se säilyi.

Edellinen lainaus on poimittu Paavo Castrénin artikkelista Pastaa monessa muodossa. Kirjoitus on osa Villa Lanten Ystävien Herkullista historiaa (2004), jossa on rutkalti kiehtovia ruokatarinoita kaikesta mahdollisesta, mikä jotenkin liittyy italialaiseen ruokakulttuuriin. Kirjan jutut eivät suinkaan rajoitu antiikin aikaan - kuten itse aluksi arvelin - vaan mukana on esimerkiksi juttua italialaisista kahviloista ja juustoista sekä jonkin verran jopa ruokaohjeita, jos vaikka haluaa järjestää pidot muinaisroomalaiseen tapaan.

Makaronin perinnöksi jättäminen kuulostaa muuten tämmöisen keskimääräisen pastanjauhajan korvaan melkoisen hauskalta. Mahtaa meidänkin pesänjakajillamme aikanaan naama venähtää, kun jaettavaksi on jäänyt ainoastaan pari pussillista pastaa sekä muutama hyllymetri eri tavoin säilöttyjä tomaatteja.

Pastasta oli juttua myös uusimmassa Maku-lehdessä, josta toteutukseen valikoitui kestosuosikkini, kylmäsavulohitagliatelle (tai fettuccinea tuo mahtoi meillä olla):

Tagliatellea kylmäsavulohikastikkeella (4 annosta)
2 salottisipulia
200 g kylmäsavulohta
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
tilkka oliiviöljyä
2 dl kuohukermaa
1/2 tl valkopippuria
350 g tagliatellea
Koristeeksi
Lehtipersiljaa

Kuori ja silppua salottisipulit. Suikaloi lohi ja tomaatit. Lämmitä öljy kasarissa ja kuullota sipuli. Lisää tomaatti- ja lohisuikaleet.
Kaada joukkoon kerma ja mausta kastike pippurilla. Anna kiehahtaa ja nosta kasari pois liedeltä.
Keitä tagliatelle muuten pakkauksen ohjeen mukaan, mutta vähennä keittoajasta minuutti. Valuta pasta ja ota hiukan keitinvettä talteen.
Lisää pasta ja kaksi ruokalusikallista suolalla maustettua keitinvettä kastikkeen joukkon, hauduta minuutin ajan.
Koristele pasta-annokset lehtipersiljalla.