Kurkistus keittokirjahyllyyn

Nyt on tullut aika lausua sananen Alastomasta kokista, tuosta kotikeittiömme brittiläisestä innoittajasta. Herra Oliver - tai kavereiden kesken ihan Jamie vaan - on nimittäin antanut pastanjauhajien keittiöön aikoinaan melkoista kokkauspotkua.

Taidokkaan ranskalaisen pipertelykeittiön hallitsevasta asemasta johtuen ammattikokit näyttäytyivät vielä kymmenisen vuotta sitten näin maallikon silmään usein jopa pikkuisen pelottavilta. Tällaisten valkoessuisten kohokasmestarien ruokavinkit vaikuttivat kaikessa hienostuneisuudessaan monimutkaisilta, hermostuttavilta ja sitä myötä samalla melkoisen luotaantyöntäviltä. Sen sijaan Englannin omasta pojasta Jamie Oliverista rakennettiin alusta alkaen tyystin erilainen tuote - hän oli rento, nuorekas ja innostunut. Kokatut ruuat suunniteltiin helposti lähestyttäviksi ja ruuanlaiton hyvää meininkiä korostettiin koko ajan. Yhtäkkiä joku osoitti, että keittiössä voi pitää myös hauskaa.

Meihin omanikäisemme kokin energinen meininki upposi ihan kympillä ja aloimme seurata kovalla tohinalla teevee-sarjaansa sekä kokata kilvan läpi Alastomia keittokirjoja. Jossain vaiheessa pastanpurijoiden enin Jamie-innostus alkoi toki osoittaa laimentumisen merkkejä. Varsinkin Jamien keittiössä -sarja alkoi kiertää yhdessä vaiheessa pikkuisen kehää: Otettiin broileri, jonka sisään tungettiin Jamien suosikkiraaka-aineita sitruunaa ja chiliä. Sitten koko hoito uuniin ja seuraavalla kerralla sama alusta. Vuosi sitten syksyllä lehteilin kirjakaupassa Jamien englanninkielistä uutuuskirjaa, joka liiaksi edellisiä Alastomia kokkeja toistavana jäi ostamatta.

Mitä tästä kaikesta jäi sitten käteen? Ensiksikin hyvien raaka-aineiden arvostus. Luomu maistuu epäluomua paremmalta ja eläinten kannalta mahdollisimman suotuisat kasvuolosuhteet heijastuvat suoraan niiden makuun. Toiseksi Jamien keittokirjojen myötä syntyi jauhantatiimimme toisen osapuolen innostus itse tehtyyn pastaan sekä leivän leipomiseen. Lisäksi tietenkin muutamia Oliver-ohjeita jäi vallan suosikkikokkaustemme joukkoon. Etenkin monet hänen pastakastikeresepteistään ovat kerrassaan ykköshyviä. Niin, ja kesäloma-aamuisin tehdään usein hänen ohjeistamanaan semmoisia herkkuleipiä, joihin tulee ainakin valkosipulia, brietä, pihvitomaattia, tuoretta basilikaa ja kinkkua (muuta, mitä?).

Jamie's Italy -kirjaan ajattelin kyllä taas sijoittaa ja tarkistaa, olisiko vanhalla suosikkikokilla pienperheellemme jotain uutta tarjottavaa. Toivoa sopii. Uudella Jamie's Christmas -dvd:llä miekkonen vaikutti jotenkin väsähtäneeltä. Toisaalta on ihan ymmärrettävää, ettei kolmekymppiseltä enää irtoa energiaa samalla tavalla kuin vielä viitisen vuotta sitten. Ei irtoa aina jauhajiltakaan.